Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ata Hautamäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ata Hautamäki. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. tammikuuta 2022

Kirjailija Ata Hautamäki lukee dekkariaan Paluu Käpylään

Dekkaristi Ata Hautamäen uusin kirja Paluu Käpylään päättää hänen Käpylä-trilogiansa sarjan.  Kirjan teemoja ovat rikos ja rangaistus, syyllisyys ja anteeksianto sekä lapsuuden ja rakastumisen vaikutus nuoreen.

Hautamäki kertoo kirjastaan ja lukee otteita siitä YouTubessa julkaistulla videolla.



Paluu Käpylään on esitelty kotisivuillamme, samoin kuin Hautamäen neljäs, omaelämänkerrallisia aineksia sisältävä Talo Teiskossa. Kirjat ovat tilattavissa kirja- ja verkkokaupoista kautta maan ja kustantajan verkkokaupasta

Mukaansatempaavia hetkiä Ata Hautamäen seurassa!

Ystävällisin terveisin
VALMIIXI / Päivi


Viitteet



Päivitetty 16.02.2022.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Ata Hautamäelle kirjoittaminen on henkireikä

Kirjailija Ata Hautamäeltä ilmestyi tänä keväänä kahdeksas dekkari. Se on nimeltään Paluu Käpylään. Kirja päättää Hautamäen Käpylä-dekkareiden sarjan.

Senioriterveys-lehti julkaisi pitkän haastattelun Hautamäestä ja hänen uudesta kirjastaan - siitä, jonka valmistuminen ei ollut kirjailijan sairauden vuoksi varmaa. Haastattelun on kirjoittanut Juhani Karvonen.

Jutussa todetaan, että Hautamäen kirjat ovat perinteisiä dekkareita, joissa juoni kehittyy, kun tapahtumia viedään vähitellen eteenpäin. - Haluan kertoa tavallisista ihmisistä, kirjailija sanoo ja jatkaa: - Heistä, joille sattuu ja tapahtuu, kuten oikeassa elämässäkin.

Haastattelun pääsee lukemaan kokonaisuudessaan Senioriterveys-lehdestä ja uusinta kirjaa koskevan osuuden täältä. Dekkari on esitelty myös kotisivuillamme. Se on tilattavissa kirjailijalta tai kirja- ja verkkokaupoista kautta maan sekä kustantajan verkkokaupasta.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Ystävällisin terveisin

VALMIIXI / Päivi


Viitteet

Hautamäki, Ata (2021). Paluu Käpylään. Kurikka: Valmiixi.

Karvonen, Juhani (2021). Syöpä saa elämään täysillä tätä hetkeä. Kirjoittaminen on henkireikä. Senioriterveys 3/2021, 26-29.

torstai 20. toukokuuta 2021

Kirja-arvostelu: Ata Hautamäen paluu Käpylään

Käpylä-dekkareista tunnetuksi tullut kirjailija Ata Hautamäki on julkaissut kymmenennen romaaninsa. Paluu Käpylään on romaani rikoksesta ja sen pääosissa ovat vankilasta vapautunut mies ja eläkkeelle jäänyt vanha tuomari. Kirjan tapahtumapaikkoina toimivat Helsingin Käpylä ja Järvenpää.

Paluu Käpylään -kirjan kannen kuva: Tuire Saaripuu.

Hautamäen uutuus on arvosteltu Amusa.fi-sivuilla. Romaanin on lukenut ja arvostellut Mervi Leivo. Hän kuvaa ympäristön merkitystä kirjan juonelle ja henkilöhahmoille, mutta myös yksilön elämänkaarelle. Leivo toivoo kirjan "kuluvan niidenkin käsissä, joita rikoskirjallisuus ei yleensä puhuttele."

Hautamäen kirjan arvion voi lukea kokonaisuudessaan Amusa.fi:n sivuilta. Romaani on esitelty kotisivuillamme. Se on tilattavissa kirjailijalta tai kirja- ja verkkokaupoista kautta maan sekä kustantajan verkkokaupasta.

keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Uutuus: Ata Hautamäki: Paluu Käpylään

Nuori mies pääsee vankilasta koronan sulkemaan yhteiskuntaan. Rajoitukset vaikeuttavat vapautumiseen liittyvien unelmien toteuttamista. Eniten ne kuitenkin koskettavat ikääntyviä ihmisiä. Kisakylässä asuva vanha tuomari ärsyyntyy puuttumisesta elämäänsä.

Italiassa oopperalaulajatar kaipaa taloonsa Taivaskallion Kotipolulla, mutta Suomi on sulkenut rajansa. Hänellä on tuomarille erikoinen pyyntö, vaikka hän pelkää synkän salaisuutensa paljastuvan. Kun näin lopulta tapahtuu, tuomarin on tehtävä elämänsä vaikein päätös.

Kirjailija Ata Hautamäen romaani rikoksista käsittelee syyllisyydentuntoa ja anteeksiantamista, lapsuuden vaikutusta nuoreen ja kesäistä rakkautta. Helsingin Käpylän lisäksi lukija pääsee vierailemaan Järvenpään PuistoBluesissa ja Halosenniemessä. Paluu Käpylään päättää kirjailijan Käpylä-dekkareiden sarjan.

Klikkaa kuvat suuremmiksi.

Hautamäki, Ata (2021). Paluu Käpylään. Romaani rikoksista. Kurikka: Valmiixi. 230 s. Etukannen kuva: Tuire Saaripuu, takakannen kuva: Kari Hautamäki. ISBN 978-952-5965-64-3. UDK 894.541, YKL 84.2. Paino 360 g, pm-luokka 3. Ilmestymispäivä 16.04.2021.

Jälleenmyyjät:
Tilaukset:
  • 29,90 e/kpl (sis. alv 14 %) + postituskulut
  • tilaa
  • toimitus etukäteislaskulla tai postiennakolla
  • katso myös saman kirjailijan aiempi, neljäs teos Talo Teiskossa
Julkaistu 24.02.2021, päivitetty 23.06.2025.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Unelmia ja ihan pihkassa - juhannuksena

Alkuvuosi on mennyt useamman käsikirjoituksen parissa. Kirjoista ensimmäisenä ilmestyy Lilja Lindholmin hartauskirja heti heinäkuun alussa. Seuraavat kirjat ovat tulossa loppukesällä. Toivon, että ne ovat kirjoittajilleen pieniä, toteutuneita unelmia.

Kuusi on Ata Hautamäelle (2011) kuin isoisä. Sen suojaavien oksien alta voi löytyä vaikka huuhkajan pesä, mutta toisinaan kannattaa katsoa myös kuusen, tai männynkin, yläoksille.

Kuusesta on myös muuksi: siitä saa ainakin kuusenkerkkiä ja pihkaa. Keväällä silmään sattui uutinen pihkavoiteesta. Uutisen mukaan lääkäri Arno Sipponen kiinnostui pihkavoiteen tehosta niin, että hän päätti tutkia asiaa väitöskirjassaan. Sipposen väitöskirjan mukaan pihkan vaikuttavina aineina on kolme pääryhmää: kumarihappo, hartsihapot ja lignaanit. (Vaarama 2013.)

Pihkavoide tuli vastaan Kädentaitajien kevätmarkkinoilla läheisen kojun myyntipöydällä. Arvelematta ostin sen, ja kahden viikon käytön jälkeen yli puoli vuotta sitkeästi vaivannut ihottuma alkoi parantua. Kannattaa olla ihan pihkassa. Vielä enemmän pihkassa olen kuitenkin pöllöihin.

Kevät ja alkukesä oli täynnä aurinkoa ja mieleenpainuvia hetkiä luonnon helmassa niin tapahtumien järjestäjänä kuin osallistujanakin. Heti kouluvuoden päätyttyä pääsimme yhdelle hauskimmista: pöllöretkelle.

Viirupöllö. Kuva: P. Peltoniemi.

Helmipöllöt ovat pöllöistä hellyttävimpiä ja niin suloisia jo poikasesta asti! Varpuspöllö taas on pieni ja pippurinen, on siinä luonnetta punatulkun kokoisessa linnussa. Mutta ensikohtaaminen viirupöllön kanssa illan jo hämärtyessä - miten vaikuttava ja hieno se onkaan vartioidessaan ylhäällä puun oksilla pesäpönttöään ja puolustaessaan poikasiaan!

Tällä hetkellä, juhannustunnelmissa, olen hyvin kiitollinen teistä, jotka olette mahdollistaneet meille unohtumattomat hetket luonnon helmassa jakamalla aikaanne, kutsumalla mukaan luontoretkille ja lähettämällä linkkejä aiheeseen liittyen. Olette olleet tekemässä meidän unelmiamme todeksi.

Mukavaa ja lämmintä Juhannusta!


Viitteet

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi.

Lindholm, Lilja (2013). Meidät armoon istuta - hartauskirjoituksia ja seurapuheita. Kurikka: Valmiixi.

Vaarama, Vesa (2013). Pihka parantaa haavat. Yle Lappi.

© P. Peltoniemi.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Voimaa ja virkistystä

Kirjoitin lähes päivälleen vuosi sitten vihreästä voimasta. Viimevuotisessa postauksessa kerroin nokkosesta ja voikukasta. Ei hullumpi muistutus tänäkään vuonna: niiden aika on taas käsillä. Ensimmäiset nokkoset ovat valmiita leikattaviksi ja kukkapenkeistä puskee innolla uusia pieniä voikukkia.

Nokkosista ja niiden syömisestä voisi kirjoittaa toisen postauksen lisäksi kolmannenkin, mutta kirjoitan nyt kuitenkin vähän eri näkökulmasta.

Esittelin viime viikolla kirjavalikoimaamme ja luontokorttejamme paikallisessa, Green Care Finlandin Avoimien ovien päivään kuuluvassa tapahtumassa. Yhdistys tuo luontomatkailua ja luonnon virkistyskäyttöä lähemmäksi tämän päivän kiireistä ihmistä. Se puhuu vihreästä voimasta ja virkistyksestä, vihreästä hoivastakin.

Rusakko. Kuva: P. Peltoniemi.

Vihreää voimaa ja virkistystä luonnon helmassa oli tarjolla avoimien ovien lisäksi myös viikonloppuna. Käveleskelin koivikossa keskellä peltoaukeaa. Minut yllätti päiväuniaan puun juurella heinikossa viettävä iso rusakko. Hivuttauduin vähä vähältä lähemmäksi, jos vaikka pääsisin riittävän lähelle.

Rusakko ei tuntunut huomaavan lähistöllä olevia ihmisiä tai ei vain välittänyt häiriintyä, vaan painautui levolle korviaan myöten matalaksi ja nautti olostaan, silmin nähden. Hetken päästä se kuitenkin venytteli raajojaan aivan yhtä antaumuksella ja päätti sitten köpötellä läheiselle pellolle syömään.

Annoin rusakon olla, jotta se saisi syödä rauhassa. Jonkin ajan kuluttua kävelin varovasti puiden luo, joiden juurella se oli makoillut ja kurkistin pellolle puiden taakse. Vasta silloin rusakko äkkäsi, mistä oli kyse. Vihreän voiman puputus keskeytyi hetkeksi, sitten otus ojentautui ja oli muutamalla valtavalla loikalla tupsuhäntineen toisella puolen peltoa.

Miten hauska sitä olikaan tarkkailla! Hautamäen (2011) sanoin luontoon on hyvä mennä virkistymään. Se rauhoittaa ja luo hyvää mieltä - ja on usein aivan käden ulottuvilla.


Viitteet

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi.

Luonnosta hyvinvointia ja uutta palvelutoimintaa! Green Care Finland ry.

© P. Peltoniemi.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Osaksi luontoa

Kevään tulo on tuntunut tänä vuonna erityisen hyvältä. Ikään kuin se tietäisi, että keskimäärin niin kiireistä elämää on syytä hidastaa, lähes jarrutella. Silloin kiireisinkin - se hitain - ehtii halutessaan mukaan, osaksi kevättä.

Koski kuohuu yhä, mutta kohinan yli kuuluu lähipuista peipposen iloinen laulu ja peltoaukealta kuovin sointuva ääni. Iltaisin mustarastas jatkaa huilumaista lauluaan pihapiirissä ja vuorella huuhkaja huhuilee, yhä vain.

Telkät. Kuva: P. Peltoniemi.

Luonnon osaksi löytää yhä useampi. Sitä se on, myös maallemuutto, josta Hautamäki kirjoittaa Talo Teiskossa -kirjassaan. En ihmettele, mikä täällä kiehtoo. Ihminen on osa luontoa ja tietää sen sisimmässään. Siksi tuntuu niin sykähdyttävältä nähdä, kuinka muuttolinnut saapuvat ja ilahduttavalta kuulla niiden riemukasta laulua.

Luonnosta saa voimaa, sen äänistä, väreistä ja tuoksuista, kasveista, eläimistä ja linnuista. "Kuusi on kuin isoisä. Se tarjoaa suojaa", kirjoittaa Hautamäki ja jatkaa: "Vanhat koivut ovat Suomen hymy ja männyt sen sielu."

Koivunmahla virtaa jo ja kohta kuuset kasvattavat taas kerkkiä. Se on oikeaa luonnonvoimaa. Miten nautinkaan keväästä!


Viite

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka:Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

torstai 28. helmikuuta 2013

Onnea ja valoa

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, miksi teen mitä teen. Tekstin otsikon voisi lukea myös kysymyksenä. Silloin myös tämä teksti olisi sille vastaus: siksi.

Tänään satoi - vettä - ja autolla ajaessa mielessä soi tauotta laulu pisaroista. Ajatuksissani oli ollut montakin eri aihetta joista kirjoittaa, mutta yhtäkkiä huomasin, kuinka tuo laulu veti tärkeimmät niistä yhteen.

Laulu kertoo onneen tarttumisesta, siitä miten onni löytyy pienistä, ohikiitävän pienistä hetkistä. Niitä on ollut viime päivinä useita.


Maanantaina teimme ihanan pienen retken Kristiinankaupunkiin, Suomen ensimmäiseen Cittaslow-kaupunkiin. Siellä elämän leppoistaminen, se mistä Hautamäki (2011) kertoo kirjassaan, on virallisestikin luvallista.

Oli sumuinen sää, eikä aurinko paistanut. Oli kuitenkin valoisaa - sitä valoisampaa, mitä lähemmäksi rantaa menimme. Huurteinen talvimetsä näytti raikkaalta ja merituuli oli jäädyttänyt rannalla seisovien mäntyjen oksat neulasineen koristeellisiksi kattokruunuiksi.

Näkymää merelle rajoitti usva, oli valkoista ja hiljaista. Usvan läpi kuului kuitenkin muuttolintujen ääniä. Ne kertoivat aivan pian alkavasta keväästä.

Viikon mittaan onnea ja valoa on tuonut niin tuntemattoman kädenheilautus kylätiellä, ystävän yhteydenotto kuin hämärtyvässä illassa odottamaton tähdenlentokin... Siksi etsin pieniä onnenpisaroita.


Viitteet

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka:Valmiixi.

Wikman, Lasse (san.) (2011). Pisaroita. Säv. Charles Plogman. Meir Music Oy.

© P. Peltoniemi.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Se toteutuu

Vaikka kalenterivuosi ei ole vielä lopussa, ajatukseni ovat tällä hetkellä kuluneissa viime vuosissa. Niiden aikana on tapahtunut paljon, enkä tarkoita vain yritystoimintaa.

- Tehokkaat kolme vuotta, totesi eräs ystäväni jokin aika sitten ja viittasi vuosiin, joina olemme tunteneet toisemme. Tehokkaalla hän tarkoitti tehokasta muutoksen merkityksessä: sen suhteen, miten paljon tänä aikana on tapahtunut ja yhdessäkin koettu.

Reilut kaksi vuotta sitten aloitin kirjoittamisen etsimisestä, lähinnä tutkimuksen teon näkökulmasta. Samalla olen kuitenkin kirjoittanut myös muusta löytämisestä ja aidoista ystävistä: elämästä, jota näihin vuosiin on mahtunut, elämästä, jota ne ovat tuoneet tullessaan. Aiemmanlainen elämä on monessa suhteessa häipynyt.

Polku... Kuva: P. Peltoniemi.

Lapsena hypittiin heinäkasoissa, mitä korkeammalta katto-orren päältä, sen parempi. Ennen hyppyä jännitettiin ja kerättiin rohkeutta, mutta sitten hypättiin!

Myös ystäväni ovat saaneet minut kuluneina kuukausina monta kertaa hyppäämään - ja huomaamaan, että elämä kantaa. Mistä luinkaan itämaisen viisauden ajatuksen: varo lausumasta, se toteutuu! Ne ovat unelmia, joista Hautamäkikin (2011) kirjoittaa. Yhdelle se merkitsee opintojen loppuun saattamista, toiselle käsikirjoituksen julkaisemista ja kolmannelle oman haaveen toteuttamista työn tai harrastuksen kautta.

Huomaan, että näin on alkanut käydä. Useamman kerran olen sanonut ääneen jonkin asian, jota en ole ehtinyt harkita sen tarkemmin - tai oikeammin: useamman kerran olen päästänyt kuuluville sen, mikä intuitiivisesti on tuntunut hyvältä ja oikealta, ja sen jälkeen ääneen lausuttu asia on tapahtunut. Monesti olen ollut ennalta-arvaamattomissa paikoissa, mutta polku - se on löytynyt.


Viite

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Elämä jatkuu

Tunnen Saksaa noin parinkymmenen vuoden ajalta. Päivälleen 40 vuotta sitten se oli kaikkea muuta kuin se Saksa, johon olen tutustunut.

Kirjailija Ata Hautamäki koki Münchenin 40 vuotta sitten omakohtaisesti - hän oli Münchenin olympialaisissa puolisonsa kanssa. "Perillä Münchenissä saimme kokea tavallisen kisajännityksen lisäksi myös todellisempaa jännitystä", Hautamäki kirjoittaa Talo Teiskossa -extroissa. "Minä luulin tietysti Neuvostoliiton hyökänneen, mutta asialla olikin vielä kamalampi armeija. Palestiinalaisterroristit olivat iskeneet yöllä Olympiakylään ja alkaneet tappaa israelilaisia urheilijoita ja valmentajia."

Münchenin tapahtumista lukiessani en olisi halunnutkaan tuntea silloista Saksaa. Muistan kyllä nähneeni ilmoituksia etsintäkuulutetuista, mutta tätä en muista...


Hautamäki jatkaa kuitenkin, kuinka salamurhaajat ja terroristit eivät kyenneet hävittämään ihmisten elämänhalua. Kauheiden tapahtumien keskellä ihmiset pysäyttivät toisiaan kadulla ja jakoivat surun, niin suuri kuin se olikin. Yhdessä. Ystävyys ja hyvä tahto jatkoi kasvuaan. "Kisat jatkuivat. Ja elämä", hän sanoo.

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu, nytkin.


Viite

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa -extrat. Saatavilla: http://atahautamaki.fi/?page=taloteiskossa .

© P. Peltoniemi.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kuin lapsi

- Meilläkin on talo Teiskossa, joku yleisöstä totesi. Olimme Pirkkalaiskirjailijoiden päivässä Tampereella pääkirjasto Metsossa. Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja Katariina Romppainen haastatteli kirjailija Ata Hautamäkeä hänen juuri ilmestyneestä kirjastaan Talo Teiskossa (2011).

- Eihän muilla voi olla Taloa Teiskossa, oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten toteamus sykähdytti. Kirja on kuin lapsi, huomasin, vaikka olinkin toiminut kirjalle vain kustantajan roolissa.

- Millaiseksi talo osoittautui? Romppainen kysyi Hautamäeltä. - Se ei ollut ollenkaan sitä, mitä oltiin haettu! Olin pyörinyt asuntomessuilla ja odotin pappilamaisia ruutuikkunoita. Talo vaati asennemuutosta myös sisustuksen suhteen, Hautamäki kertoi ja jatkoi: - Kaupunkilaistytölle oli melkoinen oppikoulu, kun ei osannut mitään. Oma työ tekee kuitenkin talosta entistä rakkaamman.


Olin huomannut saman jo julkaistessamme ensimmäisen painoksen Kehon kuuntelun oppaastamme (Vapa, Peltoniemi & Perälä 2011). Se perustuu Vapan (2010) liikuntatieteelliseen pro gradu -tutkimukseen, mutta myös kuukausien aikana käymiimme keskusteluihin kehon kuuntelusta ja omista kokemuksistamme. Opas sanoittaa kokemuksiamme monen vuoden ajalta.

Omin käsin tehty talo on kuin kirja, tärkeä tekijälleen. Hautamäen Talo Teiskossa (2011) ja siihen liittyvät extrat tarjoavat lisäksi lämminhenkisen näkökulman Teiskoon. Talo Teiskossa ja Näsijärven rannat merkitsevät paljon hyvin monelle!

tiistai 1. toukokuuta 2012

Kevät ja ihania ihmisiä

- Oi, mikä onni on ollut vanheta, toteaa Ata Hautamäki (2011) kirjassaan Talo Teiskossa. Lausahdus on lämmin, ja niin monella tapaa viisas!

Kevät on tullut tänä vuonna kirjaimellisesti keikkuen. Talvi on ottanut monta kertaa uudelleen vallan ja lintujen kevätmuutto takapakkia. Silti viime viikkoina on ollut hienoa seurata muuttolintujen tuloa.

Kaksi viikkoa sitten 28 kurjen aura lensi valtatien yli. Oli pakko pysäyttää auto ja laskea kurjet. Seuraavana päivänä kurkia lensi pareittain lähes suoraan yläpuolella läheiselle pellolle. Otin kuvia, kun kerrankin pääsin niin lähelle! Pellolla olevat olivat liian kaukana, mutta yritin kuvata niitäkin.

Harmitti, kun kuvat eivät kuitenkaan onnistuneet! - Kurki on arka lintu ja hankala kuvattava, vaikka olisi minkälainen kuvauskalusto, eräs ystäväni lohdutti. Olen kuvaamisessa täysi harrastelija, mutta hänen lauseensa lämmitti, ja harmistus haihtui.

Mikä onni onkaan ollut saada ympärille ymmärtäviä ihmisiä! - Miten olet jaksellut? toinen heistä kysyi, kun tavattiin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Suru vie aikansa, mutta jo se, että joku kysyy, auttaa valtavasti.


- Kuinka yrittäminen on lähtenyt käyntiin? kysyi eräs hyvä tuttu, entinen oppilaani vuosien takaa, itsekin pitkään yrittäjänä toiminut. Hän, jos kuka, tietää, millaista tasapainoilua yrittäjän elämä on, ennen kuin löytää sopivan kombinaation työtä, toimeentuloa, muuta elämää ja lepoa. Siinä voi joskus olla todella lujilla.

- Kuinka voit, millainen olosi on? tiedusteli toinen suoraan, kun yritin tarkentaa kameran näkymää seuraaviin kurkiin toisella pellolla. Lähelle en päässyt tälläkään kertaa. Olisin voinut puhua pitkästikin, mutta: paremmin. Paljon paremmin.

Tunnen itseni, ainakin vielä, enemmän nuoreksi kuin vanhaksi. Ymmärrän silti, mikä onni, miten ihania eri-ikäisiä ihmisiä kertyneisiin vuosiin voi kätkeytyä.

Taustalla kurjet lauloivat kevättä.


Viite

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi. 

© P. Peltoniemi.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Kirja-arvostelu: City-ihminen muuttaa Teiskoon

Teisko-Aitolahti -lehti ehti julkaista jo vuoden viimeisessä numerossaan kirja-arvostelun Ata Hautamäen uutuuskirjasta Talo Teiskossa. Arvostelun city-ihmisen maallemuuttokuvauksesta on kirjoittanut Leena Tulivirta. Arvostelu on kiittävä.

Tulivirta on koonnut hauskasti tuokiokuvia Talo Teiskossa -kirjasta: hän kertoo kirjailijan vaahtokylvystä kumiveneessä, tiskauspaikasta keskellä pihaa ja liihottelusta postilaatikolle yöpaidassa. Arvostelu kiittää kirjan tekstiä sujuvaksi ja helppolukuiseksi. Myös kirjan mukava ja ystävällinen tunnelma saa kiitosta.

  Hiirenkorvilla. Kuva: Ata ja Kari Hautamäki.

Talo Teiskossa -kirjan kanssa käy Tulivirran mukaan, kuten muidenkin hyvien kirjojen kanssa: se loppuu liian pian. Jonkin verran lisää tarinoita löytyi aiemmin myös kirjailijan kotisivuilta, nyt sivut ovat poistuneet. Kannattaa kuitenkin tutustua itse kirjaan!


Viitteet

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi.

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa -extrat. Saatavilla: http://atahautamaki.fi/?page=taloteiskossa.

Tulivirta, Leena (2011). City-ihminen muuttaa maalle, ja.... Julkaisussa: Teisko-Aitolahti n:o 51/52.

Päivitetty 17.04.2024.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Voimapaikkaan

Qigong-ohjaaja kysyi meiltä voimapaikasta. Niitä on tullut elämääni vuosien varrella useita, mutta kysymyksen myötä mieleeni nousi yksi ensimmäisistä: kurjenpolviaukio, kuten sitä silloin alta kymmenvuotiaana kutsuin.

Se sijaitsi lähimetsässä, ihan lähellä metsätietä, mutta kuitenkin katseelta suojassa. Aukion olemassaoloa ei keksinyt, ellei varta vasten lähtenyt kulkemaan polkua pitkin. Aikuiset sinne tuskin eksyivät, koska polulle päästäkseen piti kyykistyä paimenpojan alitse ja astua tietä pois.

Sittenkin piti vielä malttaa hetki. Tiheäoksaiset kuuset kätkivät aukion taakseen, mutta kun niiden ohi asteli, oli jo kurjenpolviaukiolla.

Siellä pysähtyi aika. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli tyyni. Punasävyiset kurjenpolvet kurkottelivat kukkiaan taivasta kohti. Niiden kukinta ei kestänyt kauaa, joten sai pitää varansa, ettei paras hetki mennyt ohi. Se oli voimapaikka, ihan oma paikkani, jonne ei koskaan tullut yhtä aikaa kukaan muu.


En tiedä, mistä muisto kurjenpolviaukiosta tuli mieleeni. Ehkä osansa on Ata Hautamäen uusimmalla kirjalla. Talo Teiskossa pysähdyttää ja herättää muistoja, luonnosta ja lapsuudesta.

Olen lukenut kirjan viime aikoina useaan otteeseen, tutkinut sen rakennetta, miettinyt kuvien sijoitusta - ja nauttinut kirjan mukanaan tuomista tunteista ja mielikuvista. Miten kiitollinen olenkaan niistä ja kurjenpolviaukion lämpimästä muistosta! Mielessäni voin palata voimapaikkaani koska tahansa.


Viite

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

torstai 10. marraskuuta 2011

Ata Hautamäki Pirkkalaiskirjailijoiden päivässä

Lauantaina 12.11.2011 järjestetään Pirkkalaiskirjailijoiden päivä Tampereella pääkirjasto Metsossa. Päivän aikana on kirjailijahaastatteluja, kirjailijaklinikka ja kirjavinkkausta. Satuhuoneessa lastenkirjailijat lukevat kirjojaan. Lisäksi ala-aulassa on Pirkkalaiskirjailijoiden kirjatori.

Päivän avaushaastattelussa klo 12.00 kuullaan helsinkiläisestä tamperelaiseksi muuttunutta kirjailija Ata Hautamäkeä, jonka uusin kirja Talo Teiskossa ilmestyy juuri sopivasti isänpäiväksi.


Kohtalokas loma-asunnon ostaminen Tampereen Teiskosta 2000-luvun puolivälissä houkutti helsinkiläispariskunnan muuttamaan pysyvästi Näsijärven rannalle. Aiemmin historiallisia, 50-60-lukuun sijoittuneita Helsinki-dekkareita kirjoittanut Ata Hautamäki työsti kokemuksistaan kirjan Talo Teiskossa. - Onnistuuko city-ihmisten muuttuminen teiskolaisiksi?

Toimimme Hautamäen uutena kustantajana. Talo Teiskossa sai hyvän vastaanoton Tampere-päivänä Kessan baarissa, jossa kirjailija luki teoksestaan valittuja paloja ennakkoon. Kirjan parhaaseen antiin kuuluvat muun muassa sen herättämät muistikuvat lukijoiden omasta elämästä.

Tervetuloa kuuntelemaan ja tapaamaan kirjailija Ata Hautamäkeä!

Ystävällisesti
VALMIIXI / Päivi

Julkaistu 10.11.2011.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Ata Hautamäki: Talo Teiskossa

Kirjailija Ata Hautamäen uusin teos Talo Teiskossa on nyt ilmestynyt!

Talo Teiskossa poikkeaa kirjailijan aiemmasta tuotannosta, historiallisista Helsinki-dekkareista: Teos on rehellinen tilinteko maalle muuttamisesta. Se kuvaa kirjailijan tutustumista maaseudun todellisuuteen, hämäläisiin ihmisiin - teiskolaisiin - sekä itseensä.

Ennen muutettiin maalta kaupunkiin, nyt kaupungista maalle. Onnistuuko koko elämän vaihtaminen helsinkiläisestä kaupunkiasumisesta hämäläiseen kylään, jossa mikään ei kerro sen kuuluvan Tampereeseen?

Talo Teiskossa herättää lukijoiden omia muistikuvia eletystä elämästä. Se sopii siten mainiosti myös lahjakirjaksi.


Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi. 94 s. ISBN 978-952-5965-04-9 (sid., 4-värinen, sis. runsaasti kuvia, pehmeäkantinen). UDK 894.541, YKL 84.2. Paino 165 g, pm-luokka 2.

Jälleenmyyjät:
Tilaukset:
  • 21,50 e/kpl  uusi hinta 15,00 e/kpl  (sis. alv 14 %) + postituskulut
  • tilaa
  • toimitus etukäteislaskulla tai postiennakolla
Päivitetty 03.01.2025.