Kesän lämpöä

Jos kevät tuli tänä vuonna keikkuen, antoi kesäkin odottaa itseään. Jopa linnut jatkoivat laulamista juhannuksen jälkeen, vaikka lintujen liverrys on tuntunut monena kesänä taukoavan kuin taikaiskusta kuun vaihduttua. Kasvihuoneessa ensimmäiset kurkut paleltuivat - myös puutarhalla, eikä uusia taimia ollut saatavilla.

Luonto on kuitenkin hyvin viisas. Kun kesän lämpö vielä puuttui, luonto valmisti sitä toisessa muodossa: kurkkujen sijaan kasvihuone alkoi puskea nokkosta.

En muista vastaavaa aiemmilta vuosilta, enkä ymmärrä mistä nokkosen taimet olivat saaneet alkunsa. - Tarkoituksensa kai kaikella, ajattelin, ja leikkasin pikkunokkoset talteen.

Kesän lämpöä. Kuva: P. Peltoniemi.

 - Syökää ne, kertoo Ata Hautamäki (2011) saaneensa ohjeeksi Teiskon talon pihassa rehottavaan nokkosongelmaan. Ei mikään hullumpi neuvo! Sama ajatus - nokkosen käyttäminen - tuli vastaan monta kertaa kesällä eri ihmisten kanssa käymissäni keskusteluissa.

Paitsi että nokkosessa on valtavasti kivennäisaineita ja lehtivihreää, se lämmittää kehoa ja hoitaa munuaisia ja maksaa. Teen, keiton ja ohukaisten lisäksi nokkosesta voi tehdä vaikka hiuspohjaa ravitsevaa nokkosvettä. Tai kotipuutarhuri voi käyttää nokkosista liotettua, laimennettua vettä lannoitukseen ja tuholaistorjuntaan...

Viime päivinä kesän lämpöä on kuitenkin riittänyt. Pikkunokkoset versovat innokkaina uutta lisää. Kuivattuina tai pakastettuina ne tarjoavat lämpöä myös tulevana talvena.


Viite 

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi. 

 © P. Peltoniemi.

Julkaistu 29.07.2012, päivitetty (korjattu linkityksiä) 26.03.2014.