Pelko pois

Toissayönä kesän ensimmäinen kunnon ukonilma tuli päälle. Jyrinää riitti, ajatukset siirtyivät pelkoon ja sitä kautta radio-ohjelmaan, jonka kuulin Ylen kanavalta kevättalvella. Kyseessä oli tutkijatohtorin Rintalan haastattelu. Se oli monella tapaa mielenkiintoinen.

Olin avannut radion lähinnä tottumuksesta pitkän ajomatkan ajaksi. Etsin tarkoituksella jonkin asiaohjelmakanavan toivoen kuulevani jotain uutta.

Haastattelu olikin antoisa: tutkijatohtori kertoi merijääntutkimuksesta mikroskoopin avulla. Kiehtovaa, että merijää ei ole samanlaista, eikä lähellekään kuollutta, vaan sisältää erittäin paljon elämää - itse asiassa suolavesitaskujen ansiosta elämä merijäässä on monipuolisempaa kuin jään alla olevassa vedessä. Sieltä löytyy piileviä, siimaeliöitä, ripsi- ja rataseläimiä sekä bakteereita. (Itämeriportaali 2011.)

Tämä ei kuitenkaan ollut se seikka, joka todella kiinnitti huomioni.

Ketunleipä ja oravanmarja. Kuva: P. Peltoniemi

Jääntutkimuksen lisäksi tutkijatohtori Rintala kertoi nimittäin myös kokemuksistaan Antarktiksella. Hän kertoi Etelänapamantereen eläimistöstä, siitä miten ne eivät pelkää, vaan tulevat ihmisen lähelle. Ne eivät pelkää, koska ne eivät ole kokeneet sotaa. Etelänapamanner on ainoa manner maapallolla, jolla ei ole koskaan käyty sotaa, hän sanoi. (Yle 2011.)

Tämä ajatus pysäytti.

Pelon puuttuminen näkyy eläimissä. Ne ovat kesyjä ja tulevat ihmisen lähelle, ehkä ajatellen, miten eriskummalliselta otukselta ihminen näyttääkään. Yhdeltä heistä, ehkä, jota ei ole mikään tarve pelätä.

Ukonilma meni ohi, ja vesisade tuli todella tarpeeseen.


Viitteet

Itämeriportaali (2011). Väitös Itämeren jään monimutkaisista eliöyhteisöistä.

YLE (2011). Minna Pyykön maailma: Elämää meren jäässä 12.2.2011. Oppaana tutkija Janne Rintala, toimittajina Minna Pyykkö ja Juha Laaksonen.

 © P. Peltoniemi.

Julkaisumaailmaan

Moni asia on kietoutunut viime aikoina yllättävällä tavalla yhteen. Yksi niistä on julkaiseminen.

Työstin kuun alussa referee-kierrokselta saamaani artikkelia (Peltoniemi 2010). Sen toimitustyöstä ja julkaisemisesta huolehtii oma toimituksensa, mutta kyseiseen konferenssijulkaisuun liittyvät ohjeet ovat silti tulleet tutuiksi myös kirjoittajana.

Julkaisuohjeet ovat tärkeitä kaikille tutkijoille. Yliopistoilla on omat ohjeensa julkaisuille, jotka ilmestyvät niiden julkaisusarjoissa. Tutkijan tulee tuntea ohjeet, sillä niiden noudattaminen nopeuttaa julkaisun hyväksymistä ja itse julkaisuprosessia. Esimerkiksi väitöskirjaprosessiin vedoksen tarkastuksineen kannattaa varata aikaa vähintään kaksi kuukautta, joten tutkija haluaa varmastikin lyhentää prosessia, mikäli mahdollista. (Ks. Viertola & Mäkinen 2008.)

Alunperin en suunnitellut yritystoimintaani julkaisuja - tai kyllä ne suunnitelmissa olivat, mutta tulevaisuuden visioina. Nyt näyttää siltä, että visiot alkavat toteutua odotettua nopeammin. Kesän alussa saimme ajatuksen kirjoittaa popularisoitu julkaisu Vapan tutkimuksen pohjalta: avata kehon kuuntelua kaikille siitä kiinnostuneille (ks. Vapa 2010). Nyt julkaisu (Vapa & Peltoniemi 2010) on saatavilla jo useilla paikkakunnilla ympäri Suomen ja tilattavissa myös netistä - niin ikään monesta eri nettikaupasta. Saamamme palaute on ollut todella innostavaa!

Maailmaan. Kuva: P. Peltoniemi

Osallistuin kuun vaihteessa Vaasan yliopistossa järjestettyyn konferenssiin GeFoText2010, jonka teemana oli väljästi ilmaistuna arvostelut: kirja-arvostelut, musiikkiarvostelut ja niin edelleen. Teema liittyi siis kirjallisuuteen, sen julkaisemiseen ja siitä kirjoitettuihin arvosteluihin sekä arvostelujen tutkimiseen ja sitä kautta muun muassa sanakirjoihin ja käännöskirjallisuuteen. Konferenssin ohjelma oli erittäin mielenkiintoinen myös julkaisujen tuottamisen - julkaisemisen - näkökulmasta. Se antoi monia uusia ajatuksia kirjallisten julkaisujen esittelyjä ja arvosteluja sekä niiden kirjoittamista ja tulkintaa koskien. Esimerkiksi kirja-arvostelu kohdistuu usein näennäisesti itse julkaisuun, mutta käytännössä se voi kuitenkin kohdistua julkaisun sijasta käännökseen tai kirjailijaan.

Julkaisun saaminen painokuntoon ja sen ilmestyminen on omalla tavallaan hyvin vapauttavaa, on julkaisu laajuudeltaan sitten minkä kokoinen tahansa. Julkaisun tullessa valmiiksi muut pinnan alla odottaneet ideat saavat tilaa nousta esiin.

Tällä hetkellä työn alla onkin kaksi uutta julkaisua. Toinen liittyy biologiaan, toinen lääketieteeseen. Molemmilla julkaisuilla on tieteellinen taustansa. Edellistä ideaa olen työstänyt jo jonkin aikaa, joten se valmistunee ensin. Tosin siihen tarvitsen vielä jonkin verran kuvia. Jälkimmäinen projekti on hyvin kiehtova ja sen muotoutuminen julkaisuksi vaatii hieman enemmän aikaa. Kirjoitamme sitä kuitenkin yhdessä toisen kirjoittajan kanssa, joten työ kypsyy myös keskusteluidemme kautta. Kerron julkaisuistamme lähiaikoina lisää!


Viitteet

Peltoniemi, P. (2010). Terminologista käsiteanalyysia kehon kuuntelusta. Julkaisussa: Nissilä, N. & Siponkoski, N.. Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. No. 37. Vaasa: Vaasan yliopisto, 257-268.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Vapa, M. & Peltoniemi, P. (2010). Kehon kuuntelun opas. Vaasa: Lootus-kirja.

Viertola, Virpi & Olli Mäkinen (2008). Ohjeet Vaasan yliopiston julkaisusarjoihin kirjoittaville. Vaasan yliopiston julkaisuja. Opetusjulkaisuja 57, Pedagogiikka I. Vaasa: Vaasan yliopisto.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 17.08.2011.

Rajaamisen ongelma - mihin keskityn?

Tutkimusta tehdessä vastaan tulee hyvin pian kysymys tutkimusaiheen, samoin kuin tutkimusongelman rajaamisesta. Ilman rajausta tutkimus ei pysy koossa. Tosin erityisesti laadullisessa tai uutta kartoittavassa tutkimuksessa aihe ja tutkimuskohde tarkentuu tutkimuksen edetessä (Routio 2007). Tutkijana joudun silti pohtimaan, mikä kuuluu itse aiheeseen tai ilmiöön, mikä taas ei ja mikä on sivuseikka tai lisäjuonne, joka on paras jättää tarkastelun ulkopuolelle.

Tutkimisen ja kirjoittamisen lisäksi rajaamisen ongelma tulee esille myös valokuvauksessa: Mikä on keskeistä, johon fokusoida, mikä liittyy siihen kiinteästi ja mitä jättää sivuun tai kokonaan pois? Mikä itse asiassa on tarkastelun kohde? Onko se sidoksissa ajankohtaan eli näyttäytyykö ilmiö toisena toisessa hetkessä?

 Virpiangervo. Kuva: P. Peltoniemi

Tutkimuksen teossa tutkimuskohteiden joukkoa voi rajata esimerkiksi niiden olemukseen, alueellisuuteen ja ajoitukseen liittyvillä seikoilla (Routio 2007). Kerroin aiemmin, että keskityin pro gradu -tutkimuksessani eläinten, tarkemmin sanottuna nisäkkäiden saksankielisiin nimityksiin. Rajasin tutkimuskohdetta myös alueellisilla ja laadullisilla seikoilla, jolloin lopulliseksi tutkimuskohteeksi tuli Suomessa säännöllisesti esiintyvien nisäkkäiden saksankieliset nimitykset eläintieteellisissä hakuteoksissa. (Koskela 2002.)

Rajaamiseen voi käyttää myös kirjallisuuskatsausta kartoittamalla, mitä aiheesta on tutkittu, miten ja milloin. Vaikka samasta aiheesta olisi jo laadittu tutkimus, ratkaisuna voi toimia toisenlaisen näkökulman löytäminen tai aiheen uusi rajaus (Karisto & Seppälä 2004).

Omassa tutkimuksessani kirjallisuuteen tutustuminen toi mukanaan myös lievän järkytyksen, kun totesin, että nisäkkäiden nimityksistä on jo olemassa upea monikielinen teos (ks. Mitchell-Jones ym. 1999). Motivaationi uhkasi hiipua, kunnes oivalsin, että kyseessä on eläintieteellinen, kaikki Euroopan nisäkkäät esittelevä atlas. Se ei kuitenkaan sisältänyt uusia työn alla olevia suomenkielisiä nisäkäsnimiä (ks. Henttonen ym. 2008), eikä sen lähestymistapa ollut sama kuin omani eli kielitieteellinen ja terminologinen. Käytin teosta yhtenä työni lähteenä. Myös Kariston ja Seppälän (2004) mukaan aihetta lähellä olevista töistä on luultavasti pikemminkin hyötyä kuin haittaa.

Tutkimusaihetta voi rajata lisäksi johtoajatuksen avulla. Sillä tarkoitetaan aiheen ideaa tai juonta, joka ilmaistaan tiiviisti ja yksinkertaisesti. Johtoajatus ilmaisee siten näkökulman tai taustan ja ohjaa tutkimusta. Myös aiemmin mainittujen pää- ja alaongelmien taustalla on johtoajatus. (Hirsjärvi ym. 2009.)

Tutkimusaiheen rajaamisessa on siis lopulta kyse siitä, mihin keskityn. Yrityselämässä tulee vastaan sama kysymys: keskitynkö sosiaaliseen mediaan vai web designiin; superfoodeihin vai myös luontaistuotteisiin - kehitänkö mieltä vai kehoa vaiko molempia?


Viitteet

Henttonen, Heikki, Ilkka Koivisto, Seppo Lahti, Juhani Lokki, Petri Nummi, Erkki Pankakoski & Juha Valste (2008). Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet.

Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2009). Tutki ja kirjoita. 15. painos. Helsinki: Kirjayhtymä.

Karisto, Antti & Ullamaija Seppälä (2004). Maukas gradu. Valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapaino.

Koskela, Päivi (2002). Die deutschen Benennungen der in Finnland vorkommenden Säugetierarten terminologisch betrachtet. Magisterarbeit. Universität Vaasa.

Mitchell-Jones, A. J., G. Amori, W. Bogdanowicz, B. Krystufek, P. J. H. Reijnders, F. Spitzenberger, M. Stubbe, J. B. M. Thissen, V. Vohralík & J. Zima (1999). The Atlas of European Mammals. Poyser Natural History. London: Academic Press.

Routio, Pentti (2007). Tuote ja tieto. Tuotteiden tutkimus ja kehittäminen.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 23.10.2010.

Kiehtova tutkimusaineisto

Kirjoitin edellä, miten tutkimuksen tavoite nousee tutkimusaiheesta. Asetettuihin tutkimusongelmiin puolestaan etsitään sopiva aineisto eli tutkimusongelma määrittää aineiston keräämisen tai hankinnan. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)

Tehtävänä on siis löytää sopiva aineisto. Vaikka tutkimusaineistoa ei voi suoraan verrata aterian aineksiin, jotain yhteistä niillä kuitenkin on: molempien on syytä olla mahdollisimman laadukkaita. Aiemmin mainitsemastani macasta ei olisi tullut minulle arkipäivää, tai pitäisikö sanoa arkipäivästä juhlaa, ilman sinnikästä tiimiäni. Tunsin kyllä ennestään esimerkiksi goji-marjat (ks. Superfoodit.com 2010) mutta - näin jälkikäteen - rehellisesti sanottuna maca olisi tuntunut liian kaukaa haetulta, jos olisin tehnyt päätöksiä pelkästään omien tietojeni varassa.

Päädyin myös väitöskirjani tutkimusaineistoon monen tekijän summana. Alunperin tutkimusaineistoksi kaavailemani materiaali olisi ollut saamieni kommenttien perusteella "upottava suo", joten jouduin etsimään toisen. Onneksi jouduin! Ensin tilanne tosin harmitti, mutta sitten istuin yksinkertaisesti alas etsiäkseni uuden aineiston, joka myös olisi kiinnostava.

Savukaapuyökkösen toukka. Kuva: C. Gripenberg

Olin ladannut koneelleni saksankielisiä terveyteen ja ravitsemukseen liittyviä tekstejä, joihin en ollut kuitenkaan aiemmin ehtinyt tutustua. Teksteissä mainittiin käsite Pleomorphismus eli pleomorfismi. En tiennyt yhtään, mitä se tarkoittaa ja myös löytämäni suomenkieliset viitteet aiheesta olivat hyvin niukkoja, tieteellisyydestä puhumattakaan. Löysin kuitenkin yhden hyvän esityksen (ks. Vapa 2009) ja vakuutuin, että aineisto on tutkimisen arvoinen.

Pleomorfismilla tarkoitetaan biologiassa mikro-organismien monimuotoisuutta, niiden muuttumista ja esiintymistä eri muodoissa (Tirri, Lehtonen, Lemmetyinen, Pihakaski & Portin 2006). Yleistäen voisi sanoa, että kyse on eliöiden esiintymisestä eri muodoissa vähän samaan tapaan kuin perhonen on ensin muna, sitten toukka ja kotelo (ks. SuomiSanakirja.fi 2010). Lääketieteen puolellakin pleomorfismi tunnetaan, mutta sitä en vielä tuolloin tiennyt, sillä ilmiötä kutsutaan siellä toisella termillä. Muutenkin pleomorfismi näkyy olevan monien tutkijoiden vahvistama ja ravitsemuksesta ja terveydestä puhuvien ihmisten, kuten Wolfen, tuntema ilmiö.

Tutkimusaineiston lähteeksi löysin saksalaisen eläin- ja hyönteistieteilijä Enderleinin (1872-1968) pääteoksen Die Bakterien-Cyclogenie, joka kuuluu bakteriologian saksankielisiin perusteoksiin (Enderlein 1981). Enderleinin tutkimus on osin yhtenevä ranskalaisen Béchampin (1816-1908) työn kanssa.

Tutkimusaineiston löytyminen on siis kohdallani jo kertomus sinänsä. Näin kiehtovaan aineistoon en olisi ikinä päätynyt ilman Suomen johtavaa verimikroskopistia, Vapaa (ks. Vapaa.info 2010), enkä kirjoittaisi nyt tässä tutkimuksen tekemisestä.


Viitteet

Enderlein, Günther (1981/1925). Die Bakterien-Cyclogenie. Prolegomena zu Untersuchungen über Bau, geschlechtliche und ungeschlechtliche Fortpflanzung und Entwicklung der Bakterien. 2. Auflage. Hoya: Semmelweis-Institut.

Saaranen-Kauppinen, Anita & Anna Puusniekka (2006). KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. 

SuomiSanakirja.fi (2010). Perhonen.

Superfoodit.com (2010). Goji-marja.

Tirri, Rauno, Juhani Lehtonen, Risto Lemmetyinen, Seppo Pihakaski & Petter Portin (2006). Biologian sanakirja. Uudistetun laitoksen 3. painos. Helsinki: Otava.

Vapa, Mikko (2009). Uusi biologia (IE:n selaimella tai SlideFinderissa).

Vapaa.info (2010). Verimikroskopia.

Wolfe, David, terveys- ja ravitsemusasiantuntija.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 29.6.2010.

Tutkimusaihe - elämää varten

Tutkimuksen tekeminen alkaa aihepiirin ja aiheen valinnasta (Blaxter, Hughes & Tight 2006). Aihepiirin valintaan taas vaikuttavat Hirsjärven ym. (2009) mukaan kyseisen tieteenalan tutkimuskohde sekä sen oma näkökulma ajateltuun aihepiiriin liittyen. Tutkimusaihe tutkimusongelmineen voidaan johtaa alalla käytävästä teoreettisesta keskustelusta tai se voi nousta käytännön kiinnostuksesta (Lähdesmäki ym. 2009). Silloinkin se pitää pystyä liittämään alan teoreettiseen keskusteluun - tieteen tekemisessä teorian ja käytännön välisen yhteyden osoittaminen on tärkeää.

Oman pro gradu -tutkimukseni aihe nousi käytännöstä käsin. En halunnut missään tapauksessa tehdä tutkimusta tutkimuksen vuoksi - siitä piti olla jotain hyötyä, jos ei muille, niin ainakin itselleni. Lisäksi halusin, että työn tekeminen olisi mielekästä ja enemmänkin: Postin (2010) sanoin halusin tehdä sitä, mitä rakastan.

Luonto ja erityisesti eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Päädyin tutkimaan Suomessa esiintyvien nisäkkäiden saksankielisiä nimityksiä. Opiskeluissa ja käännöksiä tehdessä huomasin, että eläinten nimet on ilmaistu sanakirjoissa hyvin epätäsmällisesti. Suurin osa nisäkkäistä on kuitenkin suurikokoisia eläimiä, joten olisi  ymmärrettävämpää, jos nimitysten epätäsmällisyys ja puutteellisuus koskisi vaikkapa hyönteisiä.

Täpläkauris (Dama dama). Kuva: P. Peltoniemi

Tutkin siis Suomessa esiintyvien 60 nisäkkään nimitystä saksaksi. Laadin pro gradu -tutkimuksen oheistuotteena myös suomi-saksa -sanaston tieteellisine nimineen näiden eläinten nimityksistä. (Koskela 2002.) Nisäkäsnimistötoimikunnan uusista nimiehdotuksista huolimatta (ks. Henttonen ym. 2008) sanasto on pienin muutoksin yhä ajan tasalla, sillä jo tuolloin oli tiedossa, että esimerkiksi kuusipeuran nimi muuttunee täpläkauriiksi (ks. Valste 2001). Työn tekeminen oli kauttaaltaan mielekästä.

Pro gradu -työn tutkimusaiheesta päädyin valitsemaan lisensiaatintyöni aihepiiriksi biologian alalta systematiikan ja taksonomian eli tieteen, jonka mukaan eläimet ja kasvit luokitellaan. Aihe on astetta abstraktimpi, sillä tutkimukseni kohteena on nimitysten sijasta käsitteet. Silti taustalla on yhä - ajatuksissa ja esimerkeissä - luonto ja eläimet.

Edelleen lisensiaatintyön tutkimusaiheen kautta löytyi täysin odottamaton aihe myös väitöskirjalle. Sen myötä olen löytänyt ja saanut myös hyvin paljon muuta elämääni rikastuttavaa. Tutkimusaihe voi olla ja se saa olla elämää varten - se on mahdollista.

Viitteet 

Blaxter, Loraine, Christina Hughes & Malcolm Tight (2006). How to research. 3rd edition. Buckingham: Open University Press.
Henttonen, Heikki, Ilkka Koivisto, Seppo Lahti, Juhani Lokki, Petri Nummi, Erkki Pankakoski & Juha Valste (2008). Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet.
Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2009). Tutki ja kirjoita. 15. painos. Helsinki: Kirjayhtymä.
Koskela, Päivi (2002). Die deutschen Benennungen der in Finnland vorkommenden Säugetierarten terminologisch betrachtet. Magisterarbeit. Universität Vaasa.
Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.
Posti, Olli (2010). Mihin käyttää se energia?
Valste, Juha (2001). Nisäkkäät. Helsinki: WSOY.

© P. Peltoniemi.
 
Päivitetty (linkkejä lisätty) 26.7.2010.

Esittely ja yhteystiedot

Olen toiminut yrittäjänä yli kymmenen vuotta. Aiempi työkokemus, koulutus ja harrastukseni ovat osoittautuneet kustannustoimitustyössä ja yrittäjänä toimimisessa erittäin hyödyllisiksi.

Koulutukseltani olen FM, kääntäjä, terminologi ja tutkija. Minulla on työkokemusta kielten aikuiskouluttajana ja opettajana yli viidentoista vuoden ajalta. Olen myös toiminut kaupallisissa tehtävissä teknisillä aloilla noin kymmenen vuoden ajan.

Teen jatkotutkimusta tieteellisistä käsitteistä biologian ja lääketieteen tutkimusaineistojen pohjalta. Olen pitänyt aiheesta esitelmiä ja kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita. Tutkimusmenetelmääni liittyen olen toiminut yliopiston opettajana terminologiaopin ja terminologisen käsiteanalyysin kursseilla.

Erikoisalojen lisäksi osaamiseeni kuuluvat kielelliset, viestinnälliset ja käsiteanalyyttiset taidot. Harrastan muun muassa bloggausta ja luontokuvausta.

Autan mielelläni erilaisissa suomen kieleen, kirjoittamiseen ja viestintään liittyvissä tehtävissä!

VALMIIXI - viestintäpalvelut & pienkustantamo

P. Peltoniemi

Gsm: 040-5054 094

S-posti: info (ät) valmiixi.fi

www.valmiixi.fi ja pienkustantamo.blogspot.fi

Osoite:

Käräjävuorentie 358

61300 Kurikka

Y-tunnus: 2329029-0 (alv. rek.)

Päivitetty 10.01.2024.