torstai 20. toukokuuta 2010

Tutkimuksen tavoite - ja matka

Edellisessä postauksessa kirjoitin, että tutkimusaihe voi ja saa olla elämää varten. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että tutkimusaiheen pitäisi muodostua elämäntehtäväksi, sillä silloinhan työ ei välttämättä valmistuisi koskaan. Sen sijaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tutkimuskin on elämää, ei koulua - tai tässä tapauksessa tiedemaailmaa - varten.

Tutkimusaiheen perusteella tutkimukselle asetetaan tavoite, se mitä on tarkoitus tutkia (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Tutkija voisi luonnollisestikin tutkia useita eri kysymyksiä, mutta tutkimuskysymyksen valinta pitää työn kasassa. Itse tutkimusongelma eli pääkysymys on hyvä jakaa muutamaan selkeään alakysymykseen - ja perustella tehdyt valinnat.

Tutkijalla tulee siis olla tavoite koko ajan näkyvissään tai ainakin mielessä, jotta hän pääsisi päämääräänsä (Pekkanen 2000). Jos kuitenkin tuijotan vain eteenpäin tai vaihtoehtoisesti vilkuilen koko ajan taakse, en näe sitä kohtaa, jossa kuljen. Ei tietysti ole tarkoitus jäädä tekemään matkan varrelle jotain ihan muuta kuin oli alunperin aikomus (ks. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006), mutta pelkästään eteenpäin katsomalla minulta jää näkemättä suurin osa matkan varrella tapahtuvasta. Jos tuijotan vain horisonttiin, en näe rantakiviä. Yksityiskohdat hukkuvat.


Oikeastaan tutkimuksen tekemistä voisi verrata tässä suhteessa suunnistamiseen. Sen lisäksi, että minun pitää tietää, minne olen menossa, minun pitää tietää myös se, missä kulloinkin olen. Tai vieläkin täsmällisemmin: minun pitää tietää ensiksi, missä olen, sillä vasta sen jälkeen voin tietää, minne menen ja tehdä ratkaisuni sen pohjalta (ks. e-Coach 2010).

Muistamalla katsoa myös lähelle tutkimuksen tekeminen on itse asiassa opettanut minulle läsnäoloa tässä hetkessä (ks. Klemola 2002). En voi hautautua pelkän tutkimuksen pariin ja unohtaa elää. Matka itsessään on arvokas.

Viitteet

e-Coach (2010). Huippusuunnistuskoulu.

Klemola, Timo (2002). Kehontietoisuuden harjoittaminen: taiji, yi quan ja seisomisen taito. Julkaisussa: Fysioterapia 6/2002, 4-9.

Pekkanen, Martti (2000). Tiede - hyöty - tekniikka. Tieteessä tapahtuu. 3/2000.

Saaranen-Kauppinen, Anita & Anna Puusniekka (2006). KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto

© P. Peltoniemi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti