sunnuntai 10. maaliskuuta 2024
Siipien suojassa
maanantai 26. joulukuuta 2022
Vaellus pyhiin
Joulunpyhät ovat tämän talven osalta pitkälti takana päin, ainakin meidän kulttuurissamme. Toivottavasti ne saivat koskettaa. Toivottavasti ne myös tarjosivat mahdollisuuden levähtää ja hengittää hiljaisuutta.
Mutta miten pyhä oikeastaan koskettaa?
Sisäisestikö, hiljaisen pohdinnan kautta? Vai liikkeen myötä, esimerkiksi luonnossa liikkumisen tai vaeltamisen myötä?
Monelle sekä että: liikkeelle lähteminen saa myös ajatukset liikkeelle ja ennen kaikkea selkiytymään. Pala palalta, ajatus ajatukselta. Monimutkainen muuttuu yksinkertaiseksi, vaikea helpoksi. Mahdoton mahdolliseksi. Turha kuoriutuu pois.
Samoin käy kirjoittaessa. Kynään tai näppäimistöön tarttuessa muotoutumattomat ajatukset saavat muodon, ne selkiytyvät ja kirkastuvat myös itselle.
Ne voivat kypsyä kirjoiksi asti, kuvaukseksi henkisestä kasvusta, kuten kirjassa Santiagon Caminolta tai kilvoittelusta, kuten Meren aaltoilua -matkaromaanissa. Tai taivaasta saaduiksi sanoiksi ja kuviksi, kuten runokirjassa Taivassanat.
Pyhiinvaellus tai vaellus pyhiin onkin enemmän kuin yksilön sisäänpäin kääntymistä tai henkilökohtainen suoritus. Tai paremminkin: se on kaikkea muuta kuin yksilön suoritus. Se on irtipäästämistä, yksinkertaiseen, pieneen suostumista. Siihen, ettei kaikki tai lähes mikään ole omissa käsissä tahi jaloissa...
Vaellus pyhiin on Luojan työvälineeksi suostumista, siihen, mihin ja miten Hän kuljettaa. Hänen luomiaanhan me olemme, vaikka ympäröivä yhteiskuntajärjestelmä koettaakin pitää meidät kiireisinä saadakseen meidät unohtamaan tämän, aivan kaikessa.
Se on Hänen valonsa, joka loistaa meissä. Ja runokirjan sanoin kerran valoon heränneenä, ei voi enää pimeydessä nukahtaa (Orava 2019).
Suostumuksen antamista Hänen käsiinsä ja kuljetettavakseen ei tarvitse katua. Hänen on maa ja kaikki, mitä siinä on.
perjantai 9. joulukuuta 2022
Elettyä elämää, oikeita kesämuistoja
tiistai 24. toukokuuta 2022
EFT saattaa muuttaa elämäsi
torstai 6. tammikuuta 2022
Valkeus minun tielläni
maanantai 21. kesäkuuta 2021
Elämä on pyhää
maanantai 21. joulukuuta 2020
Beetlehemin tähden iloa ja valoa
VALMIIXI / Päivi
torstai 3. syyskuuta 2020
Kirsi Lohtajan sadut ovat ovi lapsuuden muistoihin
- Ajatus kirjoittamisesta alkoi kiehtoa tyttären syntymän myötä eli reilut 10 vuotta sitten. Elämäni ikään kuin jakaantuu aikaan ennen ja jälkeen lapseni syntymän. Jätin aktiivisen hoitotyön, koska halusin olla lapseni saatavilla hänen varttuessaan, Lohtaja sanoo.
perjantai 1. toukokuuta 2020
Rising Moon on Sarianna Suorsan luoma fantasiamaailma
Fantasia-trilogian ensimmäinen osa Evanescent - Katoavainen ilmestyi vuonna 2015. Suorsa kertoo esikoisteoksen saaneen alkunsa jo hänen yläasteajoillaan, jolloin hän kirjoitti kirjan ensimmäiset sata sivua. Kirjan toinen osa Kaikkivaltias julkaistiin vuonna 2016.
Rising Moon on mukaansatempaava tarina fantasiamaailmoineen. Se kertoo neljään valtioon jakaantuneesta maailmasta, jossa elämää varjostaa alituinen sodan uhka.
- Fantasiamaailma on kärjistetty versio omasta maailmastamme, Suorsa sanoo Kalevan haastattelussa. - Se antaa mahdollisuuden kritisoida yhteiskuntaa, joka ei anna tilaa herkkyydelle.
Sarjan päähenkilö, nuori nainen, Tegan, on varttunut köyhimmissä osissa maata. Hän lähtee ystävineen vuorollaan taistelukouluun, jossa hänen elämäänsä astuu myös vahva ja innostava nuorukainen. Vaikeasta taustasta ponnistava Tegan joutuu suuren paineen alle koulussa ja henkilökohtaisissa ratkaisuissaan. Pystyykö hän löytämään itsestään kyvyn rakastaa?
Tegan unelmoi maailmasta, jossa ihmiset elävät rauhalle, eivätkä sodalle. Hän löytää itsestään voimavaroja, joista hänellä ei ollut aavistustakaan. Mutta onko anteeksianto traagisten tapahtumien jälkeen mahdollista - voiko rakkaus voittaa ylitsepääsemättömät esteet?
Sodan syttyessä Tegan ja Rising Moonin maa ovat alakynnessä. Heillä on yksi ainoa valttikortti sodan voittamiseen. Onnistuvatko he käyttämään sen ja kuinka paljon Tegan on valmis menettämään voittaakseen?
Rising Moon: Surulaulu on tilattavissa ennakkoon Mesenaatin kautta.
Viitteet
Kokko, Pasi (2015). Vain taivas rajana. Ihmiset. Uusi Rovaniemi 15.07.2015, s. 18.
Riihinen, Eleonoora (2015). Oululaiskirjailija loi julman maailman. Kaleva 7/2015.
Suorsa, Sarianna (2020). Rising Moon: Surulaulu. Kurikka: Valmiixi.
maanantai 2. maaliskuuta 2020
Auringon aktiivisuus vaihtelee aurinkosykleittäin
Auringon aktiivisuuteen liittyy myös sen kaasukehän säteilyn voimakkuuden vaihtelu. Auringon aktiivisuus vaikuttaa maapallon säähän ja ilmastoon. Lue lisää...
maanantai 10. helmikuuta 2020
Suuri koronamassapurkaus Auringosta
Se ei onneksi suuntautunut maapalloa kohti, mutta purkaus on ennakkovaroitus tulevasta Auringon aktiivisuuden lisääntymisestä.
Lue lisää...
sunnuntai 2. helmikuuta 2020
Minä olen sinun kanssasi
Vaikka yhä useampi ihminen käsittää, missä mennään, on heidänkin voimansa viety. Lue lisää...
maanantai 16. joulukuuta 2019
Pieni, mutta rohkea Vieno Viipperä
Mitä täällä oikein tapahtuu?
Miten voi olla mahdollista, että turvallinen ja terveellinen elinympäristö muutetaan meluaviksi teollisuusalueiksi, jotka vahingoittavat ihmisten ja eläinten terveyttä? Joiden tiedetään aiheuttavan haittaa niin luonnolle kuin lapsille ja aikuisillekin ja joita silti yhä vain rakennetaan?
Miksi se sallitaan? Miksi yhteiskuntamme ei suojaa jäseniään, ei edes yritä suojata, vaan ummistaa silmänsä aiheuttamiltaan epäkohdilta? Ja pyrkii jopa kiistämään todelliset terveyshaitat?
Käänsin keväällä lastenkirjan Tiny the Turbine suomeksi. Kirja on kirjoitettu Skotlannin kallisarvoisen luonnon puolesta, sen säästämiseksi siltä tuholta, josta Suomenkin luonto on jo joutunut kärsimään.
Kirjan kirjoittaja Lyndsey Ward ja kuvittaja Cartoons by Josh päättivät yhdessä tehdä kirjan, joka selittäisi lapsille, kuinka vahingollisia valtavat teolliset tuulivoimalat ovat ympäristölle ja luonnolle, johon ne rakennetaan sekä maaseudun kaupungeille ja kylille, jotka joutuvat elämään liian lähellä niitä.
Miten katkerasti tämä on tullut koettua viime vuosina! Voimaloiden aiheuttamaa tuhoa ja sen laajuutta ei olisi voinut ikinä etukäteen edes kuvitella.
Tiny the Turbine, Vieno Viipperä, on kirjoitettu siksi, että lapset saisivat totuudenmukaista tietoa maksetun ja lobatun tiedon sijaan. Kirja on ilahduttava kertomus kaikille, aikuisillekin. Tarinan opetuksena on kiusaamisen vastustaminen ja ihmisten rohkaiseminen. Totta puhumalla voi voittaa, vaikka tuntisi itsensä kuinka pieneksi ja yksinäiseksi tahansa.
Olen iloinen, että ryhdyin kääntämään kirjan tarinaa. Se oli todella puhdistava ja vapauttava kokemus kaiken sen vääristelyn jälkeen, jota vuosien mittaan on joutunut näkemään. Kerrankin sai puhua totta siitä, mitä tapahtuu! Ja keksiä tarinan henkilöille osuvat nimet!
Kirjassa Naurulaakson asukkaat Vieno Viipperä, hänen ystävänsä Allu, lammaskoira Rossi ja herra Ohranen käyvät rohkeasti herra Näätämön, sir Siepparin ja Rökittäjän mielivaltaa vastaan. Kyläläiset J-P Toikasta rouva Mikkilään toteavat, että elämä ei voi jatkua sellaisena, miksi se voimaloiden tulon jälkeen on muuttunut.
Tarina on kertomus rohkeudesta. Sillä on tietenkin onnellinen loppu. Yhdessä kyläläiset ovat vahvoja ja saavat rauhan ja onnen palaamaan Naurulaaksoon. Yhdessä.
Viite
Ward, Lyndsey & Cartoons by Josh (2019). Vieno Viipperä - kertomus rohkeudesta. Kurikka: Valmiixi.
© P. Peltoniemi.
16.12.2019.
torstai 14. marraskuuta 2019
Jumalan ajoitus, ei minun
lauantai 4. toukokuuta 2019
Siunaa ja varjele meitä
Ensimmäisen kerran päivää juhlittiin vuonna 1987 osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Lue lisää...
maanantai 22. huhtikuuta 2019
Kolmannen päivän aamuna
Silloin on muistunut mieleen Hebrealaiskirjeen jae.
Jostain syystä sen jälkeen ajatus on jatkunut sitkeästi toisella, edellisestä irrallisella, mutta silti siihen kiinteästi liittyvällä kysymyksellä. Lue lisää...
tiistai 26. maaliskuuta 2019
Katso, uudeksi minä teen kaikki
Mutta mieleen on myös noussut kerta toisensa jälkeen eräs kohta Raamatusta. Lue lisää...
sunnuntai 3. helmikuuta 2019
Miikan kirja puhuu Suomelle

maanantai 24. joulukuuta 2018
Suuria, käsittämättömiä tekoja
Kulunut syksy on ollut täynnä työtä, mutta myös pysähdyksen paikka. Kaiken keskelle ystäväni lähetti Jobin kirjan 37. luvun jakeet 5-7. Miten kiitollinen siitä hänelle olenkaan! Lue lisää...
perjantai 7. syyskuuta 2018
Pieni on ihminen
Olin kirjoittanut ystävälleni silmään sattuneesta Tekniikan Maailman jutusta "Erikoinen ilmiö: Auringossa hiljaisinta 5 vuoteen". En tiennyt tuolloin auringonpilkuista tai muistakaan avaruuden ilmiöistä tuon taivaallista, joten kysyin hänen kommenttiaan. Lue lisää...