Kirsi Lohtajan ruokaohjekirja Luontaisesti gluteenittomat reseptit on arvosteltu uusimmassa Ultra-lehdessä. Arvostelun on kirjoittanut Marika Alanen, joka halusi saada kirjan myötä uusia ideoita gluteenittomaan leivontaan ja ruuanlaittoon.
Lohtajan kirjasta löytyy yhteensä 54 reseptiä sekä ruoka-ainetietoutta ja vinkkejä erikoistuotteiden hankintaan. Kirjan lopussa on kommentoitu viiteluettelo.
Resepteistä kirjakatsauksen kirjoittaja on ehtinyt kokeilla vasta muutamia. Hän kehuu perheen tykänneen sekä lammas- että kanakastikkeesta. Myös raakasuklaan reseptiä hän pitää erittäin hyvänä. Erityisesti kiitosta saa suklaan tasapainoinen maku ja muunneltavuus esimerkiksi pähkinöin, mantelein tai kuivatuin hedelmin.
Kirja-arvostelu on luettavissa kokonaisuudessaan Ultra-lehdestä. Ruokaohjekirjaa voi tilata kirja- ja verkkokaupoista kautta maan ja kustantajan verkkokaupasta. Maukkaita hetkiä gluteenittomien ruokien parissa!
Viitteet
Alanen, Marika (2018). Kirjakatsaus: Luontaisesti gluteenittomat reseptit. Ultra-lehti 1/2018.
Lohtaja, Kirsi (2017). Luontaisesti gluteenittomat reseptit. Kurikka: Valmiixi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravitsemustiede. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ravitsemustiede. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
Kirsi Lohtaja: Luontaisesti gluteenittomat reseptit
Kirsi Lohtajan ruokaohjekirjan lähtökohtana on mahdollisimman lisäaineeton ruokavalio, joka on gmo-vapaa ja pääosin luomu. Erityisesti kasvikset ja kananmunat on pyritty hankkimaan luomuna. Ruokaohjeiden lisäksi kirjasta löytyy reseptejä herkutteluun ja leivän tekoon.
Jokainen resepti on maidoton, soijaton, maissiton ja luontaisesti gluteeniton eli yhtä aikaa vehnätön, ohraton ja rukiiton, samoin kuin kauraton, tattariton, amarantiton, seesamiton, keltuaiseton ja leivinjauheeton. Lisäksi ruokavalio on lähes pähkinätön ja pavuton, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Huolimatta käytettävissä olevien raaka-aineiden ja mausteiden rajallisuudesta on lopputulos silti maukasta.
Jauhopuolen raaka-aineita ovat muun muassa hirssi, manteli, kvinoa, kurpitsa ja lupiini. Maidon tilalla ovat manteli-, kookos- ja hirssijuomat. Rasvoista käytössä ovat terveelliset avocado-, neitsytoliivi- ja -kookosöljy sekä kirkastettu voi eli ghee. Lihana resepteissä on lampaan- tai karitsanjauheliha, kana tai kalkkuna. Myös kalaa on päätynyt pöytään. Pastan virkaa toimittavat linssi- ja kikhernepastat. Leivonnassa apuna ovat myös kananmunan valkuainen, alumiiniton ruokasooda, kivennäisvesi sekä psyllium.
Lohtaja, Kirsi (2017). Luontaisesti gluteenittomat reseptit - luontaisesti gluteeniton, maidoton, maissiton, soijaton. Kurikka: Valmiixi. 82 s. Kuvat: Kirsi Lohtaja. ISBN 978-952-5965-45-2 (kierresid., A5-koko, osa-4-väri). UDK 641/642, YKL 68.2, paino 220 g, pm-luokka 5. Ilmestymisaika 04/2017.
Jokainen resepti on maidoton, soijaton, maissiton ja luontaisesti gluteeniton eli yhtä aikaa vehnätön, ohraton ja rukiiton, samoin kuin kauraton, tattariton, amarantiton, seesamiton, keltuaiseton ja leivinjauheeton. Lisäksi ruokavalio on lähes pähkinätön ja pavuton, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Huolimatta käytettävissä olevien raaka-aineiden ja mausteiden rajallisuudesta on lopputulos silti maukasta.
Jauhopuolen raaka-aineita ovat muun muassa hirssi, manteli, kvinoa, kurpitsa ja lupiini. Maidon tilalla ovat manteli-, kookos- ja hirssijuomat. Rasvoista käytössä ovat terveelliset avocado-, neitsytoliivi- ja -kookosöljy sekä kirkastettu voi eli ghee. Lihana resepteissä on lampaan- tai karitsanjauheliha, kana tai kalkkuna. Myös kalaa on päätynyt pöytään. Pastan virkaa toimittavat linssi- ja kikhernepastat. Leivonnassa apuna ovat myös kananmunan valkuainen, alumiiniton ruokasooda, kivennäisvesi sekä psyllium.
Klikkaa kuvat suuremmiksi.
Lohtaja, Kirsi (2017). Luontaisesti gluteenittomat reseptit - luontaisesti gluteeniton, maidoton, maissiton, soijaton. Kurikka: Valmiixi. 82 s. Kuvat: Kirsi Lohtaja. ISBN 978-952-5965-45-2 (kierresid., A5-koko, osa-4-väri). UDK 641/642, YKL 68.2, paino 220 g, pm-luokka 5. Ilmestymisaika 04/2017.
- Helsinki: Unio Mystica
- Seinäjoki: Ideapark, Kaunosoppi
- Adlibris.com
- Adlibris.com (svenska)
- Akateeminen (webshop)
- Booky.fi
- Cdon.fi
- Suomalainen kirjakauppa
- Unio Mystica
- kirjailijan yhteystiedot: https://valovoittaa.fi/ tai info (at) valovoittaa.fi
- 28,90 e/kpl e/kpl (sis. alv 14 %) + postituskulut
- tilaa
- toimitus etukäteislaskulla tai postiennakolla
perjantai 21. tammikuuta 2011
Hukassa ja rahaton - tutkijan arki?
Kävin vuodenvaihteen paikkeilla mielenkiintoisen keskustelun henkilön kanssa, joka seuraa läheltä yliopisto-opiskelijoiden elämää. Hän kertoi, miten odottamattomia tunteita ajatus valmistumisesta ja työelämään siirtymisestä voi herättää. Jäin miettimään keskustelun pohjalta niitä tilanteita, joissa opiskelijat tuntevat olevansa hukassa opintojensa, valmistumisen, töiden tai ylipäätään elämänsä kanssa.
Ainoita tehtäviensä kanssa hukassa olevia eivät kuitenkaan ole opiskelijat. Suomen brändityöryhmä pääsi juuri julistamasta, kuinka vähintään 50 % Suomen maataloustuotannosta pitäisi olla luomua vuoteen 2030 mennessä (STT/ Kaleva 2010). Mikä tavoite! Vähintäänkin kunnianhimoinen, kun luomutuotannon osuus on nyt vain muutaman prosentin luokkaa. Kriittiset tahot toki ehtivät kohta kumota ajatuksen epärealistisena.
Ei siinä mitään. Tavoitteita, kunnianhimoisiakin, on hyvä olla. Kun tavoitteen asettaa riittävän korkealle, on siitä vähän varaa myös pudottaa. Ei sitä tietysti muiden tarvitse pudottaa, vaan itse tavoitteen asettajan.
Tutkija on omassa elämäntilanteessaan ehkä hitusen vähemmän hukassa kuin perustutkinnon suorittaja, vaikka ei siitäkään tosin aina ole varmuutta. Tutkijan ongelmana on kuitenkin hyvin usein raha eli sen puute.
Parhaillaan on menossa useita apurahahakuja. Ne löytyvät melko kattavasti TURA-tutkimusrahoitustiedotuksen kautta. Suomen Kulttuurirahaston apurahojen haku maakunnassa on meneillään helmikuun 10. päivään saakka. Lisäksi avoinna on muitakin hakuja eri tarkoituksiin. Esim. maataloutta edistäviin tutkimuksiin apurahaa voi hakea Agronomiliiton toimistosta maaliskuun alkuun mennessä. Rahoitusta voi hakea myös paikallisilta säätiöiltä, kuten vaikkapa Kauhajoen Kulttuurisäätiöltä, jonka apurahat ovat haettavissa helmikuun loppuun mennessä.
Tutkijoiden lisäksi lähes rahattomia ovat kohta myös Kotimaiset Kasvikset ja Ruokatieto. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi Kotimaisille Kasviksille vain 250 000 euron määrärahan haetun 450 000 euron sijaan. Puutarha-alan yhdistys sai ministeriön päätöksen tämän vuoden rahoituksesta niinkin ajoissa kuin jouluviikolla. Valtio näytti, ettei se halua tukea yhdistyksen työtä suomalaisten kasvisten puolesta. Sirkkalehti ja kotimaisen tuotannon korkea laatu ei vaakakupissa paljoa painanut. (Lehtonen 2011.)
Ruokatieto haki rahoitusta tälle vuodelle hieman Kotimaisia Kasviksia vähemmän eli 400 000 euroa. Ministeriö päätti myöntää sille 156 000 euroa. Yhdistys joutuukin nyt tinkimään koululaisille suunnatun oppimateriaalin ylläpidosta ja kehittämisestä. Aineistoa pellolta pöytään on kehitetty parikymmentä vuotta, joten päätöstä ei voi pitää muuta kuin päättömänä. Yhdistys keskittää toimintansa tänä vuonna pitkälti tunnetuimpaan kotimaisuudesta kertovaan merkkiin eli Hyvää Suomesta -joutsenlippuun sekä uutispalvelun jatkamiseen. Sivuston 10 000 viikoittaista kävijää, kouluruokailun henkilöstö, opettajat ja koululaiset joutuvat pärjäämään vanhentuvalla ruokatiedolla. (Halla 2011.)
Näitä uutisia lukiessa ei voi enää edes ihmetellä. Ministeriöllä luulisi olevan näkemystä ja rahaa. Heidän luulisi myös kuulleen Suomen brändityöryhmän mietteistä. Onneksi olen tutkija. Olen mieluummin rahaton kuin hukassa.
Viitteet
Halla, Tarja (2011). Ruokatieto jatkaa uutistoimintaa. Koulujen opetusmateriaali joutui vaakalaudalle. Maaseudun Tulevaisuus n:o 5, 10.
Lehtonen, Satu (2011). Kotimaisten Kasvisten toiminta vaarassa - julkinen rahoitus romahti. Maaseudun Tulevaisuus n:o 3, 5.
STT/ Kaleva (2010). Brändityöryhmä: Suomesta luomumaa. Kaleva 25.11.2010.
© P. Peltoniemi.
Päivitetty 30.12.2012.
Ainoita tehtäviensä kanssa hukassa olevia eivät kuitenkaan ole opiskelijat. Suomen brändityöryhmä pääsi juuri julistamasta, kuinka vähintään 50 % Suomen maataloustuotannosta pitäisi olla luomua vuoteen 2030 mennessä (STT/ Kaleva 2010). Mikä tavoite! Vähintäänkin kunnianhimoinen, kun luomutuotannon osuus on nyt vain muutaman prosentin luokkaa. Kriittiset tahot toki ehtivät kohta kumota ajatuksen epärealistisena.
Ei siinä mitään. Tavoitteita, kunnianhimoisiakin, on hyvä olla. Kun tavoitteen asettaa riittävän korkealle, on siitä vähän varaa myös pudottaa. Ei sitä tietysti muiden tarvitse pudottaa, vaan itse tavoitteen asettajan.
Tutkija on omassa elämäntilanteessaan ehkä hitusen vähemmän hukassa kuin perustutkinnon suorittaja, vaikka ei siitäkään tosin aina ole varmuutta. Tutkijan ongelmana on kuitenkin hyvin usein raha eli sen puute.
Parhaillaan on menossa useita apurahahakuja. Ne löytyvät melko kattavasti TURA-tutkimusrahoitustiedotuksen kautta. Suomen Kulttuurirahaston apurahojen haku maakunnassa on meneillään helmikuun 10. päivään saakka. Lisäksi avoinna on muitakin hakuja eri tarkoituksiin. Esim. maataloutta edistäviin tutkimuksiin apurahaa voi hakea Agronomiliiton toimistosta maaliskuun alkuun mennessä. Rahoitusta voi hakea myös paikallisilta säätiöiltä, kuten vaikkapa Kauhajoen Kulttuurisäätiöltä, jonka apurahat ovat haettavissa helmikuun loppuun mennessä.
Tutkijoiden lisäksi lähes rahattomia ovat kohta myös Kotimaiset Kasvikset ja Ruokatieto. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi Kotimaisille Kasviksille vain 250 000 euron määrärahan haetun 450 000 euron sijaan. Puutarha-alan yhdistys sai ministeriön päätöksen tämän vuoden rahoituksesta niinkin ajoissa kuin jouluviikolla. Valtio näytti, ettei se halua tukea yhdistyksen työtä suomalaisten kasvisten puolesta. Sirkkalehti ja kotimaisen tuotannon korkea laatu ei vaakakupissa paljoa painanut. (Lehtonen 2011.)
Ruokatieto haki rahoitusta tälle vuodelle hieman Kotimaisia Kasviksia vähemmän eli 400 000 euroa. Ministeriö päätti myöntää sille 156 000 euroa. Yhdistys joutuukin nyt tinkimään koululaisille suunnatun oppimateriaalin ylläpidosta ja kehittämisestä. Aineistoa pellolta pöytään on kehitetty parikymmentä vuotta, joten päätöstä ei voi pitää muuta kuin päättömänä. Yhdistys keskittää toimintansa tänä vuonna pitkälti tunnetuimpaan kotimaisuudesta kertovaan merkkiin eli Hyvää Suomesta -joutsenlippuun sekä uutispalvelun jatkamiseen. Sivuston 10 000 viikoittaista kävijää, kouluruokailun henkilöstö, opettajat ja koululaiset joutuvat pärjäämään vanhentuvalla ruokatiedolla. (Halla 2011.)
Näitä uutisia lukiessa ei voi enää edes ihmetellä. Ministeriöllä luulisi olevan näkemystä ja rahaa. Heidän luulisi myös kuulleen Suomen brändityöryhmän mietteistä. Onneksi olen tutkija. Olen mieluummin rahaton kuin hukassa.
Viitteet
Halla, Tarja (2011). Ruokatieto jatkaa uutistoimintaa. Koulujen opetusmateriaali joutui vaakalaudalle. Maaseudun Tulevaisuus n:o 5, 10.
Lehtonen, Satu (2011). Kotimaisten Kasvisten toiminta vaarassa - julkinen rahoitus romahti. Maaseudun Tulevaisuus n:o 3, 5.
STT/ Kaleva (2010). Brändityöryhmä: Suomesta luomumaa. Kaleva 25.11.2010.
© P. Peltoniemi.
Päivitetty 30.12.2012.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Havainnollistaminen: esimerkin voima
Tutkimuksesta kirjoittavan, kuten kaikkien kirjoittajien tavoitteena on saada lukija ymmärtämään, mistä tekstissä on kyse. Havainnollistaminen on yksi tapa auttaa lukijaa. Tutkimusta voidaan havainnollistaa kuvilla, kuvioilla tai taulukoilla, sillä niiden avulla on helpompi hahmottaa monimutkaisiakin ilmiöitä esimerkiksi kirjoitettaessa tutkimuksen teoriasta tai menetelmistä (Lähdesmäki ym. 2009).
Havainnollistamiseen voidaan käyttää lisäksi esimerkkejä, kuten suoria lainauksia. Halutessa niiden avulla voidaan havainnollistaa myös tutkimusaineistoa, jolloin ne ovat vuorossa aineiston analysoinnin yhteydessä ja siitä raportoitaessa.
Olin vuosia sitten kuuntelemassa erästä ranskalaista ravitsemusasiantuntijaa. Hän puhui muun muassa kasvisruokavalion puolesta ja otti esimerkiksi tomaatin lykopeenin terveysvaikutukset (ks. Harju 2007), lähinnä sen terveellisyyden sydämelle (ks. Tolonen 2003). "Muistakaa syödä lihan kanssa aina tomaattia", hän sanoi ja jatkoi ranskalaisella aksentilla: "Siis suhteessa yksi iso nauta ja yksi pieni tomaatti." Mielikuva on tullut usein mieleeni - itse asiassa muuta en hänen luennoltaan enää muistakaan.
Esimerkin voima voi siis parhaimmillaan olla valtava. Tutkimuksessa esimerkin tulee toki tehdä oikeutta aineistolle. Jos otan esimerkiksi suoran sitaatin aineistosta, sen pitää olla hyvin edustava eli antaa oikea kuva aineistosta, vaikkapa haastatellun henkilön näkemyksistä. Siten en voi käyttää esimerkkinä kuriositeettia, sillä esimerkki ei saa leimata tai yleistää aineistoa väärällä tavalla.
Hyvä esimerkki siis paitsi havainnollistaa ja konkretisoi tutkimusaineistoa, on myös johdonmukainen ja jää mieleen. Se kannattelee tutkimusaineiston analyysin kuvausta ja on kuin silta, jota pitkin kuvaus vaivatta etenee.
Viitteet
Harju, Juhana (2007). Suomalaistutkimus: tomaatti alentaa LDL-kolesterolia.
Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.
Tolonen, Matti (2003). Lykopeeni torjuu sydäntauteja - Tiina Rissasen väitöskirja Kuopion yliopistosta.
© P. Peltoniemi.
Havainnollistamiseen voidaan käyttää lisäksi esimerkkejä, kuten suoria lainauksia. Halutessa niiden avulla voidaan havainnollistaa myös tutkimusaineistoa, jolloin ne ovat vuorossa aineiston analysoinnin yhteydessä ja siitä raportoitaessa.
Olin vuosia sitten kuuntelemassa erästä ranskalaista ravitsemusasiantuntijaa. Hän puhui muun muassa kasvisruokavalion puolesta ja otti esimerkiksi tomaatin lykopeenin terveysvaikutukset (ks. Harju 2007), lähinnä sen terveellisyyden sydämelle (ks. Tolonen 2003). "Muistakaa syödä lihan kanssa aina tomaattia", hän sanoi ja jatkoi ranskalaisella aksentilla: "Siis suhteessa yksi iso nauta ja yksi pieni tomaatti." Mielikuva on tullut usein mieleeni - itse asiassa muuta en hänen luennoltaan enää muistakaan.
Esimerkin voima voi siis parhaimmillaan olla valtava. Tutkimuksessa esimerkin tulee toki tehdä oikeutta aineistolle. Jos otan esimerkiksi suoran sitaatin aineistosta, sen pitää olla hyvin edustava eli antaa oikea kuva aineistosta, vaikkapa haastatellun henkilön näkemyksistä. Siten en voi käyttää esimerkkinä kuriositeettia, sillä esimerkki ei saa leimata tai yleistää aineistoa väärällä tavalla.
Hyvä esimerkki siis paitsi havainnollistaa ja konkretisoi tutkimusaineistoa, on myös johdonmukainen ja jää mieleen. Se kannattelee tutkimusaineiston analyysin kuvausta ja on kuin silta, jota pitkin kuvaus vaivatta etenee.
Viitteet
Harju, Juhana (2007). Suomalaistutkimus: tomaatti alentaa LDL-kolesterolia.
Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.
Tolonen, Matti (2003). Lykopeeni torjuu sydäntauteja - Tiina Rissasen väitöskirja Kuopion yliopistosta.
© P. Peltoniemi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)