Hukassa ja rahaton - tutkijan arki?

Kävin vuodenvaihteen paikkeilla mielenkiintoisen keskustelun henkilön kanssa, joka seuraa läheltä yliopisto-opiskelijoiden elämää. Hän kertoi, miten odottamattomia tunteita ajatus valmistumisesta ja työelämään siirtymisestä voi herättää. Jäin miettimään keskustelun pohjalta niitä tilanteita, joissa opiskelijat tuntevat olevansa hukassa opintojensa, valmistumisen, töiden tai ylipäätään elämänsä kanssa.

Ainoita tehtäviensä kanssa hukassa olevia eivät kuitenkaan ole opiskelijat. Suomen brändityöryhmä pääsi juuri julistamasta, kuinka vähintään 50 % Suomen maataloustuotannosta pitäisi olla luomua vuoteen 2030 mennessä (STT/ Kaleva 2010). Mikä tavoite! Vähintäänkin kunnianhimoinen, kun luomutuotannon osuus on nyt vain muutaman prosentin luokkaa. Kriittiset tahot toki ehtivät kohta kumota ajatuksen epärealistisena.

Ei siinä mitään. Tavoitteita, kunnianhimoisiakin, on hyvä olla. Kun tavoitteen asettaa riittävän korkealle, on siitä vähän varaa myös pudottaa. Ei sitä tietysti muiden tarvitse pudottaa, vaan itse tavoitteen asettajan.

Tutkija on omassa elämäntilanteessaan ehkä hitusen vähemmän hukassa kuin perustutkinnon suorittaja, vaikka ei siitäkään tosin aina ole varmuutta. Tutkijan ongelmana on kuitenkin hyvin usein raha eli sen puute.

Parhaillaan on menossa useita apurahahakuja. Ne löytyvät melko kattavasti TURA-tutkimusrahoitustiedotuksen kautta. Suomen Kulttuurirahaston apurahojen haku maakunnassa on meneillään helmikuun 10. päivään saakka. Lisäksi avoinna on muitakin hakuja eri tarkoituksiin. Esim. maataloutta edistäviin tutkimuksiin apurahaa voi hakea Agronomiliiton toimistosta maaliskuun alkuun mennessä. Rahoitusta voi hakea myös paikallisilta säätiöiltä, kuten vaikkapa Kauhajoen Kulttuurisäätiöltä, jonka apurahat ovat haettavissa helmikuun loppuun mennessä.

Eksynyt... Kuva: C. Gripenberg

Tutkijoiden lisäksi lähes rahattomia ovat kohta myös Kotimaiset Kasvikset ja Ruokatieto. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi Kotimaisille Kasviksille vain 250 000 euron määrärahan haetun 450 000 euron sijaan. Puutarha-alan yhdistys sai ministeriön päätöksen tämän vuoden rahoituksesta niinkin ajoissa kuin jouluviikolla. Valtio näytti, ettei se halua tukea yhdistyksen työtä suomalaisten kasvisten puolesta. Sirkkalehti ja kotimaisen tuotannon korkea laatu ei vaakakupissa paljoa painanut. (Lehtonen 2011.)

Ruokatieto haki rahoitusta tälle vuodelle hieman Kotimaisia Kasviksia vähemmän eli 400 000 euroa. Ministeriö päätti myöntää sille 156 000 euroa. Yhdistys joutuukin nyt tinkimään koululaisille suunnatun oppimateriaalin ylläpidosta ja kehittämisestä. Aineistoa pellolta pöytään on kehitetty parikymmentä vuotta, joten päätöstä ei voi pitää muuta kuin päättömänä. Yhdistys keskittää toimintansa tänä vuonna pitkälti tunnetuimpaan kotimaisuudesta kertovaan merkkiin eli Hyvää Suomesta -joutsenlippuun sekä uutispalvelun jatkamiseen. Sivuston 10 000 viikoittaista kävijää, kouluruokailun henkilöstö, opettajat ja koululaiset joutuvat pärjäämään vanhentuvalla ruokatiedolla. (Halla 2011.)

Näitä uutisia lukiessa ei voi enää edes ihmetellä. Ministeriöllä luulisi olevan näkemystä ja rahaa. Heidän luulisi myös kuulleen Suomen brändityöryhmän mietteistä. Onneksi olen tutkija. Olen mieluummin rahaton kuin hukassa.


Viitteet

Halla, Tarja (2011). Ruokatieto jatkaa uutistoimintaa. Koulujen opetusmateriaali joutui vaakalaudalle. Maaseudun Tulevaisuus n:o 5, 10.

Lehtonen, Satu (2011). Kotimaisten Kasvisten toiminta vaarassa - julkinen rahoitus romahti. Maaseudun Tulevaisuus n:o 3, 5.

STT/ Kaleva (2010). Brändityöryhmä: Suomesta luomumaa. Kaleva 25.11.2010.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty 30.12.2012.