Pieni, mutta rohkea Vieno Viipperä

Bloggaamiseni ja muukin kirjoittamiseni on ollut viimeiset pari vuotta hidasta pohdiskelua nykytilanteesta Suomessa.

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Miten voi olla mahdollista, että turvallinen ja terveellinen elinympäristö muutetaan meluaviksi teollisuusalueiksi, jotka vahingoittavat ihmisten ja eläinten terveyttä? Joiden tiedetään aiheuttavan haittaa niin luonnolle kuin lapsille ja aikuisillekin ja joita silti yhä vain rakennetaan?

Miksi se sallitaan? Miksi yhteiskuntamme ei suojaa jäseniään, ei edes yritä suojata, vaan ummistaa silmänsä aiheuttamiltaan epäkohdilta? Ja pyrkii jopa kiistämään todelliset terveyshaitat?

Vieno Viipperä, Tiny the Turbine. Kuva: P. Peltoniemi.

Käänsin keväällä lastenkirjan Tiny the Turbine suomeksi. Kirja on kirjoitettu Skotlannin kallisarvoisen luonnon puolesta, sen säästämiseksi siltä tuholta, josta Suomenkin luonto on jo joutunut kärsimään.

Kirjan kirjoittaja Lyndsey Ward ja kuvittaja Cartoons by Josh päättivät yhdessä tehdä kirjan, joka selittäisi lapsille, kuinka vahingollisia valtavat teolliset tuulivoimalat ovat ympäristölle ja luonnolle, johon ne rakennetaan sekä maaseudun kaupungeille ja kylille, jotka joutuvat elämään liian lähellä niitä.

Miten katkerasti tämä on tullut koettua viime vuosina! Voimaloiden aiheuttamaa tuhoa ja sen laajuutta ei olisi voinut ikinä etukäteen edes kuvitella.

Tiny the Turbine, Vieno Viipperä, on kirjoitettu siksi, että lapset saisivat totuudenmukaista tietoa maksetun ja lobatun tiedon sijaan. Kirja on ilahduttava kertomus kaikille, aikuisillekin. Tarinan opetuksena on kiusaamisen vastustaminen ja ihmisten rohkaiseminen. Totta puhumalla voi voittaa, vaikka tuntisi itsensä kuinka pieneksi ja yksinäiseksi tahansa.

Olen iloinen, että ryhdyin kääntämään kirjan tarinaa. Se oli todella puhdistava ja vapauttava kokemus kaiken sen vääristelyn jälkeen, jota vuosien mittaan on joutunut näkemään. Kerrankin sai puhua totta siitä, mitä tapahtuu! Ja keksiä tarinan henkilöille osuvat nimet!

Kirjassa Naurulaakson asukkaat Vieno Viipperä, hänen ystävänsä Allu, lammaskoira Rossi ja herra Ohranen käyvät rohkeasti herra Näätämön, sir Siepparin ja Rökittäjän mielivaltaa vastaan. Kyläläiset J-P Toikasta rouva Mikkilään toteavat, että elämä ei voi jatkua sellaisena, miksi se voimaloiden tulon jälkeen on muuttunut.

Tarina on kertomus rohkeudesta. Sillä on tietenkin onnellinen loppu. Yhdessä kyläläiset ovat vahvoja ja saavat rauhan ja onnen palaamaan Naurulaaksoon. Yhdessä.


Viite

Ward, Lyndsey & Cartoons by Josh (2019). Vieno Viipperä - kertomus rohkeudesta. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

16.12.2019.

Uutuus: Lyndsey Ward & Cartoons by Josh: Vieno Viipperä

Vieno Viipperä on ilahduttava kertomus lapsille. Siinä Vieno näyttää, kuinka totta puhumalla voi voittaa, vaikka tuntisi itsensä kuinka pieneksi ja yksinäiseksi tahansa.

Tarinan opetuksena on kiusaamisen vastustaminen ja ihmisten rohkaiseminen. Se ylistää niiden rohkeutta, jotka näkevät, mitä todella tapahtuu maailmassa, jossa he elävät ja jotka valitsevat totuuden niiden valheiden sijaan, joita heille ylempää kerrotaan.

Vienon rohkeus puhua ja tukea toisia, jotka tekevät samoin, antaa voimaa ja inspiroi hänen ystäväänsä Allua, herra Ohrasta ja kaikkia Naurulaakson asukkaita ja eläimiä. Aivan kuten kertomus Daavidin taistelusta Goljattia vastaan edelleen kiehtoo nykyajan ihmisiä.

Kirjan on kirjoittanut Lyndsey Ward ja kuvittanut Cartoons by Josh. Lyndseyn koti sijaitsee kauniilla Skotlannin Ylämailla ja Josh on skotlantilainen. He molemmat haluavat suojella Skotlannin kallisarvoisia, ikonisia maisemia ja erikoisia eläimiä. Yhdessä he päättivät tehdä kirjan, joka selittäisi lapsille, kuinka vahingollisia suuret teolliset tuulivoimalat ovat ympäristölle, johon ne rakennetaan ja maaseudun kaupungeille ja kylille, jotka joutuvat elämään liian lähellä niitä.

 

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Ward, Lyndsey & Cartoons by Josh (2019). Vieno Viipperä - kertomus rohkeudesta. Kurikka: Valmiixi. 26 s. ISBN 978-952-5965-58-2 (liepeellinen, koko 210x210 mm, 4-värikuv.). UDK 820/89(024.7), YKL 85.12, pm-luokka 5. Ilmestymisaika 06/2019.

Jälleenmyyjät:

• Jurva (Kurikka): Retro-Reittu


• Adlibris.com
• Adlibris.com (svenska)
• Akateeminen kirjakauppa (webshop)
• Booky
• Cdon.com
• Kansallinen Kirjakauppa
• Prisma
• Suomalainen kirjakauppa

• kirjan esittely Lastenkirjainstituutin Lukemo.fi-sivulla
• Lastenkirjainstituutin kirjasto
• lisätietoja: Tiny the Turbine Cartoons by Joshin sivuilla

Tilaukset:

• 23,90 e/kpl (sis. alv 14 %) + postituskulut 
• tilaa 
• toimitus etukäteislaskulla tai postiennakolla

Julkaistu 03.05.2019, päivitetty 05.06.2025.

Kahtiajakautunut kansa

Tässä blogissa en ole aiemmin tarttunut poliittisiin aiheisiin, sillä en koe politiikkaa sellaiseksi hyväksi, jota haluaisin jakaa. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen.

Politiikalla voidaan luoda hyvinvointia, mutta aivan liian usein se on lähes mielivallan väline.

Viime päivien uutisia lukiessa päällimmäiseksi on jäänyt toteamus kansan kahtiajakautumisesta. Ylen haastattelemien meppien mukaan Sarvamaa näkee Britannian äänestystuloksessa uhan: "[...] ongelmallista on se, että Britannia on jakautunut täysin kahtia ja sama ilmiö on olemassa muissa osissa Eurooppaa" (Harala 2016).

Äänestystulokset paljastivat todellakin monenlaisen kahtiajaon: Skotlanti ja Pohjois-Irlanti vastaan Wales, Lontoo vastaan pienet kaupungit ja maaseutu, nuoret vastaan vanhat ja EU vastaan Britannia (Keto-Tokoi 2016).

Mutta itse kahtiajaon tarkastelua olennaisempaa on miettiä, mistä kahtiajakautuminen johtuu.

Hautalan mukaan suurimpana ongelmana uniossa on se, "että jäsenmaissa kansalliset johtajat ja poliitikot eivät ota vastuuta ja piilottelevat hankalissa asioissa EU:n selän takana". Ruohonen-Lerner sanoo, että "Euroopan unionissa päätökset ovat todella kaukana ihmisistä", jopa europarlamentaarikoista. (Harala 2016.)

Miksi jäsenmaat ovat sitten toteuttaneet politiikkaansa tällä tavoin? Miksi paikalliset virkamiehet ovat tehneet päätöksiä ja vedonneet niiden toteutuksessa unionin vaatimuksiin - älyttömiltäkin kuulostavissa ja kansalaisten oikeustajua ja kohtuullisuutta vastaan sotivissa hankkeissa? Vaikkapa kansalaisten vastustamien jätevesiasetuksen ja tuulivoimakaavoituksen muodossa (Valtioneuvosto 2015, Pitkäranta 2015a).

Edellä siteerattu uutinen ei kerro, mitä Sarvamaa tarkoittaa samalla ilmiöllä - kahtiajakautumisella - muualla Euroopassa (Harala 2016).

Ehkä hän on kuitenkin tietoinen siitä kahtiajaosta, mikä Suomessa parhaillaan muun muassa tuulivoimakaavoituksen myötä tapahtuu: Helsinki vastaan muu Suomi, isommat kaupungit vastaan maaseutu, suurituloiset vastaan tavallinen työssäkäyvä väestö. Vai onko?

Helsingissä selvitettiin tarkasti tuulivoimaloiden rakentamista kaupungin edustalle jo 2000-luvun alussa, mutta ne olisivat "musertaneet maiseman mittakaavan" (Pitkäranta 2015b), joten toistaiseksi niitä ei ole sinne rakennettu.

Sata metriä korkeammilla voimaloilla ei ole kuitenkaan muualla Suomessa satojen konsulttiraporttien mukaan "vähäistä suurempaa vaikutusta" - ei maisemaan, ei lintuihin, ei luontoarvoihin, ei asukkaiden viihtyvyyteen, ei kiinteistöjen arvoon, ei turvalliseen elinympäristöön, ei melun lisääntymiseen, ei välkkeeseen, ei varjostukseen, ei infraääneen, ei virkistyskäyttöön, ei pohjavesiin, ei mihinkään, vaan hankkeet runnotaan läpi ja arvot riistetään ihmisten vastustuksesta huolimatta (Pitkäranta 2015c). Kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ei ole tietoakaan.

Kaavoitusaalto pyyhkäisee parhaillaan läntisen Suomen yli keskemmälle ja sitten itään (Santavuori 2016, Merikarvian tuulivoimainfo 2016).

Tällainen kaavoitus on täyttä aluepolitiikkaa, jolla maaseudun ihmiset pakotetaan muuttamaan niin sanottuihin kasvukeskuksiin ja kaupunkeihin. Kaavoitus tehdään ilmastonlämpenemisen pelossa sekä ilmastosopimusten ja -tavoitteiden nimissä - kun EU vaatii, sillä Suomi on Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista jäljessä, vaikka onkin Euroopan Yhteisön tavoitteista etuajassa!

Kuitenkin suurin osa suomalaisista haluaa säilyttää koko Suomen asuttuna (Liimatainen 2016). He eivät ole ajamassa länsisuomalaisia etelään, itään tai pohjoiseen - tai ulkomaille. Sen tekevät poliitikot, virkamiehet ja oikeuslaitos, sillä oikeudentajuiset suomalaiset ovat joko vähemmistössä tai käyttäytyvät vähemmän päällekäyvästi kuin valtaa väärinkäyttävät päättäjät.

Tapa, jolla EU näyttäytyy yksittäisille kansalaisille sotii kaikkea oikeustajua ja kohtuutta vastaan ja rikkoo koto-Suomessa kunnioitettuja arvoja: kansalaisten yhdenvertaisuutta, oikeutta terveelliseen elinympäristöön ja Suomen luonnon säilyttämistä. Demokratiaksi nimitetyssä järjestelmässä! Ei ihme, vaikka Suomessakin on alettu vaatia kansanäänestystä unionin jäsenyydestä (Vatanen 2016), Väyrynen on puhunut siitä jo vuosia.

Jäätteenmäki pitää Britannian äänestystulosta "pysäyttävänä". Hänen mukaansa kansanäänestyksen tulos osoittaa selkeästi, että "EU:n on aika uudistua ja keskittyä kansalaisten kannalta tärkeisiin asioihin". (Leinonen 2016.)

Eikö unionin päätöksenteossa, kansallisessa lainsäädännössä ja sen toteuttamisessa voida ottaa takaisin käyttöön terve maalaisjärki, kohtuullisuus ja ennen kaikkea arvojen, lain ja oikeuden kunnioittaminen?

Kansallisella tasolla aloittaa voi vaikka Suomen perustuslain, kuntalain, maankäyttö- ja rakennuslain, yhdenvertaisuuslain, luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulain noudattamisella - myös tuulivoimakaavoituksessa (Grahn 2016).

Ne ovat kansalaisen kannalta tärkeitä asioita ja ehkäisisivät myös kansan kahtiajakautumista. Silloin asuminen, työnteko ja yrittäminen olisi läntisessäkin Suomessa myös tulevaisuudessa mahdollista.


Viitteet

Grahn, Maagi (2016). Kuka suojelee lapsia tuulivoimaloiden haitoilta? Pohjalainen 09.06.2016.

Harala, Samuli (2016). Enemmistö Suomen europarlamentaarikoista harmissaan, osa hykertelee tyytyväisenä. Yle 24.06.2016.
  
Keto-Tokoi, Jenna (2016). Näin Brexit repi Britannian kahtia. Iltalehti 24.06.2016.

Leinonen, Nina (2016). Anneli Jäätteenmäki: "Tulos on pysäyttävä". Iltalehti 24.06.2016.

Liimatainen, Karoliina (2016). Suomalaiset haluavat asuttaa koko maan - mutta eri syystä kuin pääministeri Sipilä. Helsingin Sanomat 20.05.2016.

Merikarvian tuulivoimainfo (2016). Infraäänipäästön mallinnuskartta tariffiin päässeistä hankkeista.

Pitkäranta, Tapio (2015a). Tuulivoiman kansalaistoiminta säästänyt miljardin. Blogi Avointa ajattelua 07.09.2015.

Pitkäranta, Tapio (2015b). Lukuisia meripuistoja tutkittu Helsingissä. Blogi Helsingin tuulivoima 11.04.2015.

Pitkäranta, Tapio (2015c). Arvoton toimiala. Blogi Avointa ajattelua 17.04.2015.

Santavuori (2016). Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Blogi 23.03.2016.

Valtioneuvosto (2015). Jätevesiasetuksen siirtymäaika pitenee kahdella vuodella ja lievennyksiä valmistellaan.

Vatanen, Panu (2016). "EU on aiheuttanut Euroopalle oikeastaan pelkkää kaaosta" – Perussuomalaisten Tynkkynen iloitsee Britannian EU-erosta. Yle 25.06.2016.

Tulvan tuomaa

En olisi viime viikolla arvannut, että muutaman kilometrin päässä sijaitseva Pitkämön tekoallas nousisi valtakunnan uutisotsikoihin. Torstaina ja perjantaina satoi vettä, oikein kunnolla. Kahdessa päivässä koko kuukauden sademäärä: yli 50 mm. Lauantaiaamulla olin patikoimassa, ja sadekin piti sopivasti taukoa.

Paluumatkalla huomioni kiinnittyi pellolle nousseeseen tulvaveteen ja joutseniin, jotka olivat laskeutuneet ruokailemaan. Vesisade oli alkanut uudelleen, mutta lintuja oli pakko pysähtyä tarkkailemaan.

Joutsenpari. Kuva: P. Peltoniemi.

Pitkämön tekoallas on yksi Suomen korkeimmista maapadoista. Kesäisin käymme uimassa sen rannoilla.Viikonlopun rankkasateiden jatkuessa ja tarkkailuaseman tekniikan pettäessä allas täyttyi yli sille asetettujen rajojen. Kesäisinkin vedenpinta on vaihdellut, mutta nyt se oli todella korkealla.

Lauantai-iltana tekoaltaan patovalliin oli pakko tehdä kaivinkoneella 15-metrinen aukko ja ohjata vesi uomaa pitkin Kauhajokeen. Yöllä vettä alettiin juoksuttaa myös voimalaitoksen tulvaluukun kautta. Altaan pinta alkoikin laskea ja seuraavana päivänä vaara oli tältä osin ohi.

Pitkämön uimaranta 7.10.2012. Kuva: P. Peltoniemi.

Sunnuntaiaamulla kirjaston järjestelmä lähetti ilmoituksen erääntyvästä lainasta: Muumit ja suuri tuhotulva oli syytä palauttaa. Äänikirjaa lainatessa ei ollut tullut mieleenkään, miten ajankohtaiseksi sen teema voisi osoittautua.

Pitkämön altaan alajuoksulla, Kyrönjoen varrella, tilanne oli kaikkea muuta kuin ohi. Jyllinkoski on kevättulvienkin aikaan kunnioitusta herättävä - nyt padon yli ryöppyävät vesimassat saivat sanattomaksi. Näkymä Jyllinkosken sähkövoimalaitosmuseon alueella oli lohduton, tuttu maisema oli kadonnut ja alue täysin veden vallassa.

Kurikan keskustassa kirkkoahteen silta oli suljettu liikenteeltä. Urheilukenttä ui ja kekseliäimmät harrastivat vesihiihtoa. Onneksi ihmisiltä löytyy poikkeustilanteessa muutenkin luovuutta ja selviytymisen taitoa.

Jyllinkosken pato 7.10.2012. Kuva: P. Peltoniemi.

Kartalta katsoen tilanne ei näyttänyt täällä ehkä niin pahalta. Olihan tulva katkaissut teitä ympäri maakuntaa, jättänyt monia taloja saarroksiin, veden allekin, ja peittänyt tuhansia hehtaareita maata, pääasiassa peltoja. Näin kovaa tulvaa ei ole ollut 50 vuoteen.

En ole nähnyt paljoakaan pohdintaa siitä, mistä tulva aiheutui. Matalapaine kovine sateineen jäi pyörimään alueelle neljäksi päiväksi, mikä on hyvin harvaista, mutta mistä tämä oikeastaan johtui?

Jyllinkosken alue 9.10.2012. Kuva: P. Peltoniemi.

Viikon alettua sataa enää tihuuttaen. Sateen lomasta pilkistää aurinko - ja kaiken ylle kaareutuva sateenkaari.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 10.10., päivitetty 15.10.2012.