Beetlehemin tähden iloa ja valoa

Päätteeksi pimeän vuoden

kohdakkain Jupiter ja Saturnus

Beetlehemin tähti

ensimmäinen kolmatta

syttyy juuri meille

Miten Valoa onkaan kaivattu -

vapahda tämä maailma!

Iloa ja valoa

kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme,

blogini lukijoille ja tiimilleni

tulevaan vuoteen!

VALMIIXI / Päivi

Rauhallista joulua

Joulun valoa ja rauhallista Joulua kaikille

asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme,
blogini lukijoille ja tiimilleni!

VALMIIXI / Päivi

Helmiä pohjalaisluonnossa

Kahden vuoden takaisella retkellä Karijoen Susivuorelle ja Iso-Kakkoriin oli ennalta-arvaamattomia seurauksia: syysretkestä saivat alkunsa seikkailut eteläisellä Pohjanmaalla kahden maakunnan alueilla.

Kirjassa II etsivää ja salaperäinen luola tapahtumien keskiössä on Susiluola. Se kätkee sisäänsä rikkauksia ja vuoren uumenissa sekä Karijoen teillä ja metsissä käydään jännittävä seikkailu. Tarinan pääosassa ovat rosvot ja poliisit, mutta erityisesti etsivät, joiden ansiosta paha saa rangaistuksensa. (Peltoniemi 2015a)

Susiluola on kieltämättä erikoinen paikka: Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka ja ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta, vaikka alue on ollut jääkaudella mannerjään peitossa (Susiluola.fi 2015).

Ei ihme, että retki sai mielikuvituksen valloilleen! Onhan luola innoittanut jo yli sata vuotta aiemminkin: kirjassa Haukkavuoren aarre luolan sisällä sijaitsee virta ja aarre (Parmanen 1907). Hauska, miten samaa seutua kuvaavat seikkailukirjat ovat ilmestyneet kahdella eri vuosituhannella toisistaan tietämättä!

II etsivän ensimmäisen seikkailun ilmestyessä paikallinen tarinoi Karijoen markkinoilla Susivuoren luolista ja niihin eksyneestä koirasta. Se löysi ulos luolastosta kilometrejä kauempana. Kertomus esitettiin ikään kuin se olisi ollut täyttä totta.

Mutta oliko kaikki sittenkään vain mielikuvituksen tuotetta?

Siperiankärhö Kristiinassa. Kuva: P. Peltoniemi.

Seikkailut jatkuvat kirjassa II etsivää ja autovarkaat (Peltoniemi 2015b). Siinä ollaan rosvojen jäljillä Karijoelta Kristiinankaupunkiin ja Kauhajoen kautta Kurikkaan ja Seinäjoelle asti. Tarinassa on myös kultainen ankkuri - vielä nykyäänkin kansan suussa kiertää kertomus Susivuoren maaston kätkemästä hopeisesta ankkurista.

Taustaa saa Haukkavuoren aarteesta, jossa kerrotaan vuoren, siis Susivuoren, olleen monta sataa vuotta sitten meren ympäröimä ja laivojen laskeneen sen rannoille - ehkä jossain Litorinameren vaiheessa (Åberg 2013)? Kirjan mukaan joltain laivoista oli jäänyt tai kenties haaksirikon seurauksena pudonnut hopeinen ankkuri, joka löytyi vuosisatoja myöhemmin Susivuoren rinteiltä. (Parmanen 1907)

Muuten kirjan tapahtumien pääasiallisena taustana on 1800-luvun alussa käyty Suomen sota ja sen jälkeinen aika (Parmanen 1907). Silloin venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä muun muassa siperiankärhön siemeniä.

Kristiinankaupungin puolella sijaitseekin yksi Suomen kolmesta tunnetusta siperiankärhön kasvupaikasta, suojellulla alueella. Alkukesällä kasvi kukkii hopeakelloineen, kuin helmet valtoimenaan puiden oksilla.

Etsivätarinoissa, myös II etsivää ja afrikkalaisen temppelin mysteeri -kirjassa, rikolliset liikkuvat luontokohteesta toiseen ja yrittävät käyttää kulttuurihistoriallisestikin arvokkaita paikkoja omiin tarkoituksiinsa (Peltoniemi 2016). Yhtymäkohtia nykyhetkeen ei voi olla miettimättä: hillitön hinku kaavoittaa suomalaiset luontokohteet lähes järjestelmällisesti teollisuusalueiksi ei ole jäänyt pelkiksi aikeiksi.

Salaperäisen luolan tarinassa Susiluolan tulevaisuus turvataan ja seuraavissa seikkailuissa etsivät ottavat Seinäjoen poliisin kanssa varkaat kiinni (Peltoniemi 2015a, 2015b, 2016). - Ei lainkaan huonoja saavutuksia! Aikuisten ja päättäjienkin sietäisi ottaa oppia kotiseudun luonnon arvostamisesta ja 2010-luvun todellisuuden kriittisestä tarkastelemisesta nuoren silmin.


Viitteet

Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle.

Peltoniemi, K. (2015a). II etsivää ja salaperäinen luola. Kurikka: Valmiixi.

Peltoniemi, K. (2015b). II etsivää ja autovarkaat. Kurikka: Valmiixi.

Peltoniemi, K. (2016). II etsivää ja afrikkalaisen temppelin mysteeri. Kurikka: Valmiixi.

Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php

Åberg, S. (2013). Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41683/pro_gradu_ethesis_scaberg.pdf?sequence=1

© P. Peltoniemi.

Itsenäisyyspäivää Suomelle

Yhä itsenäisen Suomen, sen kansan ja luonnon säilymisen puolesta:

Hyvää itsenäisyyspäivää

kaikille Teille,

asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme,

blogini lukijat ja tiimini!

VALMIIXI / Päivi

Vuoden Luontokuva 2016 -tapahtumassa Seinäjoella

Vuoden Luontokuva 2016 -festivaalit pidetään tänä vuonna Turun Logomossa lauantaina 22.10.2016. Gaalassa julkistetaan kaikki palkitut kilpailukuvat.

Kilpailun voittajakuviin sekä Lakeuden luontokuvaajien esityksiin pääsee tutustumaan Vuoden Luontokuva -maakuntatapahtumassa Seinäjoella seuraavana päivänä. Tilaisuus järjestetään sunnuntaina 23.10.2016 klo 15 alkaen Seinäjoen keskussairaalan auditoriossa, os. Hanneksenrinne 5. Lipunmyynti alkaa tuntia aiemmin.

Lakeuden luontokuvaajista semifinaaliin saakka pääsivät ainakin valokuvaajat Petri Kapanen ja Hannu Mänty. - Onnittelut kuvaajille jo tässä vaiheessa!

Taidetta luonnosta. Kuva: P. Peltoniemi.

Ennen esityksiä on luvassa luontokuvakirjojen myyntiä. Esittelemme muun muassa valokuvaaja Petri Jauhiaisen koko perheelle sopivaa luontokirjaa Elämää pihapiirin kätköissä sekä Markku Harjun Villieläinhoitolan elämää ja Mervi-hirvi -kirjoja.

Esillä ovat myös Kristian Peltoniemen pohjalaisluonnossa tapahtuvat II etsivää -seikkailukirjat sekä biologi Terttu Rajalan luontorunokirja Sulkia ja sammalia.

Tervetuloa tutustumaan!

Ystävällisin terveisin
VALMIIXI / Päivi

Uuden tuntemattoman jäljillä

Uutisvirrassa oli kesällä tieto tutkijoiden olevan uuden, tuntemattoman hiukkasen jäljillä (Pajunen 2016).

Ensio Lakasen (2012) kirjan ilmestymisen jälkeen on tullut seurattua jonkin verran myös tästä aihepiiristä julkaistuja uutisia ja kävinkin hänen kanssaan mielenkiintoisen keskustelun aiheesta.

Hiukkasfysiikan standardimalli kuvaa atomia pienempiä hiukkasia. Se yhdistää alkeishiukkaset sekä niiden vuorovaikutukset: heikon ja vahvan vuorovaikutuksen sekä sähkömagnetismin. Painovoima on poikkeus - sitä ei ole saatu sovitettua standardimalliin. Malli ennusti neljä vuotta sitten löydetyn Higgsin hiukkasen, mutta uusi hiukkanen toisi malliin uusia elementtejä. (Pajunen 2016.)

- HUT-teorian mukaan löytämättömiä informaation välittäjähiukkasia eli iv-hiukkasia voi olla useitakin, Lakanen toteaa. Hiukkasten löytyminen johtaa vähitellen info-energian tunnustamiseen, minkä pitäisi tosin jo nyt olla selvä asia.

- Varsinaisia gravitaatioaaltoja ei tarvita, koska avaruus on täynnä kaikentaajuisia aaltoja, joiden tihentymät synnyttävät hiukkasia ja joilla on tavallaan hetkellinen vetovoima. Koska hiukkasia on paljon ja tietyssä tilavuudessa pitkäänkin sama määrä, syntyy painovoimavaikutus, mikä todetaan pimeänä aineena. Todellisesta aineesta ei kuitenkaan tässä ole kyse.

Mutta Einsteinin käsityshän on, että hiukkasten maailma on eetteritön, siis että hiukkaset koostuvat jostain ja ne ovat ikään kuin tyhjässä?

- Tiede pitää yhä kiinni täydellisestä tyhjästä, johon sattuma alkoi luoda energiaa, joka tiivistyi hiukkasiksi, Lakanen sanoo. Tämä ei sovi rationaalisen tieteen pohjaksi.

- Einstein hylkäsi eetteri-käsitteen, koska sen olisi pitänyt olla jotain sellaista ainetta, joka reagoi selvästi materian kanssa. Higgsin bosonia ja niiden muodostamaa kenttää on sitten istutettu tähän muottiin. Higgsin bosoni ei selitä pimeää ainetta, koska se on vain välittäjähiukkanen, ei itse aiheuttaja. Tarvitaan siis sellainen hiukkanen, joka säteilee Higgsin bosoneita, mutta ei muita välittäjähiukkasia, fotoneja, gluonia tai Z- ja W-bosoneita.

Valo. Kuva: P. Peltoniemi.

- Vaikka selvät näytöt pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta ovat olemassa, on tätä vielä vaikeaa tunnustaa. Todennäköisin selitys niille on kaiken kattava media, Lakanen sanoo.

Saa nähdä, meneekö maailmankaikkeuden hiukkasten suhteita määrittelevä malli uusiksi tulevien kuukausien aikana. Niinkin voi käydä, sillä elämme aikoja, jolloin valo voittaa vähitellen pimeyden.

© P. Peltoniemi.


Viitteet

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi. 

Pajunen, Ilpo (2016). Cernin tutkijat ovat Higgsin bosoniakin tärkeämmän hiukkasen jäljillä – Suomalaistutkija: "Tämä on vallankumous". Yle 14.06.2016.

Kahtiajakautunut kansa

Tässä blogissa en ole aiemmin tarttunut poliittisiin aiheisiin, sillä en koe politiikkaa sellaiseksi hyväksi, jota haluaisin jakaa. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen.

Politiikalla voidaan luoda hyvinvointia, mutta aivan liian usein se on lähes mielivallan väline.

Viime päivien uutisia lukiessa päällimmäiseksi on jäänyt toteamus kansan kahtiajakautumisesta. Ylen haastattelemien meppien mukaan Sarvamaa näkee Britannian äänestystuloksessa uhan: "[...] ongelmallista on se, että Britannia on jakautunut täysin kahtia ja sama ilmiö on olemassa muissa osissa Eurooppaa" (Harala 2016).

Äänestystulokset paljastivat todellakin monenlaisen kahtiajaon: Skotlanti ja Pohjois-Irlanti vastaan Wales, Lontoo vastaan pienet kaupungit ja maaseutu, nuoret vastaan vanhat ja EU vastaan Britannia (Keto-Tokoi 2016).

Mutta itse kahtiajaon tarkastelua olennaisempaa on miettiä, mistä kahtiajakautuminen johtuu.

Hautalan mukaan suurimpana ongelmana uniossa on se, "että jäsenmaissa kansalliset johtajat ja poliitikot eivät ota vastuuta ja piilottelevat hankalissa asioissa EU:n selän takana". Ruohonen-Lerner sanoo, että "Euroopan unionissa päätökset ovat todella kaukana ihmisistä", jopa europarlamentaarikoista. (Harala 2016.)

Miksi jäsenmaat ovat sitten toteuttaneet politiikkaansa tällä tavoin? Miksi paikalliset virkamiehet ovat tehneet päätöksiä ja vedonneet niiden toteutuksessa unionin vaatimuksiin - älyttömiltäkin kuulostavissa ja kansalaisten oikeustajua ja kohtuullisuutta vastaan sotivissa hankkeissa? Vaikkapa kansalaisten vastustamien jätevesiasetuksen ja tuulivoimakaavoituksen muodossa (Valtioneuvosto 2015, Pitkäranta 2015a).

Edellä siteerattu uutinen ei kerro, mitä Sarvamaa tarkoittaa samalla ilmiöllä - kahtiajakautumisella - muualla Euroopassa (Harala 2016).

Ehkä hän on kuitenkin tietoinen siitä kahtiajaosta, mikä Suomessa parhaillaan muun muassa tuulivoimakaavoituksen myötä tapahtuu: Helsinki vastaan muu Suomi, isommat kaupungit vastaan maaseutu, suurituloiset vastaan tavallinen työssäkäyvä väestö. Vai onko?

Helsingissä selvitettiin tarkasti tuulivoimaloiden rakentamista kaupungin edustalle jo 2000-luvun alussa, mutta ne olisivat "musertaneet maiseman mittakaavan" (Pitkäranta 2015b), joten toistaiseksi niitä ei ole sinne rakennettu.

Sata metriä korkeammilla voimaloilla ei ole kuitenkaan muualla Suomessa satojen konsulttiraporttien mukaan "vähäistä suurempaa vaikutusta" - ei maisemaan, ei lintuihin, ei luontoarvoihin, ei asukkaiden viihtyvyyteen, ei kiinteistöjen arvoon, ei turvalliseen elinympäristöön, ei melun lisääntymiseen, ei välkkeeseen, ei varjostukseen, ei infraääneen, ei virkistyskäyttöön, ei pohjavesiin, ei mihinkään, vaan hankkeet runnotaan läpi ja arvot riistetään ihmisten vastustuksesta huolimatta (Pitkäranta 2015c). Kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ei ole tietoakaan.

Kaavoitusaalto pyyhkäisee parhaillaan läntisen Suomen yli keskemmälle ja sitten itään (Santavuori 2016, Merikarvian tuulivoimainfo 2016).

Tällainen kaavoitus on täyttä aluepolitiikkaa, jolla maaseudun ihmiset pakotetaan muuttamaan niin sanottuihin kasvukeskuksiin ja kaupunkeihin. Kaavoitus tehdään ilmastonlämpenemisen pelossa sekä ilmastosopimusten ja -tavoitteiden nimissä - kun EU vaatii, sillä Suomi on Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista jäljessä, vaikka onkin Euroopan Yhteisön tavoitteista etuajassa!

Kuitenkin suurin osa suomalaisista haluaa säilyttää koko Suomen asuttuna (Liimatainen 2016). He eivät ole ajamassa länsisuomalaisia etelään, itään tai pohjoiseen - tai ulkomaille. Sen tekevät poliitikot, virkamiehet ja oikeuslaitos, sillä oikeudentajuiset suomalaiset ovat joko vähemmistössä tai käyttäytyvät vähemmän päällekäyvästi kuin valtaa väärinkäyttävät päättäjät.

Tapa, jolla EU näyttäytyy yksittäisille kansalaisille sotii kaikkea oikeustajua ja kohtuutta vastaan ja rikkoo koto-Suomessa kunnioitettuja arvoja: kansalaisten yhdenvertaisuutta, oikeutta terveelliseen elinympäristöön ja Suomen luonnon säilyttämistä. Demokratiaksi nimitetyssä järjestelmässä! Ei ihme, vaikka Suomessakin on alettu vaatia kansanäänestystä unionin jäsenyydestä (Vatanen 2016), Väyrynen on puhunut siitä jo vuosia.

Jäätteenmäki pitää Britannian äänestystulosta "pysäyttävänä". Hänen mukaansa kansanäänestyksen tulos osoittaa selkeästi, että "EU:n on aika uudistua ja keskittyä kansalaisten kannalta tärkeisiin asioihin". (Leinonen 2016.)

Eikö unionin päätöksenteossa, kansallisessa lainsäädännössä ja sen toteuttamisessa voida ottaa takaisin käyttöön terve maalaisjärki, kohtuullisuus ja ennen kaikkea arvojen, lain ja oikeuden kunnioittaminen?

Kansallisella tasolla aloittaa voi vaikka Suomen perustuslain, kuntalain, maankäyttö- ja rakennuslain, yhdenvertaisuuslain, luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulain noudattamisella - myös tuulivoimakaavoituksessa (Grahn 2016).

Ne ovat kansalaisen kannalta tärkeitä asioita ja ehkäisisivät myös kansan kahtiajakautumista. Silloin asuminen, työnteko ja yrittäminen olisi läntisessäkin Suomessa myös tulevaisuudessa mahdollista.


Viitteet

Grahn, Maagi (2016). Kuka suojelee lapsia tuulivoimaloiden haitoilta? Pohjalainen 09.06.2016.

Harala, Samuli (2016). Enemmistö Suomen europarlamentaarikoista harmissaan, osa hykertelee tyytyväisenä. Yle 24.06.2016.
  
Keto-Tokoi, Jenna (2016). Näin Brexit repi Britannian kahtia. Iltalehti 24.06.2016.

Leinonen, Nina (2016). Anneli Jäätteenmäki: "Tulos on pysäyttävä". Iltalehti 24.06.2016.

Liimatainen, Karoliina (2016). Suomalaiset haluavat asuttaa koko maan - mutta eri syystä kuin pääministeri Sipilä. Helsingin Sanomat 20.05.2016.

Merikarvian tuulivoimainfo (2016). Infraäänipäästön mallinnuskartta tariffiin päässeistä hankkeista.

Pitkäranta, Tapio (2015a). Tuulivoiman kansalaistoiminta säästänyt miljardin. Blogi Avointa ajattelua 07.09.2015.

Pitkäranta, Tapio (2015b). Lukuisia meripuistoja tutkittu Helsingissä. Blogi Helsingin tuulivoima 11.04.2015.

Pitkäranta, Tapio (2015c). Arvoton toimiala. Blogi Avointa ajattelua 17.04.2015.

Santavuori (2016). Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Blogi 23.03.2016.

Valtioneuvosto (2015). Jätevesiasetuksen siirtymäaika pitenee kahdella vuodella ja lievennyksiä valmistellaan.

Vatanen, Panu (2016). "EU on aiheuttanut Euroopalle oikeastaan pelkkää kaaosta" – Perussuomalaisten Tynkkynen iloitsee Britannian EU-erosta. Yle 25.06.2016.

Syntymäpäiväonnittelut Heikki Hemmingille

Kirjailija-taiteilija Heikki Hemminki täyttää tänään 85 vuotta. Hänen ja Maiju Hemmingin haastattelu löytyy uusimmasta Kurikka-lehdestä. Sen on kirjoittanut Ari-Pekka Suomalainen.

Heikki Hemminki on tehnyt monipuolisen ja pitkän, yli 60-vuotisen kirjallisen ja taiteellisen uran. Hänen Keeniperimä-runokirjastaan ilmestyi uudistettu ja laajennettu 2. painos jouluksi 2014. Suosittuja runoja on lausunut jo monen vuoden ajan Kurikan lukion poikien ryhmä Ryskööremmi.

Viisi vuotta sitten, Hemmingin 80-vuotispäiville, julkaistiin lähes 400-sivuinen arkistokooste Monen kaupungin tuoksua taskuissa. Teos on samanaikaisesti muistelmat ja kootut teokset. Molemmat kirjat ovat saatavilla verkkokaupastamme sekä suoraan kirjailijalta.

Minulla on ollut kunnia tutustua Teihin, Maiju ja Heikki, Keeniperimä-kirjan uudistetun painoksen myötä. Kaikkea hyvää kesäänne ja sydämelliset onnittelut Teidän molempien syntymäpäivien johdosta!

Ystävällisin terveisin
VALMIIXI / Päivi


Viitteet

Hemminki, Heikki (2014). Keeniperimä. Kurikka: Valmiixi.

Hemminki, Heikki (2011). Monen kaupungin tuoksua taskuissa - kirjailijana Väli-Suomessa. Kurikka.

Suomalainen, Ari-Pekka (2016). "Ikää tullut paljon mutta niin vähän tietää". Kurikka-lehti 42: 4, 03.06.2016. 

Rauhallista Uutta Vuotta!

Kaikki asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme,

blogini lukijat, ystäväni ja tiimini:

Kiitos paljon

luottamuksesta ja yhteydenotoista,
rohkeudesta ja voimastanne

kuluneena vuonna!

Sitä tarvitaan yhä -

Valoa pimeyteen ja
rohkeutta Uuteen Vuoteen!

VALMIIXI / Päivi

Julkaistu 01.01.2016.

Matkalla jouluun

Lumettoman ja pimeän syksyn päätteeksi koitti joulu. Tapahtumineen se tarjosi tilaisuuden pysähtyä ja istahtaa hetkeksi. Sateisesta säästä huolimatta siitä muodostui matka jouluun.

Kurikan seurakunta sai ensimmäisen kirkkonsa vuonna 1672. Sen jäädessä pieneksi nykyinen kivikirkko rakennettiin vuosina 1845-1847 (Lehtineva 2014). Sisälle ristikirkkoon pääsee länsipäädyn pääovesta tai pohjois-eteläsuunnan sivuovista.

Kirkon keskellä kohoaa kupoli. Penkissä istuessa katse nousee ennen pitkää ylös ja kiinnittyy kupolissa olevaan tekstiin:

"KEISARI NICOLAI 1SEN AIKANA ON TÄMÄ HERRAN HUONES RAKETTU W:1847. ERIK KUORIKOSKELTA."

Keisarin nimi kuulostaa venäläiseltä, mutta mitä se tekee kirkkoon kirjoitettuna?

Nikolai I oli Suomen suurruhtinas vuosina 1825-1855. Suomessa häntä pidettiin melko suopeana hallitsijana, jonka kaudella Suomi sai hiljalleen kasvaa ja kehittyä, vaikka hänen koulutuksensa oli lähinnä sotilaallinen ja hallitustapansa itsevaltainen. Hallituskauden sisäpolitiikan merkittävin saavutus oli lakien kokoaminen ja yhdistäminen, mutta varsinaisia uudistuksia ei epäjärjestyksen pelossa tehty. Suurin yhteiskunnallinen ongelma - maaorjuus - tiedostettiin, mutta siihenkään ei uskallettu puuttua.

Kiitokseksi vai suurruhtinaan tai epäjärjestyksen pelossako keisarin nimi kirjoitettiin uuden kirkon kupoliin?

Kurikan kirkon kupoli. Kuva: P. Peltoniemi.

Nykyistä kirkkoa rakennettaessa Kurikan seurakunta oli saanut siis ensimmäisen kirkkonsa 175 vuotta aiemmin. Onko seuraavien, vajaan 170 vuoden aikana paljoakaan muuttunut?

170 vuotta on kovin lyhyt aika. Sen aikana on ehditty käydä kaksi maailmansotaakin. Rauha, lähimmäisen rakastaminen ja luonnon varjeleminen on taas uhattuna - nyt uhka tulee yhteiskunnan sisältä päin valtaa pitävien huonojen päätösten seurauksena käsittämättöminä kaavoituspäätöksinä. Omassa koti-Suomessammekin elää lähimmäisiä, joita tulisi rakastaa kuten itseä ja myös suomalaista luontoa tulisi viljellä ja varjella. Näiden puolesta kirkon tulisi nyt puhua ja näitä puolustaa - mikäli näillä kehotuksilla on sille mitään todellista painoarvoa.

Esivallan pelossako tämän päivän kirkko vaikenee suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista? Tuleeko esivallalle olla kuuliainen, vaikka se tarkoittaisi ihmisten ja luontoarvojen polkemista? Ainakin Martti Luther otti kiivaasti kantaa oikeina pitämiensä asioiden puolesta - eikö kirkkomme ole syntynyt juuri tälle luterilaisuudelle?

Vasta todellisen lähimmäisen rakastamisen ja luonnon suojelemisen jälkeen kirkko voi julistaa aidosti ilosanomaa ja toivottaa puhtaalla sydämellä rauhaa, kaikelle kansalle, ja sytyttää joulun valon pimeään.

Tämän vuoden matkasta kirkkoon tuli toisenlainen matka jouluun.


Viite

Lehtineva, T. (2014). Kirkkoa kurkkaamassa. Kurikka-lehti 14.08.2014. Saatavilla: http://www.kurikka-lehti.fi/etusivu/397092.html 

Julkaistu 03.01., päivitetty 06.01.2016.

© P. Peltoniemi.

Joulun valoa

Tuo rauha, tyynnytä tuuli
karkota koteihin tunkeutuneet

Anna ymmärrystä

tuo valoa pimeyteen

Vala rohkeutta:

oikeus voittaa, sitä puolustat

joulun valoa pimeyteen

Joulutulen loistetta kaikille

asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme,
blogini lukijoille ja tiimilleni!

VALMIIXI / Päivi

Hyvää itsenäisyyspäivää

Itsenäisen Suomen luonnon ja sen säilymisen puolesta:

Hyvää itsenäisyyspäivää

kaikille Teille,

asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme,

blogini lukijat ja tiimini!

VALMIIXI / Päivi

Julkaistu 06.12.2015.

Lilja Lindholmilta seurapuhekirja

Lilja Lindholmilta ilmestyi kesän herättäjäjuhlille toinen seurapuhekirja. Sytytä sanan valkeus sisältää puheita, jotka hän on pitänyt herännäisseuroissa kahden viime vuoden aikana eri puolilta Suomea, niin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla kuin Savossakin.

Lapuan Sanomat julkaisi syyskuulla kirjasta jutun, joka on luettavissa linkin kautta. Tekstejä Lindholmin kirjoihin ja niiden teemoihin liittyen löytyy myös sivustoltamme. Uusimman kirjan esittely löytyy täältä.

Antoisia hetkiä kirjan parissa!

Ystävällisin terveisin
VALMIIXI / Päivi


Viitteet

Lindholm, Lilja (2015). Sytytä sanan valkeus - siioninvirsiseurojen puheita. Kurikka: Valmiixi.

Lilja Lindholmilta toinen seurapuhekirja. Lapuan Sanomat. 17.09.2015, s. 4.

Hyvää juhannusta!

Ihmisille
juhannuskoivuja, sauna ja vihta
siinäpä tärkeimmät
Entä muille?

Luonnossa
keskikesä
jäniksen poikia maassa ja pöllön
puussa
Ilmassa linnunlaulua
Kuusenkerkkiä, paljon niittykukkia

Säästä viis, kesä parhaimmillaan!

Hyvää juhannuksen aikaa
nykyisille ja uusille asiakkailleni sekä yhteistyökumppaneilleni
sekä
blogini lukijoille ja tiimilleni!

VALMIIXI / Päivi

Keskikesää sylissä ja sydämessä

Jalkaisin pääsee lähelle luontoa, ihan pihapiirissäkin. Voi kulkea hiljaa, jäädä tarkkailemaan ja odottamaan.

Sunnuntaina pihalle mennessä talitiaisen pesästä lähtenyt pienimmäinen juoksi surkeana syliin ja sydämiin. Vettä satoi ja oli kylmä, eikä raukka osannut vielä lentää. Tarjosimme turvaa, minkä pieni otti kiitollisena vastaan.

Tänään autosta noustessa jäniksenpoika loikki lähes viereen. Katsoi tarkasti, laski sitten korvansa ja päätti kuitenkin piiloutua läheisten niittykukkien suojiin. Se oli arka, mutta ei pelokas, eikä tehnyt mieli säikyttää sitä edes ovien takana olevalla kameralla.

Naapuri ajoi nurmensa juhannukseksi. Naurulokit ja räkättirastaat pääsivät helppoon ruuanhakuun, kissakin näkyi hiippailemassa paljaalla pellolla. Niitä katsellessa kuului pikkulinnun pyrähdys puun oksalla. Kirjosieppo varmaan, jommasta kummasta lähistön pöntöstä. Niiden poikaset pysyvät vielä pesässään.

Yhtäkkiä lähikuusesta lähti lentoon sepelkyyhky ja heti perään toinen. Ehkä niiden pesä onkin nyt siinä, kuusen kätköissä. Kujerrus on kuulunut jo vuosia, mutta näin lähellä pihaa en ole niitä ennen nähnyt.

Lanttuperhonen (Pieris napi). Kuva: P. Peltoniemi.

Kivenheiton päässä puna-ailakissa istui lanttuperhonen imemässä mettä. Syreenikin ehti juhannukseksi, vaikka juhannusruusu kukkiikin vasta sen jälkeen.

Sitten alkoi kukkua käki, keskikesän kynnyksellä, tällä kertaa lounaasta. Yleensä se kukkuu Käräjävuorella, mutta ehkä tämä oli toinen. - Kuku vain, vaikka juhannuksen jälkeenkin, keskikesää linnuille ja muille eläimille, suoraan ihmisten sydämiin!


Viite

Jauhiainen, Petri (2014). Elämää pihapiirin kätköissä. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Kirjoja ja kesälukemista pienkustantamosta

Ilkka-lehti kävi haastattelemassa pienkustantajan arjesta. Koko jutun pääsee lukemaan päivän lehdestä ja lyhyen jutun täältä. Haastattelun on kirjoittanut toimittaja Pasi Lapintie.

Pienkustantamomme on toiminut jo viisi vuotta. Kauttamme on ilmestynyt yli kaksikymmentä kirjaa terveyskirjojen uudistetut painokset mukaan lukien. Silti laatu korvaa määrän - teemme kaikkiin kirjoihin kustannustoimituksen, suunnittelemme kirjojen kannet ja taiton. Työ on kiinnostavaa ja luovaa myös kustantajan näkökulmasta.

Oman lisänsä tuo kirjojen erilaisuus, valikoimistamme löytyykin runoja, romaaneita ja seikkailukirja, hyvinvointi- ja terveyskirjoja sekä hartaus- ja luontokirjoja. Kauttamme on saatavilla myös useita pohjalaisten tekemiä tai Pohjanmaa-aiheisia teoksia.

Tervetuloa tutustumaan ja lukemaan!

Ystävällisin terveisin
VALMIIXI / Päivi


Viitteet

Lapintie, Pasi (2015). Kirjasto on pienkustantajan ystävä. Ilkka 03.06.2015.

Lapintie, Pasi (2015). Pienkustantaja on kirjojen kätilö. Ilkka 03.06.2015. 148: 16. 

Päivitetty 13.06.2017.

Piilosuhteista elämän mettäpolulle YouTubessa

Runosaappaiden esitys Keltaista ja Harmaata löytyy YouTubesta. Runosaappaat on Kulttuurista muistoja -hankkeen järjestämää ryhmätoimintaa ja Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry:n hanke.

Laadukkaasti ja selkeästi tehtyä esitystä on ilo katsella ja kuunnella. Yli 20 minuutin videoon sopii usean esittäjän runoja elämän kirjosta, sen varrella vastaan tulevista teemoista. Runoja esittävät lausuntaryhmän jäsenet Carita Koskenmäki, Sinikka Koskinen, Tuula Kuoppala, Antti Luoma, Mervi Mäki, Tuula Mutka, Irma Palomäki, Eero Peltoniemi ja Leena Vaismaa.

Esityksen avaa kauhavalainen kirjoittaja, lausuja ja murteen esittäjä Eero Peltoniemi. Hän lausuu piilosuhteista ja salarakkaista. Esitys päättyy Leena Vaismaan runoon elämän mettäpolusta.

Hyviä hetkiä runoesityksen parissa!

Ystävällisin terveisin
Päivi / VALMIIXI


Viite
 
Runosaappaat esittää: Keltaista ja Harmaata. Kulttuurista muistoja -hanke, osa Eloisa ikä -ohjelmaa. Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys ry. 

Totuus paljastuu

Totuus tuulivoimasta on alkanut tulla julki, lopulta. Ovathan siitä asiantuntijat puhuneet jo useamman vuoden ajan, kirjankin muodossa.

Uuden hallituksen neuvotteluiden päätöksiin kirjattiin tuetun tuulivoimatuotannon kiintiön leikkaus. Ns. syöttötariffin 2500 MVA:n kiintiötä pienennetään noin viidenneksellä. Tämä on hyvä, päätös on enemmän kuin toivottu ja odotettu.

Mutta tuliko se ajoissa? Kuinka paljon vahinkoa aiemmista huonoista päätöksistä on jo tullut ja paljonko sitä ehtii vielä tulla?

Suomen oloissa totuus tuulivoimaloista alkoi paljastua rannikolta, muun muassa Kristiinankaupungista. Se yrittää kuitenkin yhä kaavoittaa kauniin Cittaslow-kaupunkinsa lähes pelkästään teollisuuden käyttöön. Kuka haluaa Kristiinankaupunkiin, jos kolme neljännestä sen pinta-alasta ja maisema paljon laajemmallekin on tuhottu?

Kanuunalahden rantaa Kristiinankaupungissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Toukokuun alkupuolen retki suuntautui rannikolle, Kristiinan Kanuunalahdelle. Oli mukava palata meren ääreen vaihteeksi keväällä, aiempien talven ja kesän retkien jälkeen.

Ilta-aurinko lämmitti maisemaa ja vastapäisen saaren rannoilla siitä nautti joutsen ja saarella pesivät haahkat. Kiireettömyys oli läsnä kaikkialla. Huomaamatta omakin mieli rauhoittui.

Katse lepäsi näkymässä, veden ja kallion vaihtelussa, kaukana siintävässä horisontissa.

Lähes käden ulottuvilla silokallioista kohosi kolme tuulivoimalaa. Ei tehnyt mieli katsella sinne - voimalat olisivat pudottaneet rauhoittuneesta olotilasta äkkiä alas. Mikä olisi näidenkin rantojen ja lintujen mahdollinen kohtalo tulevina vuosina?

Hallituksen päätöksen jälkeen asukkaat, Suomen luonto ja linnut voivat hiukan huoahtaa helpotuksesta. Kesä näyttää valoisammalta kuin viime vuonna. Kaikkia rantoja ja vuoria ei tuhota, eikä kaikkia muuttoväyliä miinoiteta täyteen tuulivoimaloita, mutta paljon on vielä tehtävää.


Viite

Saarinen, Saana (toim.), Vesa Viljanen, Kaarlo Jaakkola & Kalevi Nikula (2013). Totuus tuulivoimaloista. Mividata.

 © P. Peltoniemi.

Paratiisisaarella kaikki hyvin

Etelä-Pohjanmaan luontoa rikastuttaa Pohjanmaan rannikon läheisyys. Suupohjan seutukuntaan lasketaan Isojoki, Karijoki, Kauhajoki ja Teuva. Kurikka ei tiedä, kuuluisiko mukaan vai ei. Luontonsa puolesta se on kuitenkin lähempänä Suupohjaa kuin Ilmajoen ja Seinäjoen tasaisia lakeusmaisemia.

Suupohjan alueelta meren rantaan kauimmastakin Kurikan kolkasta on alle sata kilometriä. Suupohjan ja meren väliin jää vain noin parinkymmenen kilometrin levyinen Pohjanmaan rannikkokaistale, Kristiinankaupunki, Kaskinen, Närpiö, Korsnäs ja Maalahti.

 

Valkovuokkoja paratiisisaarella. Kuva: P. Peltoniemi.

Kevätlinturetken kohteena toukokuun alussa oli Storholmenin saari. Se sijaitsee Peruksen kylässä, noin 12 kilometriä itään Kristiinankaupungin keskustasta. Pieni saari halkoo Pohjanlahteen virtaavaa Lapväärtin- tai Isojokea.

Pärus-Forsin vanhan vesivoimalaitoksen ja myllyn miljöötä on selvästi hoidettu rakkaudella. Myös alueen luonnon kunnioitus näkyy siellä tavassa, jolla ympäristöä on vaalittu. (Perus 2015.)

Kävelymatka autolta kanavan ja ruohokentän yli Storholmenin saaren kävelysillalle on vain noin parisataa metriä. Askeleet ovat kuitenkin kuin aikamatka vuosien taakse: eteen levittäytyy paratiisimainen saari tulvillaan valkovuokkoja. Nykyisissä kotimetsissä niitä ei juuri ole näkynyt, Ilmajoen sanotaan olevan valkovuokon pohjoisinta levinneisyysaluetta.

Rehevää saarta kiertää kapea ja idyllinen luontopolku. Saaren keskellä kohoavat lehtipuut, koivut, vanhat haavat ja lepät. Linnunlaulu täyttää ilman, kun tiaiset, peipot ja laulurastaat laittavat parastaan. Tikat ja satakielet pysyttelevät piilossa pensaiden ja kasvillisuuden suojassa.

Aivan kuin aika olisi pysähtynyt, on vain hetki tässä ja nyt: valkovuokkoja, linnunlaulua ja kosken kohinaa. Tässä pienessä maailmassa kaikki on vielä hyvin. Teen kaikkeni, että kevätlintujen konsertti jatkuu.


Viitteet

Perus (2015). Peruksen kotisivut.

Seikkaile Suupohjassa - löytöretkiä lähelle (2014). Storholmen (2014).

© P. Peltoniemi.

Retki salaperäiselle Susiluolalle

Luontoretkellä Susivuorelle ja Iso-Kakkoriin oli odottamattomat seuraukset: siitä sai alkunsa seikkailu Karijoen ja Kristiinankaupungin maisemissa eteläisellä Pohjanmaalla (Peltoniemi 2015a).

Susivuoren pohjoisrinteellä Karijoen kunnan omistamalla maalla, Kristiinankaupungin alueella sijaitsee Susiluola. Se on Suomen suurin graniittikalliossa sijaitseva luola, arviolta noin 30-70 metriä pitkä ja 25 metriä leveä. Luola on syntynyt kallioperän vaakarakoon ja on enimmäkseen maa-aineksen täyttämä.

Luola on täyttynyt maakerroksilla jääkausien välisenä aikana, kun merenpinta on ulottunut luolan suuaukon yli, joka on 116,5 metriä nykyisen meren pinnan yläpuolella. Luolaa oltiin tyhjentämässä matkailukohteeksi vuonna 1996, kun sieltä tehtiin ensimmäinen esinelöytö (Museovirasto 2012). Se rauhoitettiin muinaismuistolain perusteella tutkimuksia varten (Susiluola.fi 2015).

Susiluola kätkee sisäänsä aarteen. Kuva: P. Peltoniemi.

Susiluola on koko Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka. Se on ajoitettu asuinpaikkana kivikaudelle noin 120 000 vuoden taa tai jopa varhaispaleoliittiselle kaudelle - 250 000 vuoden taakse! Itse Susiluolan iäksi on arvioitu yli 2,6 miljoonaa vuotta (Susiluola.fi 2015).

Susiluola on myös ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta alueella, joka on ollut jääkauden aikana mannerjäätikön peitossa. Viimeisin jääkausi on yleensä hävittänyt kaikki aiempien asutusten jäljet maastosta, mutta Susiluola on säilynyt eräänlaisena taskuna ja on siten erityisen arvokas, myös tutkimukselle. (Susiluola.fi 2015.)

Ei ihme, että retki Susiluolalle sai mielikuvituksen valloilleen! Kirjassa käydään jännittävä seikkailu vuoren uumenissa, Karijoen teillä ja metsissä. Seikkailutarinan pääosassa ovat rosvot ja poliisit, mutta erityisesti etsivät, joiden ansiosta paha saa palkkansa. Eikä vähäisimpänä: myös Susiluolan tulevaisuus turvataan. (Peltoniemi 2015a, 2015b.)


Viitteet

Museovirasto (2012). Susiluolan tutkimukset.

Peltoniemi, Kristian (2015a). II etsivää ja salaperäinen luola. Kurikka: Valmiixi.

Peltoniemi, Päivi (2015b). Susiluolalle, Pohjois-Euroopan vanhimpaan asuinpaikkaan. 

Susiluola.fi (2015). Susiluola. 

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkki lisätty) 02.05.2015.