Kirjassa II etsivää ja salaperäinen luola tapahtumien keskiössä on Susiluola. Se kätkee sisäänsä rikkauksia ja vuoren uumenissa sekä Karijoen teillä ja metsissä käydään jännittävä seikkailu. Tarinan pääosassa ovat rosvot ja poliisit, mutta erityisesti etsivät, joiden ansiosta paha saa rangaistuksensa. (Peltoniemi 2015a)
Susiluola on kieltämättä erikoinen paikka: Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka ja ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta, vaikka alue on ollut jääkaudella mannerjään peitossa (Susiluola.fi 2015).
Ei ihme, että retki sai mielikuvituksen valloilleen! Onhan luola innoittanut jo yli sata vuotta aiemminkin: kirjassa Haukkavuoren aarre luolan sisällä sijaitsee virta ja aarre (Parmanen 1907). Hauska, miten samaa seutua kuvaavat seikkailukirjat ovat ilmestyneet kahdella eri vuosituhannella toisistaan tietämättä!
II etsivän ensimmäisen seikkailun ilmestyessä paikallinen tarinoi Karijoen markkinoilla Susivuoren luolista ja niihin eksyneestä koirasta. Se löysi ulos luolastosta kilometrejä kauempana. Kertomus esitettiin ikään kuin se olisi ollut täyttä totta.
Mutta oliko kaikki sittenkään vain mielikuvituksen tuotetta?
Siperiankärhö Kristiinassa. Kuva: P. Peltoniemi.
Seikkailut jatkuvat kirjassa II etsivää ja autovarkaat (Peltoniemi 2015b). Siinä ollaan rosvojen jäljillä Karijoelta Kristiinankaupunkiin ja Kauhajoen kautta Kurikkaan ja Seinäjoelle asti. Tarinassa on myös kultainen ankkuri - vielä nykyäänkin kansan suussa kiertää kertomus Susivuoren maaston kätkemästä hopeisesta ankkurista.
Taustaa saa Haukkavuoren aarteesta, jossa kerrotaan vuoren, siis Susivuoren, olleen monta sataa vuotta sitten meren ympäröimä ja laivojen laskeneen sen rannoille - ehkä jossain Litorinameren vaiheessa (Åberg 2013)? Kirjan mukaan joltain laivoista oli jäänyt tai kenties haaksirikon seurauksena pudonnut hopeinen ankkuri, joka löytyi vuosisatoja myöhemmin Susivuoren rinteiltä. (Parmanen 1907)
Muuten kirjan tapahtumien pääasiallisena taustana on 1800-luvun alussa käyty Suomen sota ja sen jälkeinen aika (Parmanen 1907). Silloin venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä muun muassa siperiankärhön siemeniä.
Kristiinankaupungin puolella sijaitseekin yksi Suomen kolmesta tunnetusta siperiankärhön kasvupaikasta, suojellulla alueella. Alkukesällä kasvi kukkii hopeakelloineen, kuin helmet valtoimenaan puiden oksilla.
Etsivätarinoissa, myös II etsivää ja afrikkalaisen temppelin mysteeri -kirjassa, rikolliset liikkuvat luontokohteesta toiseen ja yrittävät käyttää kulttuurihistoriallisestikin arvokkaita paikkoja omiin tarkoituksiinsa (Peltoniemi 2016). Yhtymäkohtia nykyhetkeen ei voi olla miettimättä: hillitön hinku kaavoittaa suomalaiset luontokohteet lähes järjestelmällisesti teollisuusalueiksi ei ole jäänyt pelkiksi aikeiksi.
Salaperäisen luolan tarinassa Susiluolan tulevaisuus turvataan ja seuraavissa seikkailuissa etsivät ottavat Seinäjoen poliisin kanssa varkaat kiinni (Peltoniemi 2015a, 2015b, 2016). - Ei lainkaan huonoja saavutuksia! Aikuisten ja päättäjienkin sietäisi ottaa oppia kotiseudun luonnon arvostamisesta ja 2010-luvun todellisuuden kriittisestä tarkastelemisesta nuoren silmin.
Viitteet
Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle.
Peltoniemi, K. (2015a). II etsivää ja salaperäinen luola. Kurikka: Valmiixi.
Peltoniemi, K. (2015b). II etsivää ja autovarkaat. Kurikka: Valmiixi.
Peltoniemi, K. (2016). II etsivää ja afrikkalaisen temppelin mysteeri. Kurikka: Valmiixi.
Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php
Åberg, S. (2013). Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41683/pro_gradu_ethesis_scaberg.pdf?sequence=1
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti