Näytetään tekstit, joissa on tunniste suola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suola. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. toukokuuta 2012

Kuka minä olen?

Uusimmassa Minä Olen -lehdessä on haastateltu verimikroskopisti ja huippusuunnistaja Mikko Vapaa (Aho 2012). Artikkelissa Mikko kertoo, kuinka hän lähti etsimään syitä sille, miksi ranteita särki ja poskia jomotti erityisesti pitkien suunnistusmatkojen jälkeen.

Mikko luki, mietti ja kokeili. Selvisi, että hänen kehonsa oli hapan - kovan harjoittelun seurauksena siitä puuttui hivenaineita. Kipu oli seurausta hapoista, mutta syömällä emäksistä ruokaa hapot oli mahdollista neutraloida ja kivut poistaa.

Kehon oireillessa yksi jos toinenkin joutuu miettimään, kuka minä oikein olen. Mistä epämääräiset oireet, kuten väsymys, masennus tai rytmihäiriöt johtuvat? Ja millä korjata tilanne?


Tärkeiksi toipumisessa muodostuvat muun muassa liikunta ja luonnonmukainen ravinto. Elimistö tarvitsee myös happoa tuottavia ruoka-aineita, mutta ruokavalion tulisi koostua pääasiassa elimistöä emäksöivistä aineista. Näitä ovat muun muassa kasvikset ja luonnossa vapaana kasvaneet kalat. Kunnon ruoka-aineiden lisäksi kunniaan nousevat merisuola, savi ja vihreät juomat.

Liikunnan ja ravinnon lisäksi tärkeää on myös huolehtia riittävästä levosta. Miten helppoa se onkaan välillä sivuuttaa töitä tehdessä ja urheillessa!

Hyvänä tukena oman terveydentilan seurannassa toimii myös verianalyysi. Elävän veren ja kuivaveren analyysilla voi selvittää aineenvaihdunnan ja immuunijärjestelmän toimintaa sekä nähdä merkkejä sisäelinten kuormituksesta ja vitamiinien tai hivenaineiden puutoksista.

Verianalyysista löytyy paljon tietoa kirjastamme Puhdas veri - terveyden perusta (2013). Kirja on saatavilla kauttamme ja jälleenmyyjiltä ympäri maan.


Viitteet

Aho, Kaija (2012). Nuorikin keho voi olla hapan ja kipeä - Veri puhtaaksi suolalla, savella ja viherjuomalla. Julkaisussa: Minä Olen 2/2012, 30-35.

Bourgeois, Pierre (1995). Savihoidot - luonnollinen vaihtoehto. Espoo: Biokustannus.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Vapa, M. (2013). Puhdas veri - terveyden perusta. 3. painos. Kurikka: Valmiixi.

Julkaistu 04.05.2012, päivitetty (linkkejä lisätty) 24.06.2014.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Voimaa odotus- ja imetysaikaan

Sielunpeili-lehden vuoden ensimmäinen numero sisältää artikkelin verianalyysista odottavan äidin näkökulmasta (Ahola 2012). Artikkelissa verimikroskopisti Mikko Vapa kertoo, että raskausaikana naisen veren koostumus muuttuu. Kuivaveren analyysissa veri voi nimittäin olla tavallista valkoisempaa. Tämä johtuu valkoisista proteiinikasaumista, jotka voivat olla plasmaproteiinien, kuten fibrinogeenien suurempaa määrää. Muut veriarvot saattavat silti olla normaalilla tasolla eli kyse on mahdollisesti kehon korjausprosessista kehon ollessa eräänlaisessa muutos- tai toipumistilassa.

Veren puhdistamiseen ja elimistön tilan kohentamiseen hyviä keinoja ovat merisuola-saviveden ja viherjuomien juonti. Merisuola, savi- ja viherjauheet ovat myös edullisia hankkia, sillä ne ovat hyvin riittoisia. Merisuolan tulee olla puhdistamatonta ja saveksi parhaita vaihtoehtoja on raakasavi eli harmaa montmorilloniittisavi. Viherjuomista saa elinvoimaa. (Bourgeois 1995; Vapa, Peltoniemi & Vapa 2013.)


Odotusaikana kannattaa huolehtia myös riittävästä D-vitamiinin saannista, sillä sen tarve kasvaa raskauden aikana. Lisäksi äidin D-vitamiinitaso pyrkii laskemaan raskauden viimeisessä kolmanneksessa, erityisesti jos se osuu talviaikaan. USA:ssa ja valtaosassa maailmaa raskaana olevilla naisilla onkin D-vitamiininpuutosta: jopa 50 % äideistä ja 65 % heidän vastasyntyneistään kärsii siitä - vaikka useimmat näistä tutkituista äideistä ottivat D-vitamiinilisää ennen synnytystä. (Khalsa 2009.)

Khalsan (2009) mukaan odottava äiti voi tarvita D-vitamiinilisää 100-125 mikrogramma (eli 4000-5000 kansainvälistä yksikköä) päivittäin, jotta hänen D-vitamiinitaso normalisoituu. Imetysaikanakin äiti tarvitsee D-vitamiinia tutkimusten mukaan jopa 100 mikrogrammaa päivässä, mikäli hänen vauvansa on täysimetyksellä. Kirjasta löytyy tietoa D-vitamiinin tarpeesta myös muille: vastasyntyneille, 1-12-vuotiaille ja sitä vanhemmille.


Viitteet

Ahola, Reetta (2012). Luontoa kunnioittaen, itsestä oppien. Julkaisussa: Sielunpeili 1/2012, 72-74.

Bourgeois, Pierre (1995). Savihoidot - luonnollinen vaihtoehto. Espoo: Biokustannus.

Khalsa, Soram (2009). The Vitamin D Revolution. Carlsbad, California: Hay House, Inc. Suomentanut Jussi Yli-Panula.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Vapa, M. (2013). Puhdas veri - terveyden perusta. 3. painos. Kurikka: Valmiixi.

Julkaistu 28.03.2012, päivitetty 24.06.2014.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Luontaista terveyttä suolasta ja savesta

Kaksi viimeisintä Luontaisterveys-lehteä sisältää paljon tietoa verianalyysista. Toisessa jutussa asiaa lähestytään painonhallinnan, toisessa hiivasyndrooman näkökulmasta. Jutut on kirjoittanut Merja Kiviluoma.

Verimikroskopisti Mikko Vapa on tehnyt elävän veren ja kuivaveren analyyseja vuodesta 2006 lähtien. Hänen mukaansa painon noustessa usein myös elämäntavat muuttuvat: liikkuminen vähentyy ja valvominen lisääntyy, samoin kuin tupakointi, kahvinjuonti ja lääkkeiden käyttö. Tämä lisää elimistön happokuormaa. Myös uupumus ja unettomuus voivat lisääntyä ja toisaalta hedelmien, marjojen ja vihannesten syönti vähentyä.

Veri on hyvä terveydentilan mittari. Siitä voidaan nähdä esimerkiksi kuona-aineita, happokiteitä tai mineraalien puutoksia. Veressä näkyvä liikakalsium saattaa johtua kalsiumin huonosta imeytymisestä eli muiden luutumismineraalien ja D-vitamiinin puutteesta tai sitten siitä, että kalsiumia liukenee verenkiertoon luustosta. Ylipainoisilla veressä voi näkyä myös kookkaita jätelauttoja kuona-aineiden kerääntymisen seurauksena, samoin kuin hiiva- ja bakteerilauttoja.

Verimikroskopisti Mikko Vapa.

Hiivan liikakasvu näkyy vaaleina painaumina elävän veren näytteessä. Hiiva päätyy Mikon mukaan vereen ilmeisesti siksi, että kehon nesteet eivät ole riittävän hyvässä kunnossa. Valkosolutkaan eivät tällöin toimi riittävän tehokkaasti.

Niin painonhallinnassa kuin veressä näkyvän hiivan hoidossakin keskeistä on juotavien nesteiden laadun parantaminen. Pahimpia juomia ovat hapotetut, lisäaineita sisältävät juomat, kuten limonadit, siiderit, cola-juomat, alkoholi ja kahvi. Tilalle kannattaa ottaa elimistöä emäksöiviä nesteitä eli puhdasta ionisoitua vettä tai lähdevettä. Hyvää tekevät lisäksi viherjuoma sekä merisuola- ja savivesi. Nämä auttavat myös valkosoluja toimimaan.

Lisätietoa verta puhdistavista, terveyttä edistävistä nesteistä löytyy kirjastamme Puhdas veri - terveyden perusta (2013). Kirjan loppuun olemme koonneet myös osviittaa ruoka-aineista, jotka tukevat terveyttä ja terveysongelmista toipumista. Kirja on saatavilla kauttamme ja jälleenmyyjiltä ympäri maan.


Viitteet

Bourgeois, Pierre (1995). Savihoidot - luonnollinen vaihtoehto. Espoo: Biokustannus.

Kiviluoma, Merja (2011). Oireiden taustalla hiivasyndrooma? Päänsärkyä, väsymystä,vatsavaivoja... Julkaisussa: Luontaisterveys 8/2011, 88-89.

Kiviluoma, Merja (2012). Vesi, suola ja savi puhdistavat verta. Verimikroskopisti Mikko Vapan mukaan ylipaino näkyy verinäytteestä. Julkaisussa: Luontaisterveys 1/2012, 46-48.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Vapa, M. (2013). Puhdas veri - terveyden perusta. 3. painos. Kurikka: Valmiixi.

Julkaistu 26.02.2012, päivitetty 24.06.2014.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Bodarit ultralla: verianalyysia ja merisuolavettä

Uusimmasta Bodaus-lehdestä löytyy verimikroskopisti Mikko Vapan haastattelu. Juttu käsittelee verianalyysin antamia tietoja urheilijan terveydentilasta - hänen elimistönsä toiminnasta ja kunnosta. Lisäksi jutussa kerrotaan Mikon ja hänen veljensä tavasta urheilla. Jutun on kirjoittanut Merja Kiviluoma.

Verimikroskopistina Mikko on kuvannut Mikkoskopiassa yli 2000 suomalaisen verta. Viiden viime vuoden aikana hän on tutkinut yhdessä Markon kanssa myös 38 huippu-urheilijan verta. Verianalyysin mukaan urheilijoiden suurimmat ongelmat ovat lymfan kuormitustila, mineraalienpuutos, happokiteymät veressä sekä stressi ja krampit.

Mikkoskopia.

Lymfajärjestelmää kuormittaa liian kovatehoinen liikunta tai fyysinen rasitus. Lymfaa puolestaan huoltaa aerobinen kevyt liikunta, kuten kävely ja venyttely tai trampoliinihyppely - sekä riittävä lepo. Happokiteymiä ja stressiä voi aiheuttaa anaerobinen harjoittelu ja kramppeja esimerkiksi runsas happamien palautusjuomien käyttö. Niin mineraalienpuutostilan kramppeineen kuin happokiteymätkin saa poistumaan vähitellen merisuola- ja savivettä juomalla. Pitkällä aikavälillä syntyneiden puutosten korjaamiseen menee kuitenkin aikaa usein puolesta vuodesta vuoteen.

Veljekset harrastavat ultramaratonjuoksua, pitkän matkan suunnistusta ja erilaisia seikkailulajeja. Tärkeimpänä seikkana ruokavaliossaan Mikko mainitsee nesteiden laadun. Hän pitää parhaimpina valintoina viherjuomia, merisuolattua vettä sekä savivettä.

Olemme koonneet verianalyysiin liittyvät seikat tiiviiksi paketiksi kirjaan Puhdas veri - terveyden perusta (2013). Kannattaa tutustua!


Viitteet

Bourgeois, Pierre (1995). Savihoidot - luonnollinen vaihtoehto. Espoo: Biokustannus.

Kiviluoma, Merja (2012). Kova treeni ylikuormittaa lymfaa. - Enemmän suolaa ja mineraaleja urheilijalle? Bodaus 1/2012, 56-59.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Vapa, M (2013). Puhdas veri - terveyden perusta. 3. painos. Kurikka: Valmiixi.

Julkaistu 05.02.2012, päivitetty 24.06.2014.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Tasapainoon kehoa kuunnellen

Pidimme perjantaina ja lauantaina terveyspäivät Seinäjoella ekokauppa MiNaturissa. Kiusasin ystäviäni - joitakin heistä vähän liikaakin - ilmoittamalla mahdollisuudesta useampaan otteeseen. Toivottavasti en pahoittanut heidän mieltään! Tilaisuus analyysiin tarjoutui kuitenkin nyt ensimmäisiä kertoja Etelä-Pohjanmaalla, joten toivoin ajan järjestyvän kaikille siitä kiinnostuneille.

Oli hienoa tavata kahden päivän aikana niin paljon innostuneita ihmisiä ja mieliala tarttui väistämättä. Ajat elävän veren ja kuivaveren analyyseihin täyttyivät nopeasti. Joku etsi apua verenkierron häiriöihin, toinen akneen tai ruuan imeytymisongelmiin. Puheeksi tuli terveellinen ravitsemus, kerran jos toisenkin. Mahdollisuutta verianalyysiin ja yksinkertaisia neuvoja oman terveydentilan tukemiseen kiiteltiin kovasti.

Terveyden hoitamiseen ei tarvita läheskään aina mitään ihmeellisiä keinoja, vaan merisuolattua vettä, savivettä ja viherjuomaa juomalla pääsee pitkälle. Jokaisella on luonnollisestikin terveytensä kanssa omat lähtökohtansa ja oma tiensä toipua, mutta monta vaivaa voi hävitä ilman sen kummempaa täsmähoitoa, kun perusteet ovat kunnossa. Väsymys, tukkoisuus ja jatkuva sairastelu saattaa vähitellen loppua.


Teelusikallinen merisuolaa ja savea tai viherjauhetta litraan vettä ei ole paljon. Pienillä teoilla on kuitenkin suuri merkitys: Kun keho saa oikeita rakennuspalikoita, se alkaa korjata itseään, vääjäämättä. Joskus hitaasti, mutta kuitenkin varmasti. Mikon sanoin "kun junan on saanut vauhtiin, sitä on vaikea pysäyttää". Itseänikin hänen toteamuksensa on usein lohduttanut.

Ravitsemuksen ohella tärkeää on muistaa myös liikunta - ja vielä sitäkin tärkeämpää on lepo. Ihminen on kokonaisuus, eikä pysy kunnossa vain yhtä osa-aluetta tukemalla, vaan omaa kehoa ja sen tuntemuksia kuunnellen, niin levon, liikunnan kuin ravitsemuksenkin suhteen.

Olemme kirjoittaneet näistä seikoista terveysaiheisissa kirjoissamme. Puhdas veri - terveyden perusta keskittyy pääosin ravitsemukselliseen puoleen ja Kehon kuuntelun opas lähestyy aihetta puolestaan kokonaisvaltaisesti omien tuntemusten kuuntelun näkökulmasta. Terveyden ja hyvinvoinnin teemaan liittyen ilmestyy tammi-helmikuulla myös useita artikkeleita, joista kerron pian blogissa lisää.


Viitteet

Bourgeois, Pierre (1995). Savihoidot - luonnollinen vaihtoehto. Espoo: Biokustannus.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos. Kurikka: Valmiixi. 

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Vapa, M. (2013). Puhdas veri - terveyden perusta. 3. painos. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 22.01.2012, päivitetty 24.06.2014.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Maan suola

Juttelin viikolla Kehon kuuntelun oppaan (2011) kolmannen kirjoittajan, Samuli Perälän kanssa. Hän heitti ajatuksen, jonka haluan jakaa edelleen.

Puhuimme varojen keräämisestä koululaisten luokkaretkiä varten - ajankohtainen aihe varmasti monissa lapsiperheissä. Samuli sanoi, että koululuokat voisivat myydä karamellilaatikoiden ja keksipakettien sijaan ihmisille merisuolaa.

Niinpä! Mikä terveysteko se olisikaan, kun lasten sukulaiset ja naapurit vaihtaisivat paakkuuntumisenestoaineita sisältävät köyhät suolansa oikeaan suolaan! Ja miten kauaskantoista se olisi, kun Suomenmaassa käytetty suola olisi aitoa.

Kauaskantoinen. Kuva: P. Peltoniemi.

Puhdas veri - terveyden perusta -kirjassa (Vapa, Peltoniemi & Vapa 2013) suosittelemme meri- tai vuorisuolaa pöytäsuolan sijaan. Olemme päätyneet käyttämään pääasiassa merisuolaa, mutta myös vuorisuolat tekevät terveydelle hyvää. Tärkeintä on, että lähes yksinomaan natriumkloridia - ja siinä sivussa E-koodeja - sisältävä pöytäsuola ei enää löytäisi tietään pöytään. Tai suolaton ruokavalio olisi historiaa.

Hyvä merisuola on puhdistamatonta, hienoa tai karkeaa, siis hieman harmahtavaa. Hienonnettua merisuolaa on helpompi käyttää ruuanlaitossa, kun taas karkea vaatii vähän tottumusta, jotta se ehtii sulaa ajoissa, eikä ruuasta tule liian suolaista. Karkea merisuola sopii kuitenkin hyvin muun muassa merisuolatun veden valmistukseen, sillä se liukenee veteen muutamassa minuutissa.

Merisuolatun veden juominen on helppo tapa hoitaa terveyttään ja päästä vähitellen eroon esimerkiksi lihaskrampeista tai korkeasta verenpaineesta. Olen itse juonut merisuolavettä nyt noin kolmen vuoden ajan, ja neuvonut merisuolan käytön edelleen monelle. Lämmittää aina valtavasti, kun isoäiti- ja isoisäikäiset ihmiset tulevat kertomaan, kuinka he ovat ohjanneet monet tuttavansa samaan. - Laitetaan hyvä kiertämään!


Viitteet

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos. Kurikka: Valmiixi. 

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Vapa, M. (2013). Puhdas veri - terveyden perusta. 3. painos. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 06.11.2011, päivitetty 24.06.2014.