Nyt ja aina

Tällä viikolla Pohjoismaissa vietetään kansainvälistä imetysviikkoa. Sen aiheena on "Imetys - nyt ja aina". Teemalla juhlistetaan imetyksen edistämisohjelmia. (Imetys.fi 2012.)

En ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan tutkimuksen tekemisestä. Olen kuitenkin jatkanut tutkimusaiheeni parissa eli viestinnässä häiriöitä aiheuttavien käsitteiden ja termien tutkimisessa. Alkuvuonna ilmestyi konferenssijulkaisu, joka sisältää tällä hetkellä uusimman referee-artikkelini (Peltoniemi 2011).

Artikkelin aiheena on imetysuutisointi. Tutkimusaineiston artikkelia varten kokosin keväällä 2008, kun tiedotusvälineet uutisoivat näyttävästi erään väitöstutkimuksen tulokset täysimetyksen vaikutuksesta allergioihin (Pesonen 2008). Väitöksen tulokset tukivat voimassa olevaa suositusta: suositeltu kuuden kuukauden täysimetys suojaa lasta allergioilta, mutta suoja ei tehostu, vaikka täysimetystä jatkettaisiin kauemmin.

Tutkimustulokset saivat runsaasti otsikko- ja palstatilaa, erityisesti internetissä. Tiedotusvälineet uutisoivat ne kuitenkin virheellisesti - tilanne oli ei-toivottu paitsi väitöskirjan tulosten, myös väittelijän kannalta. Tutkimistani 27 uutisesta vain kaksi oli laadittu alun perin oikein. Neljä muuta korjattiin yhteydenottojen jälkeen oikeaan muotoon. Loput uutiset olivat epätäsmällisiä, kuten artikkelissani kuvaan. (Peltoniemi 2011.)

Peruselementti. Kuva: P. Peltoniemi.

Imetys on peruselementti, luonnollinen osa vauvan ruokintaa. Ehkä voisi jopa sanoa, että se pysyy samana nyt ja aina. Ainakin taakse päin katsoen voisi kuvitella, että imetys on ollut suunnilleen samanlaista iät ja ajat: vauvan ruokkimista rinnalla.

Uutisoinnissa käsitteet ja termit eivät kuitenkaan pysyneet samoina tai täsmällisinä. Englanninkielinen termi "exclusive breastfeeding" kääntyi väitöstiivistelmässä suomeksi muotoon "yksinomainen rintaruokinta". STT popularisoi sen ilmaisuksi "pelkkä rintaruokinta" - turhaan, sillä mahdollisuus olisi ollut käyttää suomenkielistä, vauvaperheille tuttua termiä "täysimetys". (Peltoniemi 2012.)

Täsmällisyyden takaamiseksi vakiintuneita ja omakielisiä termejä tulee käyttää viestinnässä, mikäli niitä on tarjolla. Entistä parempi, jos termi on merkitykseltään läpinäkyvä, kuten tässä.

Imetyksen tuki ry julkaisi epätäsmällisen uutisoinnin seurauksena 10 sanan imetyssanaston imetyksestä kirjoittaville. Artikkelissa esitin kolmelle keskeisimmälle käsitteelle suomenkieliset termit ja määritelmät sekä englanninkieliset vastineet (Peltoniemi 2011). Toivottavasti nämä osaltaan tekevät imetyksestä viestimisestä täsmällistä - nyt ja aina. 

Viitteet

Imetys. fi (2012). Imetys - nyt ja aina. Tiedote. Kansainvälinen imetysviikko Pohjoismaissa 15.-21.10.2012.

Imetyssanasto (2008). Imetyksen tuki ry. Saatavilla: http://imetys.fi/index.php/aidit-yhteiskunta/tiedotteet/imetyssanasto .

Peltoniemi, P. (2011). Imetystä, rintaruokintaa vai täysimetystä? Käsitteet ja termit sekaisin imetysuutisoinnissa. Julkaisussa: Nissilä, N./Siponkoski, N. (toim.). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Publikationen der Studiengruppe für Übersetzungstheorie, Fachsprachenforschung und Mehrsprachigkeit an der Universität Vaasa. Nr. 38. Vaasa: Universität Vaasa, 279-290.

Peltoniemi, P. (2012). Pelkkää rintaruokintaa vai sittenkin täysimetystä? Julkaisussa: Imetysuutisia 2012: 2, 30.

Pesonen, M. (2008). Early life determinants of atopy: A 20-year prospective follow-up study on unselected healthy newborns. Helsingin yliopisto. Saatavana: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4596-7 .

© P. Peltoniemi.

Havainnollistaminen: esimerkin voima

Tutkimuksesta kirjoittavan, kuten kaikkien kirjoittajien tavoitteena on saada lukija ymmärtämään, mistä tekstissä on kyse. Havainnollistaminen on yksi tapa auttaa lukijaa. Tutkimusta voidaan havainnollistaa kuvilla, kuvioilla tai taulukoilla, sillä niiden avulla on helpompi hahmottaa monimutkaisiakin ilmiöitä esimerkiksi kirjoitettaessa tutkimuksen teoriasta tai menetelmistä (Lähdesmäki ym. 2009).

Havainnollistamiseen voidaan käyttää lisäksi esimerkkejä, kuten suoria lainauksia. Halutessa niiden avulla voidaan havainnollistaa myös tutkimusaineistoa, jolloin ne ovat vuorossa aineiston analysoinnin yhteydessä ja siitä raportoitaessa.

Olin vuosia sitten kuuntelemassa erästä ranskalaista ravitsemusasiantuntijaa. Hän puhui muun muassa kasvisruokavalion puolesta ja otti esimerkiksi tomaatin lykopeenin terveysvaikutukset (ks. Harju 2007), lähinnä sen terveellisyyden sydämelle (ks. Tolonen 2003). "Muistakaa syödä lihan kanssa aina tomaattia", hän sanoi ja jatkoi ranskalaisella aksentilla: "Siis suhteessa yksi iso nauta ja yksi pieni tomaatti." Mielikuva on tullut usein mieleeni - itse asiassa muuta en hänen luennoltaan enää muistakaan.

 Kuun silta. Kuva: C. Gripenberg

Esimerkin voima voi siis parhaimmillaan olla valtava. Tutkimuksessa esimerkin tulee toki tehdä oikeutta aineistolle. Jos otan esimerkiksi suoran sitaatin aineistosta, sen pitää olla hyvin edustava eli antaa oikea kuva aineistosta, vaikkapa haastatellun henkilön näkemyksistä. Siten en voi käyttää esimerkkinä kuriositeettia, sillä esimerkki ei saa leimata tai yleistää aineistoa väärällä tavalla.

Hyvä esimerkki siis paitsi havainnollistaa ja konkretisoi tutkimusaineistoa, on myös johdonmukainen ja jää mieleen. Se kannattelee tutkimusaineiston analyysin kuvausta ja on kuin silta, jota pitkin kuvaus vaivatta etenee.


Viitteet

Harju, Juhana (2007). Suomalaistutkimus: tomaatti alentaa LDL-kolesterolia.

Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.

Tolonen, Matti (2003). Lykopeeni torjuu sydäntauteja - Tiina Rissasen väitöskirja Kuopion yliopistosta.

 © P. Peltoniemi.

Aineiston - lähteiden - metsästys

Tutkimusaiheen ja -ongelman valitsemisen jälkeen on hyvin pian vuorossa aineiston hankinta tai keruu. Tutkimusaineistona voidaan käyttää valmiita aineistoja tai se voidaan kerätä itse, esimerkiksi kirjallisuudesta. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)

Aineiston, mutta myös kirjallisuuden hankkimisessa voi tulla kuitenkin vastaan ongelmia. Tutkimustulosten tai aineiston julkaiseminen saattaa edellyttää esimerkiksi aineiston luovuttajien tai tutkimuksen rahoittajien lupaa (ks. Kuula 2010). Tämän vuoksi joudun suunnittelemaan tarkoin, millaista aineistoa on mahdollista saada. Joudun ottamaan aineiston hankinnassa huomioon myös resurssini: käytettävissä olevan ajan ja taloudelliset voimavarat.

Aineiston hankinta voi myös epäonnistua, jolloin en saa haluttua tietoa. Ajankohtainen esimerkki elävästä elämästä on lähteiden metsästys (ks. Löydä lähde.com 2010). Lähteet on merkitty Kansalaisen karttapaikassa sinisellä U-kirjaimen sisällä olevalla pallolla (Kansalaisen karttapaikka 2010).

Peruskarttaa tarkastellessani huomasin, että sen mukaan ihan lähellä sijaitsee lähde, joten sitä piti luonnollisestikin käydä katsomassa. Maastosta lähdettä ei kuitenkaan löytynyt ja lähipiiri pääsi jo hieman mainitsemaan suunnistustaidoistani - sijaitsihan lähde kartalla helpossa paikassa ajopolun päässä.

Käytännössä asia ei kuitenkaan ollut niin selkeä. Ensinnäkään karttaan ei oltu merkitty kaikkia metsässä risteileviä linjoja ja polkuja ja toiseksi hakkuut olivat sekoittaneet polun alkupäätä niin, että oli vaikea tietää, oliko valittu polku oikea. Kartta ei siis ollut ajan tasalla, vaan mahdollisesti vanhentunut.

Aineiston hankintaa. Kuva: C. Gripenberg

Asia jäi silti vaivaamaan, sillä kyseinen metsäalue on kohtuullisen pieni - olisin luullut, että lähde löytyy sieltä, jos ei suunnistustaidoillani, niin sinnikkyydellä. Maanmittauslaitoksen peruskarttaa ja alueen suunnistuskarttaa tutkiessani huomasin kuitenkin, että lähde puuttui kokonaan jälkimmäisestä, vaikka sen mittakaava oli tarkempi (ks. Maanmittauslaitos 2010; Karttarekisteri 2010).

Päätin kysyä asiaa enemmän kartoista tietävältä. Sain kuulla, että lähdettä ei luultavasti ole luonnossa, mikäli sitä ei ole merkitty suunnistuskarttaan. Suunnistuskartta on lähes aina peruskarttaa tarkempi, sillä se tehdään yleensä mittakaavaan 1:10000 tai 1:15000, kun taas peruskartan mittakaava on nykyään 1:25000 (Suomen Suunnistusliitto 2010; Maanmittauslaitos 2010). Peruskartan virheet voivat siten johtua siitä, että se tehdään ilmakuvista, eikä jokaista maaston havaintoa käydä erikseen tarkistamassa.

Tyydyin tämän lähteen kohdalla tilanteeseen, tällä erää. Lähteen jääminen löytymättä tuli perusteltua.

Samalla tapaa tutkimusraporttiin tulee dokumentoida myös aineiston hankinnan mahdollinen epäonnistuminen. Eli kuten kaikki tutkimuksen tekemiseen liittyvät valinnat, myös tutkimusaineiston ja käytettyjen lähteiden valinta pitää perustella, mistä se sitten johtuukin.


Viitteet

Kansalaisen karttapaikka (2010). Maanmittauslaitos.

Karttarekisteri (2010). Suomen Suunnistusliitto.

Kuula, Arja (2010). Aineiston arkistoinnin etiikka. Kommentti - nuorisotutkimuksen verkkokanava.

Löydä lähde.com (2010).

Maanmittauslaitos (2010). Peruskartta.

Olé kartalla (2008). Suunnistuskartta. Suomen Suunnistusliitto.

Saaranen-Kauppinen, Anita & Anna Puusniekka (2006). KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 1.12.2010. 

Kiehtova tutkimusaineisto

Kirjoitin edellä, miten tutkimuksen tavoite nousee tutkimusaiheesta. Asetettuihin tutkimusongelmiin puolestaan etsitään sopiva aineisto eli tutkimusongelma määrittää aineiston keräämisen tai hankinnan. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)

Tehtävänä on siis löytää sopiva aineisto. Vaikka tutkimusaineistoa ei voi suoraan verrata aterian aineksiin, jotain yhteistä niillä kuitenkin on: molempien on syytä olla mahdollisimman laadukkaita. Aiemmin mainitsemastani macasta ei olisi tullut minulle arkipäivää, tai pitäisikö sanoa arkipäivästä juhlaa, ilman sinnikästä tiimiäni. Tunsin kyllä ennestään esimerkiksi goji-marjat (ks. Superfoodit.com 2010) mutta - näin jälkikäteen - rehellisesti sanottuna maca olisi tuntunut liian kaukaa haetulta, jos olisin tehnyt päätöksiä pelkästään omien tietojeni varassa.

Päädyin myös väitöskirjani tutkimusaineistoon monen tekijän summana. Alunperin tutkimusaineistoksi kaavailemani materiaali olisi ollut saamieni kommenttien perusteella "upottava suo", joten jouduin etsimään toisen. Onneksi jouduin! Ensin tilanne tosin harmitti, mutta sitten istuin yksinkertaisesti alas etsiäkseni uuden aineiston, joka myös olisi kiinnostava.

Savukaapuyökkösen toukka. Kuva: C. Gripenberg

Olin ladannut koneelleni saksankielisiä terveyteen ja ravitsemukseen liittyviä tekstejä, joihin en ollut kuitenkaan aiemmin ehtinyt tutustua. Teksteissä mainittiin käsite Pleomorphismus eli pleomorfismi. En tiennyt yhtään, mitä se tarkoittaa ja myös löytämäni suomenkieliset viitteet aiheesta olivat hyvin niukkoja, tieteellisyydestä puhumattakaan. Löysin kuitenkin yhden hyvän esityksen (ks. Vapa 2009) ja vakuutuin, että aineisto on tutkimisen arvoinen.

Pleomorfismilla tarkoitetaan biologiassa mikro-organismien monimuotoisuutta, niiden muuttumista ja esiintymistä eri muodoissa (Tirri, Lehtonen, Lemmetyinen, Pihakaski & Portin 2006). Yleistäen voisi sanoa, että kyse on eliöiden esiintymisestä eri muodoissa vähän samaan tapaan kuin perhonen on ensin muna, sitten toukka ja kotelo (ks. SuomiSanakirja.fi 2010). Lääketieteen puolellakin pleomorfismi tunnetaan, mutta sitä en vielä tuolloin tiennyt, sillä ilmiötä kutsutaan siellä toisella termillä. Muutenkin pleomorfismi näkyy olevan monien tutkijoiden vahvistama ja ravitsemuksesta ja terveydestä puhuvien ihmisten, kuten Wolfen, tuntema ilmiö.

Tutkimusaineiston lähteeksi löysin saksalaisen eläin- ja hyönteistieteilijä Enderleinin (1872-1968) pääteoksen Die Bakterien-Cyclogenie, joka kuuluu bakteriologian saksankielisiin perusteoksiin (Enderlein 1981). Enderleinin tutkimus on osin yhtenevä ranskalaisen Béchampin (1816-1908) työn kanssa.

Tutkimusaineiston löytyminen on siis kohdallani jo kertomus sinänsä. Näin kiehtovaan aineistoon en olisi ikinä päätynyt ilman Suomen johtavaa verimikroskopistia, Vapaa (ks. Vapaa.info 2010), enkä kirjoittaisi nyt tässä tutkimuksen tekemisestä.


Viitteet

Enderlein, Günther (1981/1925). Die Bakterien-Cyclogenie. Prolegomena zu Untersuchungen über Bau, geschlechtliche und ungeschlechtliche Fortpflanzung und Entwicklung der Bakterien. 2. Auflage. Hoya: Semmelweis-Institut.

Saaranen-Kauppinen, Anita & Anna Puusniekka (2006). KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. 

SuomiSanakirja.fi (2010). Perhonen.

Superfoodit.com (2010). Goji-marja.

Tirri, Rauno, Juhani Lehtonen, Risto Lemmetyinen, Seppo Pihakaski & Petter Portin (2006). Biologian sanakirja. Uudistetun laitoksen 3. painos. Helsinki: Otava.

Vapa, Mikko (2009). Uusi biologia (IE:n selaimella tai SlideFinderissa).

Vapaa.info (2010). Verimikroskopia.

Wolfe, David, terveys- ja ravitsemusasiantuntija.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 29.6.2010.