Auringon aktiivisuus vaihtelee aurinkosykleittäin

Aurinkosykli on noin 11 vuoden mittainen auringonpilkkujen ja niihin liittyvien auringonpurkausten esiintymisjakso.

Auringon aktiivisuuteen liittyy myös sen kaasukehän säteilyn voimakkuuden vaihtelu. Auringon aktiivisuus vaikuttaa maapallon säähän ja ilmastoon. Lue lisää...

Suuri koronamassapurkaus Auringosta

Auringosta lähti tammikuun 7. päivänä suuri koronamassapurkaus.

Se ei onneksi suuntautunut maapalloa kohti, mutta purkaus on ennakkovaroitus tulevasta Auringon aktiivisuuden lisääntymisestä.

Lue lisää...

Pieni on ihminen

Sain yli puolitoista vuotta sitten joulukuussa 2016 hyvältä ystävältä viestin. Sen aihe on nyt Auringon hiljaisuuden vuoksi ajankohtaisempi kuin koskaan.

Olin kirjoittanut ystävälleni silmään sattuneesta Tekniikan Maailman jutusta "Erikoinen ilmiö: Auringossa hiljaisinta 5 vuoteen". En tiennyt tuolloin auringonpilkuista tai muistakaan avaruuden ilmiöistä tuon taivaallista, joten kysyin hänen kommenttiaan. Lue lisää...

Auringon aktiivisuusminimin aallonpohjaa kohti

Oppenheimer Ranch Project julkaisi elokuussa hienon videon Auringon aktiivisuusminimeistä. Meneillään olevan aktiivisuusminimin ennustetaan saavuttavan aallonpohjansa vuoden, kahden kuluessa.

Video kuvaa upeasti historiallisten tosiasioiden ja tieteellisten faktojen valossa sitä, mitä on tapahtunut ja mitä pian on edessä. Sen pohjalta jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, mitä kohti Maapallon ilmasto on menossa. Lue lisää...

Uuden tuntemattoman jäljillä

Uutisvirrassa oli kesällä tieto tutkijoiden olevan uuden, tuntemattoman hiukkasen jäljillä (Pajunen 2016).

Ensio Lakasen (2012) kirjan ilmestymisen jälkeen on tullut seurattua jonkin verran myös tästä aihepiiristä julkaistuja uutisia ja kävinkin hänen kanssaan mielenkiintoisen keskustelun aiheesta.

Hiukkasfysiikan standardimalli kuvaa atomia pienempiä hiukkasia. Se yhdistää alkeishiukkaset sekä niiden vuorovaikutukset: heikon ja vahvan vuorovaikutuksen sekä sähkömagnetismin. Painovoima on poikkeus - sitä ei ole saatu sovitettua standardimalliin. Malli ennusti neljä vuotta sitten löydetyn Higgsin hiukkasen, mutta uusi hiukkanen toisi malliin uusia elementtejä. (Pajunen 2016.)

- HUT-teorian mukaan löytämättömiä informaation välittäjähiukkasia eli iv-hiukkasia voi olla useitakin, Lakanen toteaa. Hiukkasten löytyminen johtaa vähitellen info-energian tunnustamiseen, minkä pitäisi tosin jo nyt olla selvä asia.

- Varsinaisia gravitaatioaaltoja ei tarvita, koska avaruus on täynnä kaikentaajuisia aaltoja, joiden tihentymät synnyttävät hiukkasia ja joilla on tavallaan hetkellinen vetovoima. Koska hiukkasia on paljon ja tietyssä tilavuudessa pitkäänkin sama määrä, syntyy painovoimavaikutus, mikä todetaan pimeänä aineena. Todellisesta aineesta ei kuitenkaan tässä ole kyse.

Mutta Einsteinin käsityshän on, että hiukkasten maailma on eetteritön, siis että hiukkaset koostuvat jostain ja ne ovat ikään kuin tyhjässä?

- Tiede pitää yhä kiinni täydellisestä tyhjästä, johon sattuma alkoi luoda energiaa, joka tiivistyi hiukkasiksi, Lakanen sanoo. Tämä ei sovi rationaalisen tieteen pohjaksi.

- Einstein hylkäsi eetteri-käsitteen, koska sen olisi pitänyt olla jotain sellaista ainetta, joka reagoi selvästi materian kanssa. Higgsin bosonia ja niiden muodostamaa kenttää on sitten istutettu tähän muottiin. Higgsin bosoni ei selitä pimeää ainetta, koska se on vain välittäjähiukkanen, ei itse aiheuttaja. Tarvitaan siis sellainen hiukkanen, joka säteilee Higgsin bosoneita, mutta ei muita välittäjähiukkasia, fotoneja, gluonia tai Z- ja W-bosoneita.

Valo. Kuva: P. Peltoniemi.

- Vaikka selvät näytöt pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta ovat olemassa, on tätä vielä vaikeaa tunnustaa. Todennäköisin selitys niille on kaiken kattava media, Lakanen sanoo.

Saa nähdä, meneekö maailmankaikkeuden hiukkasten suhteita määrittelevä malli uusiksi tulevien kuukausien aikana. Niinkin voi käydä, sillä elämme aikoja, jolloin valo voittaa vähitellen pimeyden.

© P. Peltoniemi.


Viitteet

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi. 

Pajunen, Ilpo (2016). Cernin tutkijat ovat Higgsin bosoniakin tärkeämmän hiukkasen jäljillä – Suomalaistutkija: "Tämä on vallankumous". Yle 14.06.2016.

Täydellinen kaikkeus

Ukkonen katkaisi loppukesällä puhelinlinjat ja langattomasta lankapuhelimestani kuului viisi päivää pelkkää avaruuden taustasäteilyä.

Maailmankaikkeus laajenee, tutkitusti, toimivatpa laajakaistayhteydet tai eivät. Kun seurataan toisistaan etääntyvien galaksien jälkiä ajassa taaksepäin, niiden huomataan johtavan samaan paikkaan. Tutkijoiden mukaan tämä selittyy alkuräjähdyksellä: kyse on kohdasta, jossa aikojen alussa tapahtui valtava räjähdys, joka lennätti materiaa joka suuntaan.

Ensimmäinen Atlantin yli kulkevaa tietoliikennettä välittävä satelliitti laukaistiin vuonna 1962, siis vain 50 vuotta sitten. Telstar-satelliitin viestejä vastaanottamaan rakennettiin antenni New Jerseyhin Yhdysvaltoihin. Tähtitieteilijät huomasivat, että antenni vastaanotti kuitenkin myös heikkoa, kaikista suunnista tulevaa taustakohinaa. Teholtaan säteily vastasi mustaa kappaletta, jonka lämpötila on muutaman asteen absoluuttisen nollapisteen yläpuolella. Muiden selitysten poissulkemisen jälkeen oivallettiin, että kyse oli alkuräjähdyksestä peräisin olevasta taustasäteilystä. (Redfern 1998.)

Olisiko se voinut olla jotain muuta? Miksi tyhjän televisiokanavan lumisade ja kohina olisi avaruuden mikroaaltotaustasäteilyä? Miksi se sitä vastaanottaisi? En kuitenkaan keksi mitään muutakaan ehdotusta kohinan syyksi. Perinteisestä johdollisesta lankapuhelimestani ei kuulunut yhtään mitään - ehkä se oli rikki...

Vuonna 1990 avaruuteen laukaistiin taustasäteilyn tutkija, COBE-luotain. Sen tulokset taustasäteilystä vahvistivat aiempaa. Säteilystä tuli esiin myös erittäin pieniä vaihteluja, lämpötilaeroista johtuvaa väreilyä. Erot olivat vain 30 asteen miljoonasosaa, mutta ne osoittivat varhaisen maailmankaikkeuden tiheyden vaihdelleen riittävästi: ensimmäiset tähdet ja galaksit olivat voineet muodostua. (Redfern 1998.)

Täydellinen kaikkeus. Kuva: P. Peltoniemi.

Avaruus ei kuitenkaan alkuräjähdyksen seurauksena vain laajene, vaan myös venyy, minkä kosmologia on vähitellen selvittänyt. Alkuräjähdyksen kohtaakaan ei sen vuoksi oikeastaan ole enää olemassa.

Lisäksi laajeneminen kiihtyy. Lakasen (2012) mukaan tämä on todiste täydellisen energian puolesta: avaruuden laajeneminen kiihtyvällä vauhdilla edellyttää valtavan, tuntemattoman, niin kutsutun pimeän energian olemassaoloa. Hänen mukaansa energian täytyy olla lähtöisin kaiken kattavasta potentiaalista, jonka supersymmetrian hajoaminen antaa purkautuessaan riittävästi liike-energiaa avaruuden jatkuvasti kiihtyvään laajentumiseen. Kyse on täydellisestä energiasta.

Ehkä avaruuden taustasäteilyn kuunteleminen oli hyödyllinen kokemus, en tiedä. Ainakin tuli tehtyä ja kirjoitettua kaikkea sellaista, mitä en olisi toimivien laajakaistayhteyksien takaa tehnyt. Lakasen kirjan kustannustoimituksen jälkeen myös katson avaruuteen toisin kuin aiemmin - ja sen taustasäteilyä kuunneltuani ehkä vielä hitustakin herkemmin.


Viitteet

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

Redfern, Martin (1998). Kiehtova avaruus. Helsinki Media.

© P. Peltoniemi.