Kaksi vuotta sitten lintujen ruokintapaikalla kävi tammikuun lopussa vilske. Erilaisten tiaisten ja keltasirkkujen lisäksi lintulaudalle tuli joitain punatulkkuja. Sinitiaisia oli vielä maaliskuullakin paikalla lähes parvena - ne oikein rakastivat rasvaruokintaa ja nokkivat innolla tarjolla olleen tali-siemenseoksen muutamassa päivässä.
Lunta oli silloin toki ihan eri malliin kuin viime tai tänä talvena. Nyt maa on paikoitellen näkyvissä, ja linnut käyvät lintulaudalla harvempaan tahtiin ja harvalukuisempina kuin aiemmin. Ehkä ne löytävät syömistä metsästäkin, ainakin toivon niin!
Silti ei voi välttyä siltä tuntumalta, että pikkulintuja on vähemmän kuin aiempina vuosina. Myös pihabongaustulosten mukaan tali- ja sinitiaisten määrä oli tänä vuonna viime vuotta alhaisempi, vaikka vielä vuosi sitten sinitiainen runsastui ja laajensi levinneisyysaluettaan pohjoiseen, paljolti juuri talviruokinnan ansiosta (BirdLife Suomi 2015a ja 2015b).
Suomen sääolosuhteet kovine pakkasineen tai keskelle pesintäaikaa osuvine kylmine kausineen aiheuttavat omat rajoituksensa lintujen selviämiselle ja pesinnän onnistumiselle. Linnuille järjestetty ruokinta voi olla 10-grammaiselle sinitiaiselle elintärkeä (Jauhiainen 2014).
Sinitiaiset. Kuva: P. Peltoniemi.
Suurimman uhan luonnolle, linnuillekin, muodostaa kuitenkin ihminen. Ihmisen toimien seurauksena muun muassa vanhat metsät vähenevät. Vuosituhannen vaihteessa iäkkäiden, kuusivaltaisten sekametsien hakkuut voimistuivat selvästi. (Pöntinen 2001.) Kehityksen jatkuminen on selvästi nähtävillä myös 2000-luvulla - valitettavasti (Hansen ym. 2015).
Vanhojen metsien pirstaloituminen aiheuttaa yhtenäisten elinympäristöjen supistumisen liian pieniksi. Vääjäämättä se johtaa myös eläin- ja kasvilajien häviämiseen. Vanhojen metsien lajeista jo 15-20 % on todettu hävinneiksi tai häviämisen partaalla oleviksi.
Ympäristön kannalta kestämättömiä ratkaisuja ja tällaista kehitystä vastaan on pakko taistella. Haluan, että tulevatkin sukupolvet voivat tarkkailla pihapiirissään pikkulintuja. Käyn tarkistamassa, että ruokintapaikalla on ruokaa myös huomiseksi.
Viitteet
BirdLife Suomi (2015a). Pihabongaus - 10 vuotta, yhteenveto. BirdLife Suomi.
BirdLife Suomi (2015b). Pihabongaus - lajien runsausmuutoksia.
Hansen, Potapov, Moore, Hancher et al. (2015). Global Forest Change. University of Maryland. Department of Geographical Sciences.
Jauhiainen, Petri (2014). Elämää pihapiirin kätköissä. Kurikka: Valmiixi.
Pöntinen, Benjam (2001). Liito-orava. Flygekorren. Nurmo: Benjam Pöntinen.
Saarinen, Saana (toim.) (2013). Totuus tuulivoimaloista. Mividata.
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti