sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Totuus paljastuu

Totuus tuulivoimasta on alkanut tulla julki, lopulta. Ovathan siitä asiantuntijat puhuneet jo useamman vuoden ajan, kirjankin muodossa.

Uuden hallituksen neuvotteluiden päätöksiin kirjattiin tuetun tuulivoimatuotannon kiintiön leikkaus. Ns. syöttötariffin 2500 MVA:n kiintiötä pienennetään noin viidenneksellä. Tämä on hyvä, päätös on enemmän kuin toivottu ja odotettu.

Mutta tuliko se ajoissa? Kuinka paljon vahinkoa aiemmista huonoista päätöksistä on jo tullut ja paljonko sitä ehtii vielä tulla?

Suomen oloissa totuus tuulivoimaloista alkoi paljastua rannikolta, muun muassa Kristiinankaupungista. Se yrittää kuitenkin yhä kaavoittaa kauniin Cittaslow-kaupunkinsa lähes pelkästään teollisuuden käyttöön. Kuka haluaa Kristiinankaupunkiin, jos kolme neljännestä sen pinta-alasta ja maisema paljon laajemmallekin on tuhottu?

Kanuunalahden rantaa Kristiinankaupungissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Toukokuun alkupuolen retki suuntautui rannikolle, Kristiinan Kanuunalahdelle. Oli mukava palata meren ääreen vaihteeksi keväällä, aiempien talven ja kesän retkien jälkeen.

Ilta-aurinko lämmitti maisemaa ja vastapäisen saaren rannoilla siitä nautti joutsen ja saarella pesivät haahkat. Kiireettömyys oli läsnä kaikkialla. Huomaamatta omakin mieli rauhoittui.

Katse lepäsi näkymässä, veden ja kallion vaihtelussa, kaukana siintävässä horisontissa.

Lähes käden ulottuvilla silokallioista kohosi kolme tuulivoimalaa. Ei tehnyt mieli katsella sinne - voimalat olisivat pudottaneet rauhoittuneesta olotilasta äkkiä alas. Mikä olisi näidenkin rantojen ja lintujen mahdollinen kohtalo tulevina vuosina?

Hallituksen päätöksen jälkeen asukkaat, Suomen luonto ja linnut voivat hiukan huoahtaa helpotuksesta. Kesä näyttää valoisammalta kuin viime vuonna. Kaikkia rantoja ja vuoria ei tuhota, eikä kaikkia muuttoväyliä miinoiteta täyteen tuulivoimaloita, mutta paljon on vielä tehtävää.


Viite

Saarinen, Saana (toim.), Vesa Viljanen, Kaarlo Jaakkola & Kalevi Nikula (2013). Totuus tuulivoimaloista. Mividata.

 © P. Peltoniemi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti