Tutkimuksella koko kuva?

Joulu on suklaan ehdotonta sesonkiaikaa. Suomalainen syö suklaata keskimäärin seitsemän ja puoli kiloa vuodessa (Nelonen.fi 2010). Suurin osa tästä on maitosuklaata, mutta tumman suklaan osuus kasvaa. Vuoden alussa se oli noin kymmenen prosenttia. (Op.fi 2010.)

Suklaalla on tutkitusti useita erilaisia terveysvaikutuksia. Yksi uusimmista tutkimuksista on tehty Hullin yliopistossa ja sen mukaan tumma suklaa auttaa vähentämään merkittävästi kroonisen väsymysoireyhtymän (CFS) oireita (Luquesi 2010). Tutkimus julkaistiin marraskuun lopussa Nutrition Journal -lehdessä.

Tumman suklaan tiedetään ennestään muun muassa lisäävän hyvän kolesterolin osuutta veressä ja vähentävän tätä kautta tyypin 2 diabetesta sairastavien riskiä saada sydänkohtaus. Polyfenolipitoisena se myös lisää hermovälittäjäaineiden tuotantoa aivoissa. Nyt tutkittiin kuitenkin ensi kertaa suklaan vaikutuksia väsymysoireyhtymästä kärsivillä. (Luquesi 2010.)

Tutkimus tuloksineen on mielenkiintoinen, mutta se herättää väistämättä kysymyksiä. Kuinka laajan kuvan asioista se antaa?

Laaja. Kuva: P. Peltoniemi

Tutkimusta johtaneen professori Atkinin mukaan tutkimustulokset ovat yllättävän selkeitä erityisesti sen vuoksi, että tutkimukseen osallistui vain kymmenen henkilöä, kuusi naista ja neljä miestä. Hän pitää tuloksia rohkaisevina, mutta toteaa, että lisätutkimuksia vaaditaan suuremmalla joukolla. (Luquesi 2010.) Kysymyksellä tutkimuksen antaman kuvan laajuudesta en tarkoitakaan tutkimusjoukon kokoa, vaan muuta.

Tummalla suklaalla tarkoitettiin Hullin yliopiston tutkimuksessa suklaata, jonka kaakaopitoisuus on 85 % (Luquesi 2010). Suomessa tummaksi suklaaksi kelpuutetaan vähän vaihdellen vähintään 35, 45 tai 53 % kaakaota sisältävä herkku (ks. esim. Pihlajasaari 2008). Markkinoilla olevien raakasuklaiden kaakaopitoisuus vaihtelee yleensä 50 ja 70 % välillä, mutta se voi nousta aina 99 %:iin asti. Hullin yliopiston tutkimuksessa käytetty tumma suklaa oli siis kaakaopitoisuudeltaan täysin toista kuin meillä myytävä, kymmenesosan markkinoista vallannut tumma suklaa.

Vielä mielenkiintoisempaa kuin tietää kaakaon vaikutuksesta väsymysoireyhtymään olisi tutkia oikean raakasuklaan vaikutusta ei vain ihmisten pitkäaikaiseen uupumukseen, vaan yleiseen terveydentilaan. Kun tummasta suklaasta jätettäisiin pois sokeri, mahdolliset lisäaineet ja maidon ainesosat ja niiden sijaan käytettäisiin prosessoimattomia raaka-aineita, voisi tutkimuksen tulos olla entistä odottamattomampi - myös pienellä joukolla.

Jäänkin usein tutkimusta tehdessäni miettimään, mihin nippelitietoa tarvitaan. Pienten yksityiskohtien tarkastelu voi sinänsä olla mielenkiintoista, mutta viekö se lopulta eteenpäin? Toki on tärkeää, että masennus- ja unilääkkeiden sijaan kroonisesta uupumuksesta kärsiviä ihmisiä ohjattaisiin nauttimaan oikeaa kaakaota ja suklaata, mutta yhtä tärkeää olisi muistuttaa esimerkiksi sokerin haitallisuudesta terveydelle ja tarjota sen sijaan jokin toinen, terveellinen vaihtoehto. Kokonaisuutta ei voi unohtaa yksityiskohtia tarkastellessa. Siksi mietin, kuinka suppeaa kuvaa tutkimuksilla ihmisille loppujen lopuksi luodaan.


Viitteet

Luquesi, Andrea (2010). Chocolate reduces effect of chronic fatigue syndrome, study finds. The University of Hull.

Nelonen.fi (2010). Näin tehdään suklaata pienessä suklaatehtaassa.

Op.fi (2010). Taantuma nakersi Fazeria viime vuonna (Kauppalehti.fi).

Pihlajasaari, Jouni (2008). Suomalainen syö vuodessa seitsemän kiloa suklaata. Savon Sanomat 9.11.2008.

© P. Peltoniemi.

Testaaminen ja tutkijan etiikka

Jatkan edellisen postauksen pohjalta nousseesta ajatuksesta. Erään tutkijan kanssa käymääni keskusteluun liittyen kirjoitin, että asioiden tutkimattomuus voi osoittautua tärkeäksi kokemuksellisuuden näkökulmasta. Se voi kuitenkin osoittautua myös erittäin raskaaksi, jos sitä tai tutkimusten vähyyttä ei tuoda etukäteen julki. Erityisesti lääketieteessä.

Totesin edellä myös, että lääketieteen parissa ei arvosteta ensimmäisenä kokemusperäistä tietoa, vaan tieto kerätään ja analysoidaan muiden tutkimusmenetelmien avulla. - Entäpä, jos asia ei olekaan näin? Mitä se voi tarkoittaa käytännössä?

Parvela (2010) kirjoittaa kolumnissaan testaamisesta. Hän kertoo omakohtaisen kokemuksen leikkauksesta, joka tehtiin uudella tekniikalla, tuliterällä koneella. Leikkaus meni kuitenkin pieleen. "Tulipahan testattua. Minulla nimittäin", Parvela toteaa.

Toisena esimerkkinä Parvela (2010) ottaa kolesterolia alentavien lääkkeiden testaamisen kokonaisilla sukupolvilla. Statiinien haitoista tulee jatkuvasti uutta tietoa (Tolonen 2008) ja niiden sivuvaikutukset ovat osoittautuneet odotettua vakavammiksi (MOT 2010). Silti ne ovat todellinen bisnes lääketeollisuudelle.

Lujaa? Kuva: C. Gripenberg

Eihän sen näin saisi olla, eihän? Missä on tutkijan ja tieteellisen asiantuntijan etiikka? Jo keskeneräisiä tutkimusmenetelmiä tulee testata riittävästi, ennen kuin niihin perustuvia sovelluksia voi ottaa edes kaupalliseen, saati sitten lääketieteelliseen käyttöön. Vielä tärkeämpää riittävä testaaminen ja tutkiminen on kuitenkin, kun puhutaan lääkkeiden tai rokotteiden päästämisestä markkinoille. Ei niiden kanssa voi kiirehtiä, kyse on sentään ihmisten terveydestä ja viime kädessä jopa elämästä.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2004) mukaan hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu muun ohessa se, että tutkijat ja tieteelliset asiantuntijat käyttävät tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä, jotka ovat paitsi tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia, myös eettisesti kestäviä. Laiminlyönnit ja holtittomuus erityisesti tutkimuksen suorittamisessa osoittavat piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Jos tällaisten asioiden kanssa kiirehditään ja etiikka työnnetään syrjään, ei voi todeta muuta kuin ensi kertaa junan kyytiin päässeen kaksivuotiaan sanoin: "Mennään niin lujaa, mennään niin lujaa, ettei kerkiä."


Viitteet

MOT: Kolesterolipommi (2010). YLE TV1 29.10.2010.

Parvela, Timo (2010). Testataan vähän. Kantri, Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliite n:o 10, 11.

Tolonen, Matti (2008). Statiineista ALS-tautia?

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2004). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. 2. painos. Helsinki: Edita Prima Oy.

© P. Peltoniemi.