Sanaton ymmärrys

- Niin paljon sanomatta jää, laulaa iskelmä. Laulu on kaunis ja haikea, mutta ymmärrykseen ei tarvita sanoja. Läheskään aina ei.

On ihmisiä, joiden kykyyn ymmärtää voin luottaa sataprosenttisesti. He käsittävät sanoittakin, mitä tarkoitan.

Hietaorvokki. Kuva: P. Peltoniemi.

Perälä kirjoittaa samasta asiasta: läsnäolon todellisesta kokemisesta. Sen voi saavuttaa vain luopumalla jatkuvasta ajattelemisesta - tai puhumisesta. Ajattelu on mentaalinen häiriö, tukos siinä kuin fyysinen tukos tai tunnetukoskin. (Vapa, Peltoniemi & Perälä 2011.)

- Kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, sanotaan. Ehkä kosketus vastaa sitten yli tuhatta. Todellinen ymmärrys on kuitenkin sanatonta: ymmärrystä läsnäolon kautta.

Miten helpottavaa onkaan tietää toisen ymmärtävän nekin sanat, jotka jäivät tai jätimme lausumatta! Siihen saan rauhassa ja levollisin mielin luottaa.


Viite

Vapa, M, Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Kuin lapsi

- Meilläkin on talo Teiskossa, joku yleisöstä totesi. Olimme Pirkkalaiskirjailijoiden päivässä Tampereella pääkirjasto Metsossa. Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja Katariina Romppainen haastatteli kirjailija Ata Hautamäkeä hänen juuri ilmestyneestä kirjastaan Talo Teiskossa (2011).

- Eihän muilla voi olla Taloa Teiskossa, oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten toteamus sykähdytti. Kirja on kuin lapsi, huomasin, vaikka olinkin toiminut kirjalle vain kustantajan roolissa.

- Millaiseksi talo osoittautui? Romppainen kysyi Hautamäeltä. - Se ei ollut ollenkaan sitä, mitä oltiin haettu! Olin pyörinyt asuntomessuilla ja odotin pappilamaisia ruutuikkunoita. Talo vaati asennemuutosta myös sisustuksen suhteen, Hautamäki kertoi ja jatkoi: - Kaupunkilaistytölle oli melkoinen oppikoulu, kun ei osannut mitään. Oma työ tekee kuitenkin talosta entistä rakkaamman.

Kesäyö rannalla. Kuva: C. Gripenberg.

Olin huomannut saman jo julkaistessamme ensimmäisen painoksen Kehon kuuntelun oppaastamme (Vapa, Peltoniemi & Perälä 2011). Se perustuu Vapan (2010) liikuntatieteelliseen pro gradu -tutkimukseen, mutta myös kuukausien aikana käymiimme keskusteluihin kehon kuuntelusta ja omista kokemuksistamme. Opas sanoittaa kokemuksiamme monen vuoden ajalta.

Omin käsin tehty talo on kuin kirja, tärkeä tekijälleen. Hautamäen Talo Teiskossa (2011) ja siihen liittyvät extrat tarjoavat lisäksi lämminhenkisen näkökulman Teiskoon. Talo Teiskossa ja Näsijärven rannat merkitsevät paljon hyvin monelle!

Viitteet

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi.

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa -extrat. Saatavilla: http://atahautamaki.fi/?page=taloteiskossa.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 02.07., päivitetty 29.07.2012.

Nöyryyttä kuulla

Viime postauksesta on vierähtänyt jo lähes kuukausi. Olisi ollut paljonkin kirjoittamista, monta aihetta jota pohtia.

On kuitenkin ollut pakko pysähtyä kuulemaan. Tärkeä ihminen meni pois, eikä ole tuntunut oikealta kirjoittaa, kun kuuleminen on ollut niin kesken. Avoimia kysymyksiä on vieläkin paljon. Tuskin olen ymmärtänyt murto-osaa enempää, mutta toivon, että edes sen.

Pysähtyä kuulemaan. Kuva: P. Peltoniemi.

Pidimme viime viikolla terveyspäivän Ilmajoella luontaistuote- ja lahjakauppa Kaunosopissa. Ajat täyttyivät lyhyestä ennakkotiedotuksesta huolimatta nopeasti.

Oli mukava tavata terveytensä hoitamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Suurin osa oli uusia, mutta niin tutun tuntuisia! Kävimme monta mielenkiintoista keskustelua. Puheeksi tuli aknenhoito, terveellisemmät ravitsemusvalinnat ja eläintenkin hoito. Puhuimme merisuolasta, savesta ja D-vitamiinista saantisuosituksineen.

Olisi helppo antaa yksiselitteinen neuvo vaivaan kuin vaivaan, mutta tyhjentävää vastausta ei ole. On vain perusasioita ja jonkinlaisia suuntaviivoja - käytännön toteutus ja ohjeiden toimivuus jää jokaiselle itselleen. Jokaisen lähtötilanne on kuitenkin hieman erilainen, jollain on vakavia sairauksia, jollain lääkitystä, jollain taas onnekseen ei kumpiakaan näistä; joku harrastaa liian rankkaa liikuntaa, joku toinen taas liikkuu liian vähän.

Merisuola- ja saviveden sekä viherjuoman juominen on kohtuullisen helppo toteuttaa arjessa. Merisuolan ja saven voi sekoittaa samaan vesimäärään. Merisuolasavivesi kannattaa juoda iltaa kohden, koska se rauhoittaa. Viherjuoma taas virkistää, joten sen juominen sopii usein aamupäiväpainotteisesti. Ei ole kuitenkaan yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Itse teen juuri päinvastoin, koska se ainakin vielä tuntuu paremmalta.

- Määränä voi pitää sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä, kuulin Mikon sanovan. Häneltä oli tiedusteltu suolan ja saven määrää. Toisella puoli teelusikkaa merisuolaa päivässä voi tuntua paljolta, toinen taas tarvitsee teelusikallisen. Siksi emme anna kirjassakaan mitään ehdottomia määriä.

Nöyryyttä, nöyryyttä kuulla. Sitä olen oppinut niin oman terveyteni hoitamisessa kuin toisten kysymyksiin vastatessanikin. Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa eri vaihtoehtojen kesken ja löytää sopivat vastaukset, mitä ne sitten ovatkin. En voi pakottaa edes läheisiäni. Voin vain pyydettäessä tarjota sitä tietoa ja kokemusta, joka minulla on ja toivoa, että siitä on apua. Voin kuunnella ja yrittää oikeasti kuulla.


Viitteet

Bourgeois, Pierre (1995). Savihoidot - luonnollinen vaihtoehto. Espoo: Biokustannus.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Vapa, M. (2013). Puhdas veri - terveyden perusta. 3. painos. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 21.03.2012, päivitetty 24.06.2014.

Tasapainoon kehoa kuunnellen

Pidimme perjantaina ja lauantaina terveyspäivät Seinäjoella ekokauppa MiNaturissa. Kiusasin ystäviäni - joitakin heistä vähän liikaakin - ilmoittamalla mahdollisuudesta useampaan otteeseen. Toivottavasti en pahoittanut heidän mieltään! Tilaisuus analyysiin tarjoutui kuitenkin nyt ensimmäisiä kertoja Etelä-Pohjanmaalla, joten toivoin ajan järjestyvän kaikille siitä kiinnostuneille.

Oli hienoa tavata kahden päivän aikana niin paljon innostuneita ihmisiä ja mieliala tarttui väistämättä. Ajat elävän veren ja kuivaveren analyyseihin täyttyivät nopeasti. Joku etsi apua verenkierron häiriöihin, toinen akneen tai ruuan imeytymisongelmiin. Puheeksi tuli terveellinen ravitsemus, kerran jos toisenkin. Mahdollisuutta verianalyysiin ja yksinkertaisia neuvoja oman terveydentilan tukemiseen kiiteltiin kovasti.

Terveyden hoitamiseen ei tarvita läheskään aina mitään ihmeellisiä keinoja, vaan merisuolattua vettä, savivettä ja viherjuomaa juomalla pääsee pitkälle. Jokaisella on luonnollisestikin terveytensä kanssa omat lähtökohtansa ja oma tiensä toipua, mutta monta vaivaa voi hävitä ilman sen kummempaa täsmähoitoa, kun perusteet ovat kunnossa. Väsymys, tukkoisuus ja jatkuva sairastelu saattaa vähitellen loppua.

Vettä... Kuva: P. Peltoniemi

Teelusikallinen merisuolaa ja savea tai viherjauhetta litraan vettä ei ole paljon. Pienillä teoilla on kuitenkin suuri merkitys: Kun keho saa oikeita rakennuspalikoita, se alkaa korjata itseään, vääjäämättä. Joskus hitaasti, mutta kuitenkin varmasti. Mikon sanoin "kun junan on saanut vauhtiin, sitä on vaikea pysäyttää". Itseänikin hänen toteamuksensa on usein lohduttanut.

Ravitsemuksen ohella tärkeää on muistaa myös liikunta - ja vielä sitäkin tärkeämpää on lepo. Ihminen on kokonaisuus, eikä pysy kunnossa vain yhtä osa-aluetta tukemalla, vaan omaa kehoa ja sen tuntemuksia kuunnellen, niin levon, liikunnan kuin ravitsemuksenkin suhteen.

Olemme kirjoittaneet näistä seikoista terveysaiheisissa kirjoissamme. Puhdas veri - terveyden perusta keskittyy pääosin ravitsemukselliseen puoleen ja Kehon kuuntelun opas lähestyy aihetta puolestaan kokonaisvaltaisesti omien tuntemusten kuuntelun näkökulmasta. Terveyden ja hyvinvoinnin teemaan liittyen ilmestyy tammi-helmikuulla myös useita artikkeleita, joista kerron pian blogissa lisää.


Viitteet

Bourgeois, Pierre (1995). Savihoidot - luonnollinen vaihtoehto. Espoo: Biokustannus.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos. Kurikka: Valmiixi. 

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Vapa, M. (2013). Puhdas veri - terveyden perusta. 3. painos. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 22.01.2012, päivitetty 24.06.2014.

Sinisiä hetkiä...

Kuluneen viikon aikana on ollut paljon sinisiä ja valkoisia hetkiä, enkä tarkoita tällä pelkästään itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivä tuo kyllä aina ilmaan jonkinasteista nostalgiaa: Finlandia-hymniä kuunnellessani muistin tapailleeni sen säveliä harmonilla ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä helteisessä Lontoossa. Ei ehkä kaikkein isänmaallisimmalta kuulostava paikka, mutta tunnelma oli sama.

Itsenäisyyspäivä aloitti siniset ja valkoiset hetket, joita jokainen aamun sarastus on jatkanut. Lunta tuli sopivasti. Eilen päästiin jo hiihtämään ja istumaan nuotiotulen loimussa.

Uutiset pauhaavat euron kriisiä, markan mahdollista tuloa uudella alentuneella arvolla, lamaa, ilmastonmuutosta ja ties mitä. Mutta minä en suostu! En suostu ajattelemaan synkkenevin talousnäkymin ja kaivosten saastuttamin ympäristöarvoin!

Hetkessä. Kuva: P. Peltoniemi

Muistan kun lapsi pienempänä hiihti pitkään ja hartaasti, pisti suksensauvansa jokaikiseen jälkeen ladun molemmin puolin, vaikka minulla olisi jo ollut kiire töihin. Silloin pysähdyin. Ajattelin, että mikä ettei. Minäkin kokeilen! Ja sovitin vauhtini ja liikkeeni niin, että sain pistää omat sauvanjälkeni tarkasti aiempiin. Tuohon, tuohon, tuohon. Se olikin hauskaa! Kiire ja meno unohtui kerrasta ja nautin pitkästä aikaa.

Hetkessä elämistä, sitähän se on. Tässä hetkessä, tästä nauttimista. Sitä samaa, mistä joululaulussa lauletaan: halusta unohtaa kiire ja melu.

Vaikka lumi sulaisi, vaikka talvi tulisi vasta helmikuulla, en suostu ajatukseen! - Silloinhan on lumiukkokeli! Siniset hetket aamuisin jatkuvat.

© P. Peltoniemi.

YLE Perämeri: Marko ja Mikko Vapalta terveyskirjat

YLE Perämeri uutisoi marraskuulla Vapan suunnistajaveljesten terveyskirjojen eli Kehon kuuntelun oppaan 2. painoksen ja Puhdas veri - terveyden perusta -kirjan ilmestymisestä. Kirjat kannustavat ottamaan vastuun omasta terveydestä. Tietoa molemmista kirjoista löytyy runsaasti sivustoltamme, helpoimmin kirjaesittelyiden kautta.

Vapan suunnistajaveljekset.

Mikko ja Marko ovat kotoisin Keminmaasta. Suunnistuksen ja erilaisten seikkailu-urheilulajien lomassa he toimivat yrittäjinä.

Suunnistusta he opettavat suunnistuksen alkeiskursseilla ja huippusuunnistuskoulussa. Lisäksi he vetävät luonnonmukaisen urheilun kursseja ja urheilun tietoiskuja niin urheilijoille kuin joukkueillekin, samoin kuin Mikkoskopian järjestämiä verikuvaajan koulutuksia eri puolilla Suomea.

Kannattaa tutustua molempiin kirjoihin!

Ystävällisin terveisin
VALMIIXI / Päivi

Julkaistu 12.12.2011.

Kivun kuunteleminen

Kirjoitin keväällä kivusta. Olen joutunut sen jälkeen tutkimaan sitä tarkemminkin. - Onko sinulla kipuja? kysyin lapselta. - Kamala sana, hän vastasi.

Niin, niinhän se on... Jäin miettimään.

Kuka nyt itselleen kipuja haluaisi? Tai tunnustaisi, että niitä on. Kipuna pidetään usein sitä, että sattuu PALJON, vaikkapa särkee, ja sitä on pakko kestää. Miksi näin? Lapsi päästää pahan olon ulos itkemällä, usein vähemmästäkin. Ovatko kipuna tai kipuina koettavat tuntemukset itse asiassa jo kroonisia?

Vaimenee. Kuva: C. Gripenberg

Oma käsitykseni ja kokemukseni kivusta on laajentunut viime aikoina huimasti. Eihän minulla ole kipuja! Tai särkyjä. Sen sijaan voin kyllä tunnustaa, että minulla on monenlaisia kiputuntemuksia ja jännitystiloja, paljonkin. Perälän kuvaama sisäiseen rauhaan laskeutuminen ja läsnäolo on välillä hyvin kaukana (ks. Vapa, Peltoniemi & Perälä 2011).

Osaan kuitenkin jo hitusen kuunnella tuntemuksiani - noita erilaisia kiputuntemuksia ja jännitystiloja. Kipu ei näyttäydykään silloin enää sävähtävänä ja terävänä, kaiken leikkaavana viiltona. Kivun pahin terä katkeaa, pyöristyy ja kipu tuntuu pehmeämmältä, siedettävältä ottaa vastaan. Ja kuunnella, jotta voin antaa sille tilaa tulla. Vasta sitten se vaimenee, voi tulla vielä uudestaankin, mutta lievempänä.

Ehkä lapsen tuntemukset ovat vielä tästä asteen verran lievempiä? Ehkä ne eivät ole vielä kroonistuneet. Toivon ainakin, että eivät. Ja toivon, etten päästä omiakaan tuntemuksiani enää niin pitkälle! Ymmärrän hyvin, miksi kysymykseni kuulosti niin kamalalta.


Viite

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Palapeliä

Viimeistelin ja täydensin alkukesällä kahta tieteellistä artikkeliani. Toinen lähti referee-kierrokselle ja yritin laatia tekstini niin tarkaksi kuin mahdollista. Toinen taas tuli takaisin refereen hyväksynnän ja kommenttien kera, ja tein tekstiin pyydetyt muutokset (ks. Peltoniemi 2011).

Molempien artikkeleiden kirjoittaminen ja täydentäminen tuntui jossain määrin palapelin kokoamiselta: puuttuvien palojen etsimiseltä ja tarkistamiselta. Sitähän kirjoittaminen ja erityisesti tieteellinen kirjoittaminen juuri on: etsimistä, täydentämistä, muokkausta ja muotoilua. Mahdollisimman yksinkertaista ja täsmällistä ilmaisua.

Yhdessä. Kuva: P. Peltoniemi

Myös tervehtymisen ja toipumisen suhteen tilanne tuntuu välillä palapelin kokoamiselta: puuttuvien palojen etsimiseltä ja löydettyjen tarkistamiselta. Silti huomaan ajattelevani, että minullahan pitäisi jo olla kaikki palat: Lepo. Liikunta. Ravitsemus. - Missä on vika, kun yhtälö ei nyt tunnukaan toimivan? Olenko laiminlyönyt jonkin osa-alueen liian kauan, ja ongelma on siinä? Miksi palat eivät millään tunnu sopivan paikoilleen? Puuttuuko kuitenkin jotain?

Mietin ja aikain päästä huomaan lisää paloja. En vain ole nähnyt niitä. Kehon kuuntelu. Kivun kuuntelu. - Niin, nimenomaan kuuntelu, rentona oleminen, ei oma yrittäminen. Heti kun alan yrittää, lakkaan kuulemasta. Erityisesti kivun kuuntelu on vaikeaa, mutta ehkä opin vielä olemaan yrittämättä, hetki hetkeltä...

Sitten näen jo jotain muutakin: ei määrä, vaan se laatu. Ei määrä levossa, liikunnassa, eikä ravitsemuksessa. Ainoastaan riittävästi ja riittävän laatuisena. Siinäpä opettelemista, ja samassa oivallan yhden palan: ei niin, että minulla on keho, epäkuntoinen sellainen, vaan minä olen kehoni...

Ei, tämä ei kyllä ole yksinkertaista, kaikkea muuta! Onneksi näiden lisäksi on ainakin vielä yksi pala. Ystävät. Yksin tähän ei tarvitse pystyä.


Viitteet

Peltoniemi, P. (2012). Die Makro- und Mikrostruktur des Werkes Wörterbuch der Zoologie anhand einiger Rezensionen. Teoksessa:  Hyvärinen, Irma & Jarmo Korhonen (toim.). Finnische Beiträge zur Germanistik. Frankfurt am Main: Peter Lang, 10 s.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2.painos. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 01.08.2011, päivitetty (linkkejä lisätty) 10.11.2012.

Teksteistä tunteisiin - ja kokemiseen

Toisinaan kirjoittamani tai muokkaamani tekstit valmistuvat helposti, toisinaan ne vaativat enemmän kypsyttelyä. Edelliseen postaukseeni liittyen olen miettinyt viime aikoina paljon tunteita: voiko niiden kanssa tulla oikeastaan koskaan valmiiksi?

Kirjoitin aiemmin keväällä Pietiäisen (2010) teoksesta. Hän kirjoittaa tunteista ja antitunteista. Pietiäisen kirjaa ei voi sanoa lukeneensa - ennemminkin voi sanoa, että on lukenut sitä. Kirja on vaativa: se laittaa lukijansa pohtimaan. Siksi siihen voi myös tarttua yhä uudelleen ja - jos uskaltaa - saada paljon.

Pietiäisen (2010) ajatuksista löytyy jo ensi tarkastelulla monia yhtymäkohtia sen kanssa, miten ymmärrämme kehon kuuntelun. Käytämmekin sitä yhtenä lisälähteenä Kehon kuuntelun oppaan 2. painoksessa (Vapa, Peltoniemi & Perälä 2011). Jaamme hänen näkemyksensä esimerkiksi siitä, että itsetuntemus ja elämänlaatu kehittyvät niin tunneprosessoinnin kuin kehon kuuntelun taidonkin myötä. Tämä lisää puolestaan kykyä auttaa muita.

Sen lisäksi että oppaamme 2. painos on kauttaaltaan tarkistettu, se sisältää näkökulman kehon kuunteluun liikunnassa ja urheilussa. Luomu-urheilun puolesta puhujana ja luonnonmukaisesti yli kymmenen vuotta urheilleena luvusta on kuultavissa Marko Vapan omakohtainen kokemus.

Rauhaa ja vapautta. Kuva: P. Peltoniemi

Tunteita voi työstää kirjoittamalla. Silti sanat, niin kirjoitetut kuin lausututkin antavat vain kalpean aavistuksen siitä, miten tunteita voi kokea ja tunnetukoksista vapautua. Oppaan 7. luku kuvaa läsnäoloa ja sen kokemista. Luvun on kirjoittanut Samuli Perälä.

Luku on monessa suhteessa haastava ja antoisa. Entisenä voimanoston maailmanmestarina, lukkopainijana ja kehonrakentajana Perälä tietää, mitä on sisäisen rauhan löytäminen hälyn keskellä. Avain tähän on keho. Ja jos uskaltaa, Perälän sanoin, elää läsnäolon todeksi, niin tietää!


Viitteet

Pietiäinen, A. (2010). Tunne - Antitunne - Perimä. Johdanto tunteiden dynamiikkaan. 4. painos. Espoo: Natura Medicina.

Vapa, M., P. Peltoniemi & S. Perälä (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Kehon kuuntelun opas - 2. painos!

Kehon kuuntelun oppaan kauttaaltaan tarkistettu ja kahdella lisäluvulla laajennettu 2. painos on nyt saatavilla! Opas

• perustuu Vapan liikunnan filosofian ja liikuntabiologian alan pro gradu -tutkimukseen Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa (2010, Jyväskylän yliopisto)

• esittelee kehon kuuntelun fysiologiset perusteet
• antaa yleistajuisia ohjeita kehon kuuntelusta
• sisältää harjoitukset kohdistetusta ja etsivästä kehon kuuntelusta

• 2. painos on suunnattu erityisesti urheilijoille: se antaa myös ohjeita kehon kuuntelun huomioivaan liikuntaan ja urheiluun
• 7. luvun on kirjoittanut entinen voimanoston maailmanmestari Samuli Perälä

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos. Kurikka: Valmiixi. 39 s. ISBN 978-952-5965-00-1 (nid., 4-värikuvitus). Loppuunmyyty kustantajalta. Tulossa laajennettu 3. painos 2026!

Sisällysluettelo, 2. painos:

1  Johdanto
2  Mitä kehon kuuntelu on?
3  Miten kehoa kuunnellaan?
    3.1  Koettu kehon tunne
    3.2  Kivun kuunteleminen
4  Mihin kehon kuuntelu perustuu?
5  Miten kehoa tulkitaan?
6 Kehon kuuntelu liikunnassa ja urheilussa
7 Kehon kuuntelu - avain läsnäoloon

Jälleenmyynti:

• Hämeenlinna: Numen / Samuli Perälä
• Jyväskylä: Hyvänolon Kauppa Säde, Mandalatalo, Shindo (kouluttajilta ympäri Suomen)
• Kauhajoki: luontaisterapeutti Kirsti Frusti
• Kemi: Rakkaudentähti
• Kihniö: Terveyskeidas Akaa
• Kokkola: Luomukauppa Chaga
• Kuopio: Suomen Energiahoitajat
• Kurikka: Urheiluhieroja Tero Panttila
• Oulu: Reporanka
• Pöytyä (Loimaa/Salo/Turku/koko maa): Päivikki Mäkelä tmi
• Seinäjoki: Kaunosoppi 
• Tampere: Numen / Samuli Perälä, Terveyskeidas Akaa
• Tervajoki: Luontaisterapeutti Kirsti Frusti
• Teuva: Urheiluhieroja Tero Panttila

• Adlibris.com
• Adlibris.com (svenska)
• Akateeminen kirjakauppa
• Booky.fi
• Cdon.com
  
• Prisma
• Suomalainen kirjakauppa
• Turun kansallinen kirjakauppa

Lisätiedot:

• voit tutustua oppaaseen myös kirjastoissa ja 2. painokseen Jyväskylässä Hyvän Olon Kauppa Säteessä ja Shasassa
• 2. painos on tullut kirjastoihin marras-joulukuussa 2011

Päivitetty 18.02.2026.

Kehon kuuntelun fysiologiaa

Uusin Valmentaja-lehti sisältää Vapan artikkelin kehon kuuntelun fysiologisista perusteista. Hän esittelee artikkelissa kehon sisäisiä aistijärjestelmiä, joista tunnetuimpia ovat kraniaaliset sensoriset hermot sekä kehon liike- ja asentoaistit.

Kehon kuuntelun fysiologinen ja biomekaaninen tausta auttaa ymmärtämään, mitä kehossa tapahtuu kehon sisäisiä tuntemuksia havainnoitaessa, ts. mitä kehon kuuntelu on fysiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Parhaimmillaan kehon kuuntelu on intuitiivista ja automaattista, mutta fysiologisten perusteiden tunteminen helpottaa kehon kuuntelun harjoittelua.

Pro gradu -tutkimuksessaan Vapa osoittaa käytännön esimerkein, miten kehon kuuntelua voi harjoittaa urheilussa. Kehon kuuntelun oppaan 2. painos sisältää myös ohjeita kehon kuuntelun huomioivaan liikuntaan ja urheiluun. Opas on saatavilla jälleenmyyjiemme kautta.


Viitteet

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Vapa, M. (2011). Kehon kuuntelun fysiologiset perusteet. Valmentaja 3/2011, 35.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos. Kurikka: Valmiixi.

Päivitetty 28.12.2011.

Kuntoutusportista kehon kuuntelua

Kehon kuuntelu on kasvuprosessi, kuten kirjoitamme oppaan saatetekstissä. Lisäksi se on kuitenkin myös voimavara, jonka avulla on mahdollista vähitellen tervehtyä ja toipua kivuista ja kolotuksista. Kehon kuuntelu voi siten olla erityisen merkittävää kuntoutuessa.

Kuntoutusportin tutkimustietokannasta löytyy nyt myös julkaisuja kehon kuuntelusta. Tietokannan kautta löytyy Vapan pro gradu -tutkimus Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa (2010) sekä Kehon kuuntelun opas (2010).

Vapan pro gradu -tutkimus löytyy myös Urheilututkimukset.fi-tietokannan kautta.

Toivomme, että julkaisuista on paljon käytännön apua!


Viitteet

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Vapa, M. & Peltoniemi, P. (2010). Kehon kuuntelun opas. Kurikka: Valmiixi.

Päivitetty 29.09.2017.

Halu tulla kuulluksi

Viime viikkoina niin tutkimuksen tekeminen kuin blogin kirjoittaminenkin on saanut odottaa. Etusijalle on mennyt läheisten, muun muassa oman lapsen terveys. Onneksi kyse ei ole ollut mistään vakavasta, mutta sairastamisen myötä olen jäänyt miettimään kahta, toisiinsa läheisesti liittyvää asiaa.

Sairaus ei ensinnäkään ole vihollinen. Sairastamista ei tietenkään toivo kukaan, se ei ole mitenkään mukavaa. Kuitenkin sairaus - ja kipu - on kehon keino viestiä jostain. Jos sairaus tai kipu tukahdutetaan, viesti jää kuulematta. Pietiäisen (2010) mukaan tunteiden kieltäminen on se, mikä sairastuttaa. Tunteet ovat ystäviä, eivät vihollisia.

Sairaus haluaa siis tulla kuulluksi. Monet luonnonmukaisen terveyden hoitokeinot perustuvat juuri tähän. Oikeastaan ei voi puhua keinoista tai perustumisesta, mutta parempien sanoen puuttuessa käytän niitä. Esimerkiksi homeopaattiset aineet toimivat tukien sairaudesta toipumista - mutta vasta, kun keho on siihen valmis. Ne eivät siis peitä alleen oireita, tukahduta sairautta, vaan tukevat toipumista pitkällä ajanjaksolla, perustaa rakentaen.

Kipu... Kuva: C. Gripenberg

Samalla tavalla kuin sairaus ja kipu myös minun itseni pitää tulla kuulluksi. En tarkoita tällä sitä, että muiden pitäisi kuulla minut tai minua, vaan sitä, että minun pitää itse kuulla itseni. Se voi merkitä yksinkertaisesti oman kehon kuuntelua, pitkää prosessia itseen tutustumisessa.

Yhtä hyvin se voi kuitenkin merkitä omien vanhempien ja isovanhempien kuuntelua. Konkreettisesti, jos he ovat vielä elossa ja kuuleminen on sillä tavalla mahdollista. Epäsuoremmin itsen kautta, jos heidän kuuntelemisensa ei muuten enää onnistu.

Tärkeäksi oman itsen, oman kehon kuuntelu nousee usein pakon edessä - viimeistään oman lapsen tai sairastumisen myötä (Vapa & Peltoniemi 2010). Silloin suku ei enää välttämättä olekaan pahin, vaan aiemmat sukupolvet ovat avain tutustua myös omaan itseen ja alkaa todella ymmärtää itseään. Pietiäinen (2010) puhuu tunneperimän ketjusta. Aivan liian usein se on negatiivinen. Jos sitä ei katkaista, se siirtyy sukupolvelta toiselle. Myös lapselleni.

Myös lapselleni... Omien vanhempien tai isovanhempien kuuntelu on siis avain myös oman lapsen ymmärtämiseen, hänen kuulemiseensa. - Haluanko tulla kuulluksi? Tarvitseeko tätä edes kysyä: haluanko kuulla lapseni?


Viitteet

Pietiäinen, Antti (2010). Tunne - Antitunne - Perimä. Johdanto tunteiden dynamiikkaan. 4. painos. Espoo: Natura Medicina.

Vapa, M. & Peltoniemi, P. (2010). Kehon kuuntelun opas. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 05.05.2011, päivitetty (linkkejä) 04.07.2014.

Kehon kuuntelun opas - sivukartta

Sivustolla on jo koko joukko Kehon kuuntelun oppaaseemme ja kehon kuunteluun liittyviä tekstejä. Kaikki aiheesta kirjoittamamme tekstit ja postaukset saa näkyviin klikkaamalla tunnistetta kehon kuuntelu. Alla myös sisällysluettelo aiheenmukaisessa järjestyksessä. Kaikki kommentit kehon kuuntelusta ovat tervetulleita!

Kustantajana etsimme oppaalle myös lisää jälleenmyyjiä. Soita tai ota yhteyttä s-postitse!

Kehon kuuntelun opas:

Sisällysluettelo, 1. painos (loppuunmyyty kustantajalta)
Sisällysluettelo & jälleenmyyjät, 2. painos

Kirjastot.fi
Kuntoutusportti
Kirja-arvostelut.com


Artikkelit ja koulutus:

Kehon kuuntelua Trendissä
YLE Perämeri: Vapan suunnistajaveljeksiltä terveyskirjat

Luonnonlapsen kehon kuuntelua

Kehollisuuden tutkimus

Kehon kuuntelun koulutusta urheiluvalmentajille
Kehon kuuntelun fysiologiaa




Kehon kuuntelun kouluttajakoulutus alkaa




Blogitekstit:

Tutkimusmenetelmä ja näkymätön maailma

Hetkessä eläminen - kehon kuuntelu

Julkaisumaailmaan

Kehon - itsensä - kuuntelua

Terveeksi uskaltamalla tuntea

Halu tulla kuulluksi

Teksteistä tunteisiin - ja kokemiseen

Palapeliä

Kivun kuunteleminen

Sinisiä hetkiä

Tasapainoon kehoa kuunnellen

Nöyryyttä kuulla

Kuin lapsi

Sanaton ymmärrys



Julkaistu 01.04.2011, päivitetty 01.07.2013.

Terveeksi uskaltamalla tuntea

On hetkiä, jolloin läheisten ihmisten sairastuminen tai uutisten välittämät luonnonmullistukset tuntuvat lähes mahdottomilta kestää.

Olen lukenut jo pidemmän aikaa kirjaa tunteista ja antitunteista (Pietiäinen 2010). Kirja pysäyttää ajattelemaan: uskallammeko tuntea aitoja tunteitamme vai tukahdutammeko ne?

Kyse on teoksesta, jota pystyy lukemaan vain palan kerrallaan. Se laittaa väistämättä prosessoimaan omia kokemuksia, tunteita ja ajatuksia - myös omien vanhempien ja suvun osalta.

Kirjan perusajatuksena on se, että aitojen, todellisten tunteiden kieltäminen voi olla kohtalokasta: pahimmillaan niiden kohtaamatta jättäminen sairastuttaa ihmisen. Omantunnon mukaan toimiminen taas mahdollistaa aidot tunteet. Ne ylläpitävät elämää. (Pietiäinen 2010.)

Saatamme luulla tuntevamme aitoja tunteita, vaikka tosiasiassa olemmekin kieltäneet ne. Kun emme uskalla erilaisista järkisyistä tuntea pelkoa, vihaa, syyllisyyttä tai häpeää meille tapahtuneista asioista, osoitamme näiden tunteiden sijaan antitunteita: yliarkuutta tai -kiltteyttä, viattomuutta tai puhtautta. Peitämme ja tukahdutamme siis antitunteilla todelliset tunteemme. Lopulta tukahdutamme ylpeydellä, egoismilla ja valheella myös anteeksiannon, rakkauden ja totuuden - itseltämme ja sitä kautta myös lapsiltamme. (Pietiäinen 2010.)

Todellisten tunteiden kohtaamatta ja elämättä jättäminen saa siis aikaan antitunteita. Juuttuminen niihin aiheuttaa antitunnereaktioita, ahdistusta ja väsymystä. Tämä vie energiaa, mikä sairastuttaa meidät. (Pietiäinen 2010.)

Vauva perii Pietiäisen (2010) mukaan vanhempiensa ja isovanhempiensa tunnetraumat ja reagointitavat. Vakava sairaus on siten oikeastaan aiempien sukupolvien taakkojen kantamista, mitä se sitten itse kunkin kohdalla tarkoittaakin. Olemme väistämättä omien sukujemme, vanhempiemme ja isovanhempiemme tunneongelmien vaikutuspiirissä, halusimmepa sitä tai emme.

Luonto. Kuva: C. Gripenberg

Kirja antaa kuitenkin myös toivoa: tunnevammoista ja -traumoista voi toipua. Kielletyistä tunteista on mahdollista vapautua kohtaamalla ja purkamalla ne. Negatiivisen tunneperimän ketjun, kuten Pietiäinen (2010) sitä kutsuu, voi katkaista.

Meillä itsellämme on avaimet avata nuo ongelmat - mahdollisesti yhdessä vanhempiemme tai isovanhempiemme kanssa - jos vain haluamme, tai oikeammin sanottuna uskallamme toipua. Se tarkoittaa kipeiden tunteiden läpikäymistä, mutta vain sitä kautta on mahdollisuus jättää ne taakse ja parantua. Kun sairaus - keho - tulee kuulluksi, se voi parantua.

Pietiäisen (2010) ajatukset sopivat erityisesti tähän aikaan, kun uutiset täyttyvät luonnonkatastrofeista. Omantunnon mukaan toimiminen tarkoittaa tunnetekoja ei vain itseä, vaan myös luontoa kohtaan. Luonto puolestaan voi säilyä ainoastaan, jos meillä on sille tunnearvoa.


Viite

Pietiäinen, Antti (2010). Tunne - Antitunne - Perimä. Johdanto tunteiden dynamiikkaan. 4. painos. Espoo: Natura Medicina.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty 03.07.2011.

Luonnonlapsen kehon kuuntelua

Juuri ilmestyneestä Luonnonlapsi-lehdestä löytyy myös artikkelimme kehon kuuntelusta. Artikkelin aiheena on kehon kuuntelu voimanlähteenä vauvaiästä vanhuuteen. Artikkelin vahvat, elämänvoimaa välittävät kuvat on ottanut Casper Gripenberg.

Pieni vauva osaa kuunnella itseään, mutta kasvamisen myötä taito kuulla omia tuntemuksia jää hyvin usein muiden, uusien asioiden jalkoihin. Vanhuusiässä kehon kuuntelua voivat estää erityisesti kivut. Iän karttuessa kehon kuuntelussa tärkeäksi muodostuukin omassa kehossa olevan kivun kuunteleminen.

Valotamme artikkelissa myös Kehon kuuntelun oppaan kirjoittamisen taustoja: sitä, miten päädyimme kirjoittamaan Vapan pro gradu -tutkimuksen pohjalta kaikille kiinnostuneille tarkoitetun oppaan. Kirjasta saamamme palaute on ollut hyvin kannustavaa - isot kiitokset siitä!

Luonnon rauhassa. Kuva: P. Peltoniemi.

Luonnonlapsi on Luonnonlapsi ry:n jäsenlehti. Yhdistys on perustettu keväällä 1999 ja sen tarkoituksena on tehdä tunnetuksi luonnonmukaisia vaihtoehtoja lasten kasvatukseen, ravitsemukseen ja terveydenhoitoon liittyen ja koota näistä asioista kiinnostuneita ihmisiä yhteen.

Luonnonlapsi-lehti etsii muuten parhaillaan päätoimittajaa ja taittajaa. Tilaa on myös yhdistyksen hallituksessa kaikille asiasta innostuneille!


Viitteet

Peltoniemi, P. (2011). Kehon kuuntelu - voimavara kehdosta keinutuoliin. Luonnonlapsi, 10: 4, 4-5.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Vapa, M. & Peltoniemi, P. (2010). Kehon kuuntelun opas. Kurikka: Valmiixi.

Päivitetty 04.07.2014.

Kehollisuuden tutkimus

Sain viikonlopun Vakki-symposiumissa käteeni tutkijaryhmän uusimman konferenssijulkaisun (Nissilä & Siponkoski 2010). Uuden julkaisun ilmestyminen tuntuu aina hienolta, mutta tällä kertaa se lämmitti erityisesti, koska julkaisu sisältää myös ensimmäisen kehon kuuntelusta kirjoittamani referee-artikkelin (Peltoniemi 2010). Painettu julkaisu ilmestyi lisäksi sähköisessä muodossa.

Tutkin artikkelissani käsitettä kehon kuuntelu Vapan (2010) pro gradu -työn pohjalta. Käytän tutkimusmenetelmänä terminologista käsiteanalyysia, joten sinänsä artikkeli on aika teoreettinen. Terminologisin menetelmin voi kuitenkin esittää hyvin havainnollisesti käsitteitä ja niiden välisiä suhteita ja toivonkin, että artikkelin kuviot avaavat osaltaan kehon kuuntelun käsitettä helposti ja ymmärrettävästi.

Vapan (2010) tutkimus käsittelee kehon kuuntelua urheiluvalmennuksessa eli se on suunnattu pääasiassa urheilijoille ja valmentajille. Koska artikkelini kuvaa kehon kuuntelun käsitteistöä koko hänen työssään, kirjoitin sen lähinnä alan ammattilaisia, urheilijoita ja valmentajia ajatellen. Toivottavasti se kuitenkin avaa kehon kuuntelua myös muille lukijoille.

Rauhoittua kuulemaan. Kuva: P. Peltoniemi

Periaatteessahan kehon kuuntelu on yksinkertaista: kuunnellaan omaa kehoa ja sen tuntemuksia. Käytännössä kehon tuntemukset, erityisesti levon ja palautumisen tarve, on kuitenkin usein aivan liian helppo sivuuttaa töitä tehdessä tai liikkuessa ja urheillessa. Käsitetasolla taas kehon kuuntelun käsitteiden tavoittaminen on hyvin haastavaa. Monesti tuntuu, että käsitteet karkaavat juuri silloin, kun on saamaisillaan ne kiinni ja yrittää muotoilla sanoiksi, mistä niissä oikein on kysymys.

Artikkelin kirjoittaminen ja kehollisuuden käsitteiden tarkempi tutkiminen terminologisesti olikin monessa suhteessa hyvin mielenkiintoista: kuvata havainnollisesti, mistä kehon kuuntelu koostuu ja mihin se kohdistuu. Millä "välineillä" tai "menetelmällä" kehoa kuunnellaan ja kuka sitä kuuntelee. Milloin tai missä yhteydessä ja miksi kehoa kuunnellaan - mikä siinä on tavoitteena ja mikä tuloksena.

Graafisten kuvioiden laatimiselle omat haasteensa asetti myös se, että kuvaan niissä yhtä aikaa sekä kehon kuuntelun harjoittelua ja kehon kuuntelua että kehon kuuntelua urheiluvalmennuksessa. Kaikki nämä tasot tai vaiheet tulevat selkeästi esiin Vapan (2010) gradussa ja halusin sisällyttää ne myös artikkeliini, jotta se tekisi oikeutta tutkimukselle ja sen tuloksille.

Kehon kuuntelua täytyy siis ensin harjoitella: rauhoittua kuulemaan kehoa. Vasta harjoittelun myötä sen voi oppia, jolloin kehon aktiivinen kuuntelu muuttuu kehon tietoiseksi, mutta passiiviseksi kuulemiseksi. Tai niin kuin Vapa (2010) sen ilmaisee:

[...] kuuntelemisessa on kyse aktiivisesta toiminnasta (yritetään kuulla), kun taas kuulemisessa ydinmerkitys on passiivisessa vastaanottamisessa (kuullaan). Kehoa voi siis kuunnella, mutta olla silti kuulematta sitä.

Omat rajoituksensa kehon kuuntelun käsitteiden tutkimukselle asetti käyttämäni tutkimusmenetelmä. Terminologiaopin perustaja on itävaltalainen insinööri Eugen Wüster. Alunperin se siis luotiin kuvaamaan tekniikan käsitteitä. Kokemuksellisissa kehon kuuntelun käsitteissä on kuitenkin kyse ihan toisenlaisista käsitteistä - abstrakteista, kokijan tuntemuksiin ja tulkintaan sidotuista käsitteistä. Voikin hyvin sanoa, että artikkelissani kokemuksellisuus törmää terminologiaopin teorian kanssa. Terminologiaoppi saa kuitenkin antaa periksi kokemuksellisuuden edessä eli tutkimusmenetelmän pitää joustaa aineiston tieltä. Eihän se muuten olisi menetelmä.

Mutta miten on arkielämässä: Saako kokemuksellisuus siellä tilaa vai työnnetäänkö se sivuun milloin minkäkin tehokkuuden nimissä? Leimataanko kokemukseen perustuva toimimattomaksi huuhaaksi ihan vain sen takia, että tieteellinen tutkimusmenetelmä ei taivu sitä tutkimaan? Entä hyväksyykö tiede sellaisten aiheiden tutkimuksen, joita ei ole aiemmin tieteellisesti tutkittu?


Viitteet

Nissilä, N. & Siponkoski, N. (toim.) (2010). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 37. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Peltoniemi, P. (2010). Terminologista käsiteanalyysia kehon kuuntelusta. Teoksessa: Nissilä, N. & Siponkoski, N. (toim.). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 37. Vaasa: Vaasan yliopisto, 257-268.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

 © P. Peltoniemi.

Kehon kuuntelua Trendissä

Vuoden ensimmäisestä Trendi-lehdestä löytyy Marko Vapan ajatuksia liikunnasta ja kehon kuuntelusta. Maija Kangasluoman kirjoittama artikkeli on luettavissa Trendin tammikuun numerosta 01/2011.

Vapan mielestä kehoa ja omaa oloa kannattaa kuunnella liikkuessa useasta syystä: Lyhyellä aikavälillä kehon kuuntelu suuntaa ajatukset heti tässä-ja-nyt -hetkeen ja lisää sitä kautta muun muassa liikunnan iloa ja nautittavuutta. Pidemmällä aikavälillä kehon kuuntelu johtaa myös kitkattomaan elämään, sillä se opettaa esimerkiksi liikkumaan ja syömään oikein.

Trendin artikkelissa opastetaan tulkitsemaan omalle keholle soveltuvia liikuntamuotoja ja annetaan ohjeita hyvää oloa tuottavan liikunnan harrastamiseen. Artikkelin näkökulma kehon kuunteluun on varsin käytännönläheinen, joten lukija saa myös vinkkejä liikuntamuodoista, jotka sopivat erilaisiin vireys- ja mielentiloihin. - Tästä on hyvä aloittaa oman kehon kuuntelu myös liikuntaa harrastaessa!

Liikkeessä. Kuva: M. Vapa.

Vapa itse ehti joulun ja uuden vuoden välissä muun muassa kaukalopallon, salibandyn ja maastohiihdon pariin. Lisäksi hän suunnisti maastossa ja vaelsi lumikengät jalassa. Loppiaisena vuorossa on korttelisuunnistusta.


Viite

Kangasluoma, Maija (2010). Mielitekoja. Trendi, 01/2011, 76-77.

Julkaistu 03.01.2011, päivitetty (linkkejä) 12.03.2014.

Kehon kuuntelun oppaan jälleenmyyjät

Kehon kuuntelun opas on alansa ensimmäinen, joka yhdistää liikunnan filosofiset ja liikuntabiologiset kehon kuuntelun näkökulmat. Se perustuu Vapan pro gradu -tutkimukseen Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa (2010, Jyväskylän yliopisto).

Opas esittää tiiviissä muodossa kehon kuuntelun fysiologiset perusteet, mutta lisäksi se antaa yleistajuisia ohjeita kaikille, joita oman kehon kuuntelu kiinnostaa. Opas sisältää harjoitukset kohdistetusta ja etsivästä kehon kuuntelusta. Oppaan 2. painoksessa on huomioitu myös urheilun ja liikunnan näkökulma kehon kuunteluun, ks. 1. painoksen ja 2. painoksen sisällysluettelo.

Kuuntele... Kuva: P. Peltoniemi

Kehon kuuntelun opasta jälleenmyyjiä löytyy seuraavilta paikkakunnilta:

• Hämeenlinna: Numen
• Seinäjoki: Kaunosoppi
• Jyväskylä: Hyvänolon Kauppa Säde, Mandalatalo, Shindo
• Kauhajoki: luontaisterapeutti Kirsti Frusti
• Kemi: Rakkaudentähti
• Kihniö: Terveyskeidas Akaa 
• Kokkola: Luomukauppa Chaga
• Kuopio: Elämänlanka, Suomen Energiahoitajat
• Kurikka: Urheiluhieroja Tero Panttila
• Oulu: Reporanka
• Seinäjoki: Luontaishoitola Kirla
• Tampere: Numen, Terveyskeidas Akaa
• Tervajoki: Luontaisterapeutti Kirsti Frusti
• Teuva: Urheiluhieroja Tero Panttila
• Vantaa: Semba
• muut verkkokaupat

Lisäksi opas on saatavilla eri terapeuttien, mm. osteopaattien, verikuvaajien ja Shindo-rentoutusohjaajien kautta ympäri Suomen. Voit lainata oppaan 1. ja 2. painosta myös useista kirjastoista.

Toivottavasti oppaasta on Sinulle paljon iloa tutkimusmatkallasi kehon kuunteluun!

Päivitetty 09.08.2019.

Kehon - itsensä - kuuntelua

Alkusyksyn jälkeen olen jälleen saanut pohtia kehon kuuntelua. Mitä se oikein on? Tämän miettiminen omalla kohdalla ja ajatusten muotoileminen sanoiksi on ollut haastavaa, mutta myös koskettavaa.

Olin keskiviikkona kuuntelemassa esitystä kehollisuudesta ja sen upeista ulottuvuuksista. Äänessä oli Suomen huippu-urheilun muutostyöryhmän jäsen, entinen keihäänheittäjä Korjus. Hän puhui kehollisuudesta liikunnan näkökulmasta ja painotti, että ihmiskeho on tarkoitettu liikkumaan. Jos ihminen passivoidaan paikoilleen, hän alkaa voida huonosti, mikä vaikuttaa ennen pitkää luonnollisesti myös mielenterveyteen. (Korjus 2010.)

Edelleen Korjus puhui kehollisesta sivistyksestä, ja kaiken kaikkiaan kehollisuuden puolesta. Kehollinen sivistys on hänen mukaansa paitsi terveyttä ja fyysistä hyvinvointia, myös kuntoa ja työkykyä. Lisäksi se on kehollisuuden tunnistamista ja aistillisuutta eli sensualismia. Ihmiskehossa on yli 30 aistia - niille kannattaa antaa mahdollisuus aistimiseen ja itselleen sitä kautta biologiseen kokemiseen! Itsensä toteuttaminen on hienointa juuri kehon kautta, sillä siitä seuraa kokemus onnellisuudesta. (Korjus 2010.)

Tummakultasiipi. Kuva: C. Gripenberg

Osin esitelmän seurauksena, osin muiden viimeaikaisten, syvällisten keskusteluiden ansiosta jäin miettimään kahta asiaa. Toisaalta sitä, miten meidät opetetaan ajattelemaan - tai ehkä opimme siihen kasvattamatta - että ei saa tehdä sitä tai tätä. Että kehoa pitää rajoittaa. Mistä tämä kieltojen ja sääntöjen ilmapiiri nousee? Eikö meidän pitäisi pikemminkin ajatella, mitä me saamme tehdä? Me saamme tai oikeammin sanottuna meillä on oikeus tehdä kehollemme - itsellemme - hyvä mieli ja olo niin liikunnalla ja työllä kuin ravitsemuksella ja levollakin. Täysi oikeus, sillä vasta kun olemme edes jota kuinkin sinut itsemme kanssa, pystymme tekemään hyvää myös muille.

Toisaalta jäin pohtimaan myös sitä, miten keho ja mieli jaetaan kulttuurissamme kahteen lähes täysin erilliseen lokeroon. Se toki myönnetään, että keho vaikuttaa mieleen ja mieli kehoon, mutta hyvin usein vasta silloin, kun kehon oireille ei tahdo löytyä diagnoosia. Syytä etsitään silloin niin sanotusti korvien välistä. Keho ja mieli muodostavat kuitenkin kokonaisuuden - eivät ne ole toistensa vastakohtia tai ääripäitä! Ne ovat saman asian kaksi ilmenemismuotoa, mutta ne eivät ole eri ilmenemismuotoja. Niillä on paljon enemmän yhtymäkohtia kuin monesti ajatellaan.

Vapa (2010) painottaa kehon kuuntelun yhteydessä Merleau-Pontyyn (1945) tukeutuen syvää "minä olen kehoni" -näkökulmaa. On tärkeää huomata olevansa oma kehonsa, sillä vasta tämän oivalluksen jälkeen voi todella alkaa kuulla itseään.

Kehon kuuntelu on kuitenkin kasvamista, joten taidon oppiminen ei tapahdu hetkessä (Vapa & Peltoniemi 2010). Se on kuin perhonen, aluksi häilyvä ja vaikea tavoittaa. Silti sen voi saavuttaa varovaisella kärsivällisyydellä. Vähitellen se pysyy paikoillaan, hetki hetkeltä pidempään ja lopulta sitä voi tarkkailla ja nähdä, miten hieno ja arvokas se on.


Viitteet

Korjus, Tapio (2010). Kehollisuuden upeat ulottuvuudet. Esitelmä Naisyrittäjyyden teemapäivässä Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen, Seinäjoki 27.10.2010.

Merleau-Ponty, Maurice (1945). Phenomenology of perception. London: Colin Smith.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Vapa, M. & Peltoniemi, P. (2010). Kehon kuuntelun opas. Vaasa: Lootus-kirja.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 23.12.2010.