- Niin paljon sanomatta jää, laulaa iskelmä. Laulu on kaunis ja haikea, mutta ymmärrykseen ei tarvita sanoja. Läheskään aina ei.
On ihmisiä, joiden kykyyn ymmärtää voin luottaa sataprosenttisesti. He käsittävät sanoittakin, mitä tarkoitan.
Perälä kirjoittaa samasta asiasta: läsnäolon todellisesta kokemisesta. Sen voi saavuttaa vain luopumalla jatkuvasta ajattelemisesta - tai puhumisesta. Ajattelu on mentaalinen häiriö, tukos siinä kuin fyysinen tukos tai tunnetukoskin. (Vapa, Peltoniemi & Perälä 2011.)
- Kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, sanotaan. Ehkä kosketus vastaa sitten yli tuhatta. Todellinen ymmärrys on kuitenkin sanatonta: ymmärrystä läsnäolon kautta.
Miten helpottavaa onkaan tietää toisen ymmärtävän nekin sanat, jotka jäivät tai jätimme lausumatta! Siihen saan rauhassa ja levollisin mielin luottaa.
Viite
Vapa, M, Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos Kurikka: Valmiixi.
© P. Peltoniemi.
torstai 9. elokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti