Pelko pois

Toissayönä kesän ensimmäinen kunnon ukonilma tuli päälle. Jyrinää riitti, ajatukset siirtyivät pelkoon ja sitä kautta radio-ohjelmaan, jonka kuulin Ylen kanavalta kevättalvella. Kyseessä oli tutkijatohtorin Rintalan haastattelu. Se oli monella tapaa mielenkiintoinen.

Olin avannut radion lähinnä tottumuksesta pitkän ajomatkan ajaksi. Etsin tarkoituksella jonkin asiaohjelmakanavan toivoen kuulevani jotain uutta.

Haastattelu olikin antoisa: tutkijatohtori kertoi merijääntutkimuksesta mikroskoopin avulla. Kiehtovaa, että merijää ei ole samanlaista, eikä lähellekään kuollutta, vaan sisältää erittäin paljon elämää - itse asiassa suolavesitaskujen ansiosta elämä merijäässä on monipuolisempaa kuin jään alla olevassa vedessä. Sieltä löytyy piileviä, siimaeliöitä, ripsi- ja rataseläimiä sekä bakteereita. (Itämeriportaali 2011.)

Tämä ei kuitenkaan ollut se seikka, joka todella kiinnitti huomioni.

Ketunleipä ja oravanmarja. Kuva: P. Peltoniemi

Jääntutkimuksen lisäksi tutkijatohtori Rintala kertoi nimittäin myös kokemuksistaan Antarktiksella. Hän kertoi Etelänapamantereen eläimistöstä, siitä miten ne eivät pelkää, vaan tulevat ihmisen lähelle. Ne eivät pelkää, koska ne eivät ole kokeneet sotaa. Etelänapamanner on ainoa manner maapallolla, jolla ei ole koskaan käyty sotaa, hän sanoi. (Yle 2011.)

Tämä ajatus pysäytti.

Pelon puuttuminen näkyy eläimissä. Ne ovat kesyjä ja tulevat ihmisen lähelle, ehkä ajatellen, miten eriskummalliselta otukselta ihminen näyttääkään. Yhdeltä heistä, ehkä, jota ei ole mikään tarve pelätä.

Ukonilma meni ohi, ja vesisade tuli todella tarpeeseen.


Viitteet

Itämeriportaali (2011). Väitös Itämeren jään monimutkaisista eliöyhteisöistä.

YLE (2011). Minna Pyykön maailma: Elämää meren jäässä 12.2.2011. Oppaana tutkija Janne Rintala, toimittajina Minna Pyykkö ja Juha Laaksonen.

 © P. Peltoniemi.