Nyt ja aina

Tällä viikolla Pohjoismaissa vietetään kansainvälistä imetysviikkoa. Sen aiheena on "Imetys - nyt ja aina". Teemalla juhlistetaan imetyksen edistämisohjelmia. (Imetys.fi 2012.)

En ole ehtinyt kirjoittaa pitkään aikaan tutkimuksen tekemisestä. Olen kuitenkin jatkanut tutkimusaiheeni parissa eli viestinnässä häiriöitä aiheuttavien käsitteiden ja termien tutkimisessa. Alkuvuonna ilmestyi konferenssijulkaisu, joka sisältää tällä hetkellä uusimman referee-artikkelini (Peltoniemi 2011).

Artikkelin aiheena on imetysuutisointi. Tutkimusaineiston artikkelia varten kokosin keväällä 2008, kun tiedotusvälineet uutisoivat näyttävästi erään väitöstutkimuksen tulokset täysimetyksen vaikutuksesta allergioihin (Pesonen 2008). Väitöksen tulokset tukivat voimassa olevaa suositusta: suositeltu kuuden kuukauden täysimetys suojaa lasta allergioilta, mutta suoja ei tehostu, vaikka täysimetystä jatkettaisiin kauemmin.

Tutkimustulokset saivat runsaasti otsikko- ja palstatilaa, erityisesti internetissä. Tiedotusvälineet uutisoivat ne kuitenkin virheellisesti - tilanne oli ei-toivottu paitsi väitöskirjan tulosten, myös väittelijän kannalta. Tutkimistani 27 uutisesta vain kaksi oli laadittu alun perin oikein. Neljä muuta korjattiin yhteydenottojen jälkeen oikeaan muotoon. Loput uutiset olivat epätäsmällisiä, kuten artikkelissani kuvaan. (Peltoniemi 2011.)

Peruselementti. Kuva: P. Peltoniemi.

Imetys on peruselementti, luonnollinen osa vauvan ruokintaa. Ehkä voisi jopa sanoa, että se pysyy samana nyt ja aina. Ainakin taakse päin katsoen voisi kuvitella, että imetys on ollut suunnilleen samanlaista iät ja ajat: vauvan ruokkimista rinnalla.

Uutisoinnissa käsitteet ja termit eivät kuitenkaan pysyneet samoina tai täsmällisinä. Englanninkielinen termi "exclusive breastfeeding" kääntyi väitöstiivistelmässä suomeksi muotoon "yksinomainen rintaruokinta". STT popularisoi sen ilmaisuksi "pelkkä rintaruokinta" - turhaan, sillä mahdollisuus olisi ollut käyttää suomenkielistä, vauvaperheille tuttua termiä "täysimetys". (Peltoniemi 2012.)

Täsmällisyyden takaamiseksi vakiintuneita ja omakielisiä termejä tulee käyttää viestinnässä, mikäli niitä on tarjolla. Entistä parempi, jos termi on merkitykseltään läpinäkyvä, kuten tässä.

Imetyksen tuki ry julkaisi epätäsmällisen uutisoinnin seurauksena 10 sanan imetyssanaston imetyksestä kirjoittaville. Artikkelissa esitin kolmelle keskeisimmälle käsitteelle suomenkieliset termit ja määritelmät sekä englanninkieliset vastineet (Peltoniemi 2011). Toivottavasti nämä osaltaan tekevät imetyksestä viestimisestä täsmällistä - nyt ja aina. 

Viitteet

Imetys. fi (2012). Imetys - nyt ja aina. Tiedote. Kansainvälinen imetysviikko Pohjoismaissa 15.-21.10.2012.

Imetyssanasto (2008). Imetyksen tuki ry. Saatavilla: http://imetys.fi/index.php/aidit-yhteiskunta/tiedotteet/imetyssanasto .

Peltoniemi, P. (2011). Imetystä, rintaruokintaa vai täysimetystä? Käsitteet ja termit sekaisin imetysuutisoinnissa. Julkaisussa: Nissilä, N./Siponkoski, N. (toim.). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Publikationen der Studiengruppe für Übersetzungstheorie, Fachsprachenforschung und Mehrsprachigkeit an der Universität Vaasa. Nr. 38. Vaasa: Universität Vaasa, 279-290.

Peltoniemi, P. (2012). Pelkkää rintaruokintaa vai sittenkin täysimetystä? Julkaisussa: Imetysuutisia 2012: 2, 30.

Pesonen, M. (2008). Early life determinants of atopy: A 20-year prospective follow-up study on unselected healthy newborns. Helsingin yliopisto. Saatavana: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4596-7 .

© P. Peltoniemi.

Kehollisuuden tutkimus

Sain viikonlopun Vakki-symposiumissa käteeni tutkijaryhmän uusimman konferenssijulkaisun (Nissilä & Siponkoski 2010). Uuden julkaisun ilmestyminen tuntuu aina hienolta, mutta tällä kertaa se lämmitti erityisesti, koska julkaisu sisältää myös ensimmäisen kehon kuuntelusta kirjoittamani referee-artikkelin (Peltoniemi 2010). Painettu julkaisu ilmestyi lisäksi sähköisessä muodossa.

Tutkin artikkelissani käsitettä kehon kuuntelu Vapan (2010) pro gradu -työn pohjalta. Käytän tutkimusmenetelmänä terminologista käsiteanalyysia, joten sinänsä artikkeli on aika teoreettinen. Terminologisin menetelmin voi kuitenkin esittää hyvin havainnollisesti käsitteitä ja niiden välisiä suhteita ja toivonkin, että artikkelin kuviot avaavat osaltaan kehon kuuntelun käsitettä helposti ja ymmärrettävästi.

Vapan (2010) tutkimus käsittelee kehon kuuntelua urheiluvalmennuksessa eli se on suunnattu pääasiassa urheilijoille ja valmentajille. Koska artikkelini kuvaa kehon kuuntelun käsitteistöä koko hänen työssään, kirjoitin sen lähinnä alan ammattilaisia, urheilijoita ja valmentajia ajatellen. Toivottavasti se kuitenkin avaa kehon kuuntelua myös muille lukijoille.

Rauhoittua kuulemaan. Kuva: P. Peltoniemi

Periaatteessahan kehon kuuntelu on yksinkertaista: kuunnellaan omaa kehoa ja sen tuntemuksia. Käytännössä kehon tuntemukset, erityisesti levon ja palautumisen tarve, on kuitenkin usein aivan liian helppo sivuuttaa töitä tehdessä tai liikkuessa ja urheillessa. Käsitetasolla taas kehon kuuntelun käsitteiden tavoittaminen on hyvin haastavaa. Monesti tuntuu, että käsitteet karkaavat juuri silloin, kun on saamaisillaan ne kiinni ja yrittää muotoilla sanoiksi, mistä niissä oikein on kysymys.

Artikkelin kirjoittaminen ja kehollisuuden käsitteiden tarkempi tutkiminen terminologisesti olikin monessa suhteessa hyvin mielenkiintoista: kuvata havainnollisesti, mistä kehon kuuntelu koostuu ja mihin se kohdistuu. Millä "välineillä" tai "menetelmällä" kehoa kuunnellaan ja kuka sitä kuuntelee. Milloin tai missä yhteydessä ja miksi kehoa kuunnellaan - mikä siinä on tavoitteena ja mikä tuloksena.

Graafisten kuvioiden laatimiselle omat haasteensa asetti myös se, että kuvaan niissä yhtä aikaa sekä kehon kuuntelun harjoittelua ja kehon kuuntelua että kehon kuuntelua urheiluvalmennuksessa. Kaikki nämä tasot tai vaiheet tulevat selkeästi esiin Vapan (2010) gradussa ja halusin sisällyttää ne myös artikkeliini, jotta se tekisi oikeutta tutkimukselle ja sen tuloksille.

Kehon kuuntelua täytyy siis ensin harjoitella: rauhoittua kuulemaan kehoa. Vasta harjoittelun myötä sen voi oppia, jolloin kehon aktiivinen kuuntelu muuttuu kehon tietoiseksi, mutta passiiviseksi kuulemiseksi. Tai niin kuin Vapa (2010) sen ilmaisee:

[...] kuuntelemisessa on kyse aktiivisesta toiminnasta (yritetään kuulla), kun taas kuulemisessa ydinmerkitys on passiivisessa vastaanottamisessa (kuullaan). Kehoa voi siis kuunnella, mutta olla silti kuulematta sitä.

Omat rajoituksensa kehon kuuntelun käsitteiden tutkimukselle asetti käyttämäni tutkimusmenetelmä. Terminologiaopin perustaja on itävaltalainen insinööri Eugen Wüster. Alunperin se siis luotiin kuvaamaan tekniikan käsitteitä. Kokemuksellisissa kehon kuuntelun käsitteissä on kuitenkin kyse ihan toisenlaisista käsitteistä - abstrakteista, kokijan tuntemuksiin ja tulkintaan sidotuista käsitteistä. Voikin hyvin sanoa, että artikkelissani kokemuksellisuus törmää terminologiaopin teorian kanssa. Terminologiaoppi saa kuitenkin antaa periksi kokemuksellisuuden edessä eli tutkimusmenetelmän pitää joustaa aineiston tieltä. Eihän se muuten olisi menetelmä.

Mutta miten on arkielämässä: Saako kokemuksellisuus siellä tilaa vai työnnetäänkö se sivuun milloin minkäkin tehokkuuden nimissä? Leimataanko kokemukseen perustuva toimimattomaksi huuhaaksi ihan vain sen takia, että tieteellinen tutkimusmenetelmä ei taivu sitä tutkimaan? Entä hyväksyykö tiede sellaisten aiheiden tutkimuksen, joita ei ole aiemmin tieteellisesti tutkittu?


Viitteet

Nissilä, N. & Siponkoski, N. (toim.) (2010). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 37. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Peltoniemi, P. (2010). Terminologista käsiteanalyysia kehon kuuntelusta. Teoksessa: Nissilä, N. & Siponkoski, N. (toim.). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 37. Vaasa: Vaasan yliopisto, 257-268.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

 © P. Peltoniemi.

Kutsu VAKKI-symposiumiin

Tervetuloa kuuntelemaan esitelmääni VAKKI XXXI -symposiumissa! Symposiumi järjestetään perjantaina ja lauantaina 11.-12.02.2011 Vaasan yliopistossa.

Keväällä 2008 valmistui väitöstutkimus täysimetyksen vaikutuksesta allergioihin (Pesonen 2008). Tutkimuksen tulosten mukaan täysimetyksen pitkittäminen yli suositellun kuuden kuukauden ei tehosta imetyksen allergioilta suojaavaa vaikutusta. Yhdeksän kuukautta kestäneeseen täysimetykseen saattaa tutkimuksen mukaan liittyä riski allergisen oireilun lisääntymisestä.

Lehdistö uutisoi väitöstutkimuksen näyttävästi - ja virheellisesti. STT:n korjatussa uutistiedotteessa asiasisältö muuttui yhä kauemmaksi väitöksen tuloksista. Uutisotsikoiden mukaan pitkä imetys ei suojaa allergioilta ja yli puoli vuotta jatkunut imetys voi altistaa niille.

Tarkka. Kuva: P. Peltoniemi

Mitä tiedonvälityksessä oikein tapahtui? Kyse oli korkeimman akateemisen opinnäytteen, väitöstutkimuksen uutisoinnista. Lisäksi kuuden kuukauden täysimetyksessä on kyse vauvan ainoasta ravinnosta puolen vuoden ajan, joten uutisoinnin olisi odottanut olevan tarkkaa.

Avaan esitelmässäni medialle vaikeuksia tuottaneet imetyksen keskeisimmät käsitteet imetys, täysimetys ja osittaisimetys sekä termit "rintaruokinta" ja "imetys".


Viitteet

Pesonen, Maria (2008). Early life determinants of atopy: A 20-year prospective follow-up study on unselected, healthy newborns. Helsingin yliopisto. [lainattu 9.2.2011.] Saatavana: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4596-7 .

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä vaihdettu) 28.07.2011.

Kokemuksellisuus ja tutkimusmenetelmän rajat

Kirjoitin edellä tarkoituksellisesti sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Esitin, että kysymyksen "Kuka olen?" ja käsiteanalyysin välillä voisi olla yhteys.

Voihan olemisen kysymystä yrittää pohtia käsiteanalyysin keinoin, mutta ei käsiteanalyysilla kaikkea pysty aukomaan. Filosofia tarkoittaa Platonin sanoin viisauden rakastamista (Salmenkivi 2010), mutta filosofiset pohdinnat eivät riitä yksin ratkomaan kaikkia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Tarvitaan siis muutakin.

Olen nähnyt kokemusperäisen tiedon arvokkaaksi, sillä tieteellisin keinoin hankitun tiedon osoittautuessa riittämättömäksi viime kädessä juuri kokemusperäinen tieto kantaa. Lääketiede on yrittänyt ratkoa terveyden salaisuutta koko olemassaolonsa ajan. Jos potilaalta esimerkiksi kielletään korkean verenpaineen vuoksi suolan käyttö, mutta hän saa verenpaineensa kuriin vaihtamalla pöytäsuolan merisuolaksi (ks. Vapa & Peltoniemi 2010), häntä ei luultavasti haittaa merisuolan puolesta puhuvien tutkimuksien vähäinen määrä. Tai jos lääkäri toteaa potilaalle, ettei tämä sairasta keliakiaa, mutta potilas voi paremmin gluteiinittomalla ruokavaliolla, hän tuskin palaa suositeltuun lautasmalliin. Kokemus merisuolasta tai alkaalisemmasta ruokavaliosta puhuu toista. Asioiden tutkimattomuus voikin osoittautua tärkeäksi seikaksi kokemuksellisuuden kannalta.

Lääketieteen parissa ei välttämättä arvosteta ensimmäisenä kokemusperäistä tietoa, vaan tiedon keräämistä ja analysoimista muiden tutkimusmenetelmien avulla. Mutta miten tämä varsinaisesti liittyy tutkimuksen tekemiseen?

Järisyttävä. Kuva: C. Gripenberg

Kuten olen kertonut, käytän tutkimusmenetelmänäni terminologista käsiteanalyysia. Vaikka se ei pysty käsitteiden suhteen kaikkeen, minulla ei ole tutkijana syytä vaipua epätoivoon. Sen sijaan minun on hyvä tiedostaa menetelmäni puutteet. Käsiteanalyysi ei ole maata mullistava tai järisyttävä tutkimusmenetelmä, mutta se on hyvä ja toimiva tapa saada tutkimuskohteesta lisää tietoa. Sen avulla on mahdollista ainakin havainnollistaa ja luoda selkoa muutoin vaikeasti tavoitettaviin käsitteisiin. Se ei kuitenkaan pysty vastaamaan esimerkiksi kokemuksellisiin kysymyksiin. Tässä kuvaan tulee jokin toinen tieteenala tutkimusmenetelmineen.

Ehkä lääketieteen parissa on samoin. Aiempi paradigma saatetaan hylätä, jopa suurelta osin, tai terveyttä koskeviin kysymyksiin voi lopulta vastata jokin toinen tieteenala.


Viitteet

Salmenkivi, Eero (2010). Platon.

Vapa, Mikko & Päivi Peltoniemi (2010). Merisuolattu vesi.

© P. Peltoniemi.

Käsiteanalyysia, kiitos!

Suuri osa ajastani kului viime viikolla kirjoittamiseen. Popularisoidun julkaisun jälkeen vuorossa oli tieteellisen artikkelin käsikirjoituksen tarkistaminen saamani palautteen pohjalta. Aihepiiri pysyi kuitenkin samana eli tutkin artikkelissani käsitettä kehon kuuntelu terminologisen käsiteanalyysin keinoin. Pääsin siis jälleen tutkimusmenetelmäni pariin.

Käsiteanalyysi on Nuopposen (2003) sanoin terminologisten menetelmien ydin, jossa selvitetään käsitteen sisältö ja sen suhteet muihin käsitteisiin eli käsitteen paikka käsitejärjestelmässä. Käytännön hyöty käsiteanalyysista näkyy muun muassa sanastotyössä ja tieteellisessä tutkimuksessa käsitteiden osuvassa määrittelyssä ja termien synonyymisuuden tai vieraskielisten vastineiden arvioinnissa (ks. Nuopponen 2003).

Terminologiaoppia ja teknistä viestintää, ja siten myös käsiteanalyysia, voi opiskella Suomessa kattavimman valikoiman Vaasan yliopistossa - myös verkkokursseina, aikaan tai paikkaan itseään sitomatta. Kurssitöiden aiheiksi saa valita oman erikoisalansa, vaikkapa superfoodit tai verimikroskopian, valokuvauksen tai av-kääntämisen. Näin kursseista muodostuu osallistujille mahdollisimman antoisia ja mielekkäitä.

Terminologiaopin ja teknisen viestinnän kurssit sopivat muutenkin kaikille, jotka etsivät ja jäsentelevät työssään tietoa ja esittävät sitä eri erikoisalojen kohderyhmille. Kursseista on siten hyötyä niin kouluttajille kuin verkkokirjoittajillekin, samoin kuin kääntäjille, tulkeille ja terminologeille. Lisäksi ne soveltuvat teknisille kirjoittajille ja tiede- tai kustannustoimittajille. (Ks. myös Nuopponen 1999).

Olennainen. Kuva: P. Peltoniemi

Käsiteanalyysi, ja tarkoitan tällä siis terminologista käsiteanalyysia, on kieltämättä työläs menetelmä graafisine kuvioineen (ks. Terminologian sanasto 2006) mutta monessa myös erittäin hyväksi osoittautunut tapa keskittyä olennaiseen. Se sopii itselle vieraiden asioiden, mutta yhtä hyvin myös suurten kokonaisuuksien hahmottamiseen. Sitä voi kuitenkin käyttää myös yksityiskohtien tarkasteluun.

Sovellan käsiteanalyysia monessa aina arkielämän uusien asioiden hahmottamisesta tutkimukseen ja tekstien kirjoittamiseen asti. Siitä on apua erilaisten ajattelutapojen ymmärtämisessä, tutkimusprojektin suunnittelussa ja tekstien jäsentelyssä. Hyödynnän sitä myös työssäni: nettisivujen rakenteen, esitteiden ja muun markkinointimateriaalin suunnittelussa.

Käsiteanalyysin etuihin kuuluu sen perustuminen ajatteluun, loogiseen päättelykykyyn ja matemaattiseen hahmottamiseen. Jokainen tekee käsiteanalyysia, tiedostaen tai tiedostamattaan.

Terminologisessa käsiteanalyysissa käsitteet ja niiden suhteet toisiinsa puretaan yksinkertaisin kysymyksin: kuka, mitä, miten, millä, missä, milloin, miksi. Ideana on suuremman kokonaisuuden pilkkominen pienemmäksi kysymysten avulla tai pienemmän kohteen kontekstin tai toimintaympäristön löytäminen. Mitä teen, miten ja millä, missä, milloin ja miksi? Kuka olen? - Käsite-analyysia, kiitos!


Viitteet

Nuopponen, Anita (1999). Mihin terminologian teoriaa ja menetelmää voidaan hyödyntää. Teoksessa: Kuhmonen, Kaisa (toim.). Toimikunnista termitalkoisiin. Helsinki: Tekniikan Sanastokeskus.

Nuopponen, Anita (2003). Käsiteanalyysi asiantuntijan työvälineenä. Teoksessa: Koskela, Merja & Nina Pilke (toim.). Kieli ja asiantuntijuus. AFinLA:n vuosikirja n:o 61. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys.

Terminologian sanasto (2006). TSK 36. Helsinki: Sanastokeskus TSK.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 14.2.2011.

Tutkimusmenetelmä ja näkymätön maailma

Kerroin edellä, että tutkimukseni teoriana eli teoreettisena taustana toimii terminologiaoppi. Se on erikoiskielten käsitteitä ja termejä tutkiva tieteenala (Kääntämisen opetussanasto 2010).

Minulta kesti aikoinaan aika kauan hahmottaa, että laadullisena tutkimuksena työni teoriatausta toimii itse asiassa myös tutkimusmenetelmänä. Näin on, koska laadullisessa tutkimuksessa aineistoa arvioidaan ja tutkittavia seikkoja peilataan teoriaa tai teorioita vasten ja tutkimusongelma auotaan teorian tarjoamin keinoin (Eskola & Suoranta 2008).

Laadullisen tutkimuksen yhteydessä puhutaan usein myös käsiteanalyysista, mutta melko yleisellä tasolla (ks. esim. Helakorpi 2010). Käsiteanalyysi tunnetaan esimerkiksi liiketalous- ja yhteiskuntatieteissä (Näsi 1980, Takala & Lämsä 2001), hoito- ja kasvatustieteissä (Wilson 1969) sekä filosofiassa, jossa puhutaan filosofisesta analyysista. Nämä lähestyvät kuitenkin käsitteitä aika abstraktiin ja pohdiskelevaan sävyyn ja kyse on lähinnä ajattelun metodeista. Myös hermeneutiikassa ymmärtämiseen pyritään järjestelmällisellä tulkintojen tekemisen prosessilla eli hermeneuttisella kehällä (Lähdesmäki ym. 2009). Kaikissa näissä tutkija tekee tulkintoja tutkimuskohteestaan, pohtii ja tarkastelee sitä eri näkökulmista ja analysoi keskeisiä käsitteitä.

Omassa tutkimuksessani käytän näiden sijaan terminologista käsiteanalyysia. Se tarkoittaa tiettyyn kokonaisuuteen kuuluvien käsitteiden ja niiden välisten suhteiden selvittelyä ja kuvausta terminologisin keinoin (Suonuuti 1999, Nuopponen 2003).

Terminologisessa käsiteanalyysissa tarkastelun kohteena oleva käsite - ja sitä kautta itse ilmiö - ruoditaan systemaattisesti läpi eri kysymysten, tai vielä spesifimmin eri käsitesuhteiden, avulla. Esimerkiksi analysoidessani kehon kuuntelun käsitteitä Vapan (2010) pro gradu -tutkimuksen pohjalta käytin apuna erilaisia kysymyksiä: mitä/millaisia, mistä koostuu ja mihin kohdistuu, kuka, miten, missä ja milloin sekä miksi ja millä tuloksella (Peltoniemi 2010). Terminologinen käsiteanalyysi tarjoaa siten konkreettisempia työkaluja tutkittavan kohteen tai ilmiön tarkasteluun.

Näkymätön maailma. Kuva: C. Gripenberg

Käsiteanalyysin lopputulos voi olla hyvinkin silmiä avaava. Lukiessani esimerkiksi Youngin ja Youngin (2001) teosta oivalsin terminologisen käsiteanalyysin avulla hyvin selvästi, että sairauksien koko kuva paljastuu totaalisesti toiseksi - jos vain uskaltaa tarkastella kokonaisuutta ilman ennakko-oletuksia. Tämä käy ilmi erittäin selvästi myös Favorin haastattelusta (Posti 2010). Vastatessaan kysymykseen "Miksi on niin tärkeää keskittyä terveyteen, ei terveydentilaan?" Favor avaa asian seuraavasti:

Conditions are effects rather than causes.

Conditions relate to weak links, so are almost meaningless. In other words, give 100 people the same bad diet and they make come up with 100 different symptoms. Fix their diet and their symptoms disappear [...].

Allopathic Medicine (normal medical model) attempts to remediate (effect) symptoms rather than causes.

[...] treating symptoms always creates new symptoms requiring additional drugs + surgery to deal with the aftermath.

Addressing root causes, resolves all symptoms.

Terveydentila eli sairaus oireineen on siis hänen mukaansa seuraus, ei syy. Jos yritetään korjata seurauksia eli oireita, seurauksena on lisää oireita. Jos sen sijaan keskitytään todellisiin syihin, myös oireet katoavat. (Posti 2010.) Tosin syitä usein vain arvaillaan, kuten esimerkiksi nuoruusiän diabeteksen kohdalla (Kauhanen 2010).

Vaikka terminologisen käsiteanalyysin avulla ei luonnollisestikaan voi kuvata kaikkea tyhjentävästi, sen käyttäminen käsitteiden ja sitä kautta ilmiöiden analysoimiseen selventää kokonaiskuvaa ja voi tuoda näkyviin aivan uuden maailman: uusia puolia käsitteiden välisistä suhteista ja aiemmin tuntemattomia seikkoja itse ilmiöstä.


Viitteet

Eskola, Jari & Juha Suoranta (2008). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 8. painos. Tampere: Vastapaino.

Helakorpi, Seppo (2010). Opinnäytetyö.

Kauhanen, Hannu (2010). Nuoruusiän sokeritauti yleistyy varsinkin pikkulapsilla. Syitä voidaan yhä vain arvailla. Karjalainen 24.3.2010.

Kääntämisen opetussanasto (2010). Turun yliopisto. Kääntämisen ja tulkkauksen keskus.

Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.

Nuopponen, Anita (2003). Käsiteanalyysi asiantuntijan työvälineenä. Teoksessa: Koskela, Merja & Nina Pilke (toim.). Kieli ja asiantuntijuus. AFinLA:n vuosikirja n:o 61. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys. 

Näsi, Antti (1980). Ajatuksia käsiteanalyysista ja sen käytöstä yrityksen taloustieteessä. Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja. Sarja A2: Tutkielmia ja raportteja 11. Tampere.

Peltoniemi, P. (2010). Terminologista käsiteanalyysia kehon kuuntelusta - mitä se on? Esitelmä VAKKI-symposium XXX, Vaasa 12.-13.2.2010.

Posti, Olli (2010). David Favor!

Suonuuti, Heidi (1999). Käsiteanalyysi työmenetelmänä. Teoksessa: Toimikunnista termitalkoisiin. Helsinki: Tekniikan Sanastokeskus.

Takala, Tuomo & Anna-Maija Lämsä (2001). Tulkitseva käsitetutkimus organisaatio- ja johtamistutkimuksen tutkimusmetodologisena vaihtoehtona. Liiketaloudellinen aikakauskirja 50, 3.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Wilson, John (1969). Thinking with concepts. Cambridge University Press.

Young, Robert O. & Shelley Redford Young (2001). Sick and Tired? Reclaim Your Inner Terrain. Midpoint Trade Books Inc.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 26.7.2010.

Teoria - kaukana todellisuudesta?

Tutkimusaiheen valinta määrää pitkälle myös tutkimukseen sopivan teorian tai teoriat (Internetix / Savolainen 1998). Aiheen valinnan jälkeen kannattaa siten tutkia, mikä teoreettinen viitekehys muissa samasta aiheesta tehdyissä tutkimuksissa on. Teoriaa tai teorioita ei tarvitse kirjoittaa työhön auki tyhjentävästi - tosin tämä ei olisi yleensä edes mahdollista. Sen sijaan teoriasta käytetään vain niitä osia tai osioita, jotka hyödyttävät omaa tutkimusta. (Hirsjärvi ym. 2009.)

Arkielämässä teoria nähdään usein täysin käytännön vastakohtana: niin kaukana todellisuudesta. Tutkimuksessa teoria eli tieteellinen abstrakti selitys tai todistamista vaativa oletus liittyy kuitenkin hyvin läheisesti työn tärkeimpiin käsitteisiin ja niiden määrittelyyn (ks. Lähdesmäki ym. 1999). Tätä kautta teoriatausta auttaa ratkaisemaan tutkimusongelman (Eskola & Suoranta 2008).

Kaukana? Kuva: C. Gripenberg

Oman tutkimukseni teoriana on terminologiaoppi eli terminologinen tutkimus. Se on ammentanut näkemyksiään logiikasta, filosofiasta ja ontologiasta ja kuuluu erikoiskielten tutkimukseen ja edelleen soveltavaan kielitieteeseen. Terminologiaoppi tutkii ja kehittää menetelmiä eri erikoisalojen käsitteistöjen ja termistöjen analysointiin ja kuvaukseen (vrt. Terminologian sanasto 2006). Se luo siis taustan mille tahansa kielelle ja erikoisalalle - ja kuulostaa varmasti todella teoreettiselta. Sen avulla on kuitenkin mahdollista analysoida minkä tahansa kielen tai erikoisalan käsitteitä tai termejä, loppujen lopuksi hyvin havainnollisten työkalujen avulla.

Kuten aiemmin kirjoitin, jatkotutkimukseni kohteena on käsitteet. Käsitehän on se mielikuva tai ajatuskokonaisuus, joka itse kullekin tulee esimerkiksi sanasta "superfood" (ks. Superfoodit.com 2010). Tieteellisen kielen kriteerinä pidetään yleensä täsmällisyyttä. Koska tutkijan tulee määritellä käyttämänsä käsitteet, voidaan helposti ajatella, että myös tieteelliset käsitteet ovat täsmällisiä (ks. Lähdesmäki ym. 1999.) Tutkimuskohteeni valintaan johtikin oivallus siitä, että käsitteet - edes tieteelliset käsitteet - eivät ole yksiselitteisiä, tarkkarajaisia tai täsmällisiä, vaan horjuvia ja epätäsmällisiä; kontekstiin, asiayhteyteen ja tutkijoihin sidottuja. Joskus arkielämän käsite, vaikkapa maca (ks. Lootuskauppa 2010), voi olla asiayhteydessään tarkempi tai täsmällisempi kuin tieteellinen käsite.

Muun muassa tätä kautta tutkimukseni teoria on osoittanut, että teoreettiselta tuntuva ongelma voi olla loppujen lopuksi hyvin käytännönläheinen. Onhan teoria tarkoitettu palvelemaan todellisuutta - ei todellisuus teoriaa.


Viitteet

Eskola, Jari & Juha Suoranta (2008). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 8. painos. Tampere: Vastapaino.

Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2009). Tutki ja kirjoita. 15. painos. Helsinki: Kirjayhtymä.

Internetix / Savolainen, Erkki (1998). 3.5 Tutkielma.

Lootuskauppa (2010). Maca-jauhe.

Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.

Superfoodit.com (2010). Superfoodit?

Terminologian sanasto (2006). TSK 36. Helsinki: Sanastokeskus TSK.

© P. Peltoniemi.

Tutkimusaihe - elämää varten

Tutkimuksen tekeminen alkaa aihepiirin ja aiheen valinnasta (Blaxter, Hughes & Tight 2006). Aihepiirin valintaan taas vaikuttavat Hirsjärven ym. (2009) mukaan kyseisen tieteenalan tutkimuskohde sekä sen oma näkökulma ajateltuun aihepiiriin liittyen. Tutkimusaihe tutkimusongelmineen voidaan johtaa alalla käytävästä teoreettisesta keskustelusta tai se voi nousta käytännön kiinnostuksesta (Lähdesmäki ym. 2009). Silloinkin se pitää pystyä liittämään alan teoreettiseen keskusteluun - tieteen tekemisessä teorian ja käytännön välisen yhteyden osoittaminen on tärkeää.

Oman pro gradu -tutkimukseni aihe nousi käytännöstä käsin. En halunnut missään tapauksessa tehdä tutkimusta tutkimuksen vuoksi - siitä piti olla jotain hyötyä, jos ei muille, niin ainakin itselleni. Lisäksi halusin, että työn tekeminen olisi mielekästä ja enemmänkin: Postin (2010) sanoin halusin tehdä sitä, mitä rakastan.

Luonto ja erityisesti eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Päädyin tutkimaan Suomessa esiintyvien nisäkkäiden saksankielisiä nimityksiä. Opiskeluissa ja käännöksiä tehdessä huomasin, että eläinten nimet on ilmaistu sanakirjoissa hyvin epätäsmällisesti. Suurin osa nisäkkäistä on kuitenkin suurikokoisia eläimiä, joten olisi  ymmärrettävämpää, jos nimitysten epätäsmällisyys ja puutteellisuus koskisi vaikkapa hyönteisiä.

Täpläkauris (Dama dama). Kuva: P. Peltoniemi

Tutkin siis Suomessa esiintyvien 60 nisäkkään nimitystä saksaksi. Laadin pro gradu -tutkimuksen oheistuotteena myös suomi-saksa -sanaston tieteellisine nimineen näiden eläinten nimityksistä. (Koskela 2002.) Nisäkäsnimistötoimikunnan uusista nimiehdotuksista huolimatta (ks. Henttonen ym. 2008) sanasto on pienin muutoksin yhä ajan tasalla, sillä jo tuolloin oli tiedossa, että esimerkiksi kuusipeuran nimi muuttunee täpläkauriiksi (ks. Valste 2001). Työn tekeminen oli kauttaaltaan mielekästä.

Pro gradu -työn tutkimusaiheesta päädyin valitsemaan lisensiaatintyöni aihepiiriksi biologian alalta systematiikan ja taksonomian eli tieteen, jonka mukaan eläimet ja kasvit luokitellaan. Aihe on astetta abstraktimpi, sillä tutkimukseni kohteena on nimitysten sijasta käsitteet. Silti taustalla on yhä - ajatuksissa ja esimerkeissä - luonto ja eläimet.

Edelleen lisensiaatintyön tutkimusaiheen kautta löytyi täysin odottamaton aihe myös väitöskirjalle. Sen myötä olen löytänyt ja saanut myös hyvin paljon muuta elämääni rikastuttavaa. Tutkimusaihe voi olla ja se saa olla elämää varten - se on mahdollista.

Viitteet 

Blaxter, Loraine, Christina Hughes & Malcolm Tight (2006). How to research. 3rd edition. Buckingham: Open University Press.
Henttonen, Heikki, Ilkka Koivisto, Seppo Lahti, Juhani Lokki, Petri Nummi, Erkki Pankakoski & Juha Valste (2008). Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet.
Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2009). Tutki ja kirjoita. 15. painos. Helsinki: Kirjayhtymä.
Koskela, Päivi (2002). Die deutschen Benennungen der in Finnland vorkommenden Säugetierarten terminologisch betrachtet. Magisterarbeit. Universität Vaasa.
Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.
Posti, Olli (2010). Mihin käyttää se energia?
Valste, Juha (2001). Nisäkkäät. Helsinki: WSOY.

© P. Peltoniemi.
 
Päivitetty (linkkejä lisätty) 26.7.2010.

Esittely ja yhteystiedot

Olen toiminut yrittäjänä yli kymmenen vuotta. Aiempi työkokemus, koulutus ja harrastukseni ovat osoittautuneet kustannustoimitustyössä ja yrittäjänä toimimisessa erittäin hyödyllisiksi.

Koulutukseltani olen FM, kääntäjä, terminologi ja tutkija. Minulla on työkokemusta kielten aikuiskouluttajana ja opettajana yli viidentoista vuoden ajalta. Olen myös toiminut kaupallisissa tehtävissä teknisillä aloilla noin kymmenen vuoden ajan.

Teen jatkotutkimusta tieteellisistä käsitteistä biologian ja lääketieteen tutkimusaineistojen pohjalta. Olen pitänyt aiheesta esitelmiä ja kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita. Tutkimusmenetelmääni liittyen olen toiminut yliopiston opettajana terminologiaopin ja terminologisen käsiteanalyysin kursseilla.

Erikoisalojen lisäksi osaamiseeni kuuluvat kielelliset, viestinnälliset ja käsiteanalyyttiset taidot. Harrastan muun muassa bloggausta ja luontokuvausta.

Autan mielelläni erilaisissa suomen kieleen, kirjoittamiseen ja viestintään liittyvissä tehtävissä!

VALMIIXI - viestintäpalvelut & pienkustantamo

P. Peltoniemi

Gsm: 040-505 4094

S-posti: info (ät) valmiixi.fi

www.valmiixi.fi ja www.pienkustantamo.fi

Osoite:

Käräjävuorentie 358

61300 Kurikka

Y-tunnus: 2329029-0 (alv. rek.)

Päivitetty 18.05.2026.