Kirja-arvostelu: Kemppaisen universaalijärjestelmä on Rakkauden energiaa

Ensio Lakanen luki lääkäri Rauni Kemppaisen syksyllä ilmestyneen Ouroboros - Rakkaus, Valo ja Tietoisuus -kirjan. Lakanen on geofyysikko ja Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria -kirjan kirjoittaja.

Ouroboros oli miellyttävä yllätys! Kirja lähtee oletuksesta, että on olemassa universaalienergia tai -järjestelmä. Se on kaikkialla olevaa ja säteilevää Rakkauden energiaa.

Kirjassa ei perustella energian tarpeellisuutta muuten kuin sillä, kuinka hyvin sen avulla voidaan selittää jokapäiväisiäkin tietoisuuden hienouksia. Tunne-/ajatusenergia saa siitä voimansa, kuten kaikki materiankin muutokset ja elävien elinvoima. Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kirjassa ei ole, joten sitä ei voi pitää varsinaisen teorian luojana.

Kirja sopii suurelle osalle ihmisiä, jotka ovat päässeet ennakkoluulojen pauloista ja ovat valmiita laajentamaan ymmärrystään ja tietoisuuttaan, kuten henkinen kasvu vaatii. Myös kristinuskon valtapyrkimyksiä edistämään tarkoitetut opit saavat kyytiä.

Soisi, että Kemppaisen kirja leviää laajalle lukijakunnalle. Se toimisi hyvin myös astinlautana ymmärtämään paremmin Harmonisen Kaikkeuden teoriaa.

Ouroboros-kirjan esittely löytyy täältä. Kemppaisen ja Lakasen kirjat ovat tilattavissa kirja- ja verkkokaupoista kautta maan, jälleenmyyjiltämme sekä kustantajan verkkokaupasta.


Viitteet

Kemppainen, Rauni (2016). Ouroboros - Rakkaus, Valo ja Tietoisuus. Kurikka: Valmiixi.

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

Uuden tuntemattoman jäljillä

Uutisvirrassa oli kesällä tieto tutkijoiden olevan uuden, tuntemattoman hiukkasen jäljillä (Pajunen 2016).

Ensio Lakasen (2012) kirjan ilmestymisen jälkeen on tullut seurattua jonkin verran myös tästä aihepiiristä julkaistuja uutisia ja kävinkin hänen kanssaan mielenkiintoisen keskustelun aiheesta.

Hiukkasfysiikan standardimalli kuvaa atomia pienempiä hiukkasia. Se yhdistää alkeishiukkaset sekä niiden vuorovaikutukset: heikon ja vahvan vuorovaikutuksen sekä sähkömagnetismin. Painovoima on poikkeus - sitä ei ole saatu sovitettua standardimalliin. Malli ennusti neljä vuotta sitten löydetyn Higgsin hiukkasen, mutta uusi hiukkanen toisi malliin uusia elementtejä. (Pajunen 2016.)

- HUT-teorian mukaan löytämättömiä informaation välittäjähiukkasia eli iv-hiukkasia voi olla useitakin, Lakanen toteaa. Hiukkasten löytyminen johtaa vähitellen info-energian tunnustamiseen, minkä pitäisi tosin jo nyt olla selvä asia.

- Varsinaisia gravitaatioaaltoja ei tarvita, koska avaruus on täynnä kaikentaajuisia aaltoja, joiden tihentymät synnyttävät hiukkasia ja joilla on tavallaan hetkellinen vetovoima. Koska hiukkasia on paljon ja tietyssä tilavuudessa pitkäänkin sama määrä, syntyy painovoimavaikutus, mikä todetaan pimeänä aineena. Todellisesta aineesta ei kuitenkaan tässä ole kyse.

Mutta Einsteinin käsityshän on, että hiukkasten maailma on eetteritön, siis että hiukkaset koostuvat jostain ja ne ovat ikään kuin tyhjässä?

- Tiede pitää yhä kiinni täydellisestä tyhjästä, johon sattuma alkoi luoda energiaa, joka tiivistyi hiukkasiksi, Lakanen sanoo. Tämä ei sovi rationaalisen tieteen pohjaksi.

- Einstein hylkäsi eetteri-käsitteen, koska sen olisi pitänyt olla jotain sellaista ainetta, joka reagoi selvästi materian kanssa. Higgsin bosonia ja niiden muodostamaa kenttää on sitten istutettu tähän muottiin. Higgsin bosoni ei selitä pimeää ainetta, koska se on vain välittäjähiukkanen, ei itse aiheuttaja. Tarvitaan siis sellainen hiukkanen, joka säteilee Higgsin bosoneita, mutta ei muita välittäjähiukkasia, fotoneja, gluonia tai Z- ja W-bosoneita.

Valo. Kuva: P. Peltoniemi.

- Vaikka selvät näytöt pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta ovat olemassa, on tätä vielä vaikeaa tunnustaa. Todennäköisin selitys niille on kaiken kattava media, Lakanen sanoo.

Saa nähdä, meneekö maailmankaikkeuden hiukkasten suhteita määrittelevä malli uusiksi tulevien kuukausien aikana. Niinkin voi käydä, sillä elämme aikoja, jolloin valo voittaa vähitellen pimeyden.

© P. Peltoniemi.


Viitteet

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi. 

Pajunen, Ilpo (2016). Cernin tutkijat ovat Higgsin bosoniakin tärkeämmän hiukkasen jäljillä – Suomalaistutkija: "Tämä on vallankumous". Yle 14.06.2016.

Kirja-arvostelu: Lakasen Harmoninen kaikkeus - kunnianhimoinen teos

Ensio Lakasen kirja Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria on arvosteltu Tuulamarian Kirjaikkunassa. Kirjan arvostelun on kirjoittanut tamperelainen tietokirjailija, esoteerikko Jukka Nieminen.

Kirja-arvostelun mukaan Lakasen kirja on täynnä "tiivistä luonnontiedettä kosmologiasta evoluutioon". Nieminen kuvaa kirjaa muun muassa käsittämättömän kunnianhimoiseksi ja kiittää sitä myös kuvia kumartelemattomasta asenteesta.

Pääset lukemaan kirja-arvostelun kokonaisuudessaan Tuulamarian Kirjaikkunan sivuilta. Kannattaa tutustua myös itse kirjaan!


Viite

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

Metsän voima

Kirjoitin pari viikkoa sitten, miten eteen tulevat poikkeavat näkymät ihmetyttävät. Ne ovat erilaisia, mutta muodostavat yhdessä jatkokertomuksen, eheän kokonaisuuden.

Kehon kuuntelun oppaan (Vapa, Peltoniemi & Perälä 2011) työstäminen muutama vuosi sitten sanoitti sen, mitä siihen asti intuitiivisesti tekemäni kuunteleminen itse asiassa on: ensin oman kehon, oman itsen kuuntelua ja sitä kautta myös toisen ihmisen kuulemaan oppimista.

Harmoninen kaikkeus -kirjan (Lakanen 2012) kustannustoimitusta tehdessä ajatukset taasen liikkuivat välillä valovuosien päässä maasta, avaruudessa, mutta sen jälkeen kuitenkin yhtä tukevasti maan pinnalla ja luonnossa. Kirjan ydinajatus on luonnon pyrkimys harmoniaan, kaikissa muodoissaan, eheänä kokonaisuutena.

Voimapaikka. Kuva: P. Peltoniemi.

Vuosi sitten vuoden vaihteessa sai ensi-iltansa Metsän tarina -elokuva. Se kertoo vanhasta metsästä polkuineen, metsän merkityksestä ihmiselle sekä entisajan ihmisen maailmankuvasta - sanalla sanoen kunnioituksesta ja rakkaudesta metsää kohtaan. Myös tekijöiden asenne metsää kohtaan välittyi elokuvasta, pidin siitä myös siksi. Aitous palkitaan aina.

Sama metsän tarina -teema jatkuu nyt työn alle menevässä, keväällä ilmestyvässä kirjassa. Siinä kerrotaan keijuista, maahisista ja metsänhengistä. Sen pääosassa on luonto, ennen kaikkea metsä asukkaineen, mutta pohjimmiltaan luonnon harmonia ja sen kuuntelu.

Käsikirjoituksen luettuani olen iloinen, että se on tullut työstettäväkseni. Metsä on voimavaramme ja -paikkamme, olemme vieläkin osa luontoa, osa metsää. Metsä ansaitsee suojelumme ja kunnioituksemme.


Viitteet

Heinonen, Tuulia (2014). Tähtien lapsia, enkelimäisiä olentoja. Kurikka: Valmiixi.

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

Metsän tarina (2012). Elokuva, tuottaja: Marko Röhr / MRP Matila Röhr Productions, ohjaus: Ville Suhonen & Kim Saarniluoto, käsikirjoitus: Ville Suhonen, kuvaus: Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen & Teemu Liakka, äänisuunnittelu: Juha Hakanen, leikkaus: Kim Saariluoto, musiikki: Panu Aaltio, kotimainen levittäjä: Oy Nordisk Film Ab.

Vapa, M., Peltoniemi, P. & Perälä, S. (2011). Kehon kuuntelun opas. 2. painos. Kurikka: Valmiixi.

 © P. Peltoniemi.

Julkaistu 21.02., päivitetty (linkkejä lisätty) 26.05.2014. 

Aavistus joulusta, sittenkin

Ei tunnu vielä joululta. Tulisi lunta, ja pakkastakin, edes vähän.

Viime viikkoina ja päivinä ovat puhaltaneet loppuvan syksyn - tai alkavan talven - tuulet, useaan otteeseen. Onneksi niistä on päästy suhteellisen vähällä. Ei ennen ollut tällaisia tuulia vai kultaako aika sittenkin muistot?

Ovatko sääilmiöt todellisuudessa erilaisia kuin ennen? Puhutaan ilmaston lämpenemisestä, tosin myös lämpenemisen pysähtymisestä (Kokkonen 2013). Marraskuu oli silti lämpimin kuukausi ilmastontutkimuksen historiassa eli viimeisten vähän yli 130 vuoden aikana (Lapintie 2013).

Minun lapsuudessani talvella oli aina lunta ja pakkasta, paljon. Ja ainakin jouluna. Kuitenkin tiedän, että ei se niin ollut. Kuusi-seitsemänkymmentälukujen taitteessa on jouluaattona leikattu nurmikkoakin, kun kasvukausi jatkui aina sinne saakka - nyt tuskin sentään leikataan!

Rajuille sääilmiöille ja sään muutoksille haetaan erilaisia syitä ja selityksiä aina meteorologisista filosofisiin saakka. Myös kiinalaisessa ajattelussa luonnonmullistuksille löytyy oma selityksensä, kuten Lohtaja (2013) uudessa kirjassaan esittelee.

Maailmankaikkeus kokonaisuudessaan pyrkii kuitenkin harmoniaan (Lakanen 2012), ja siten myös luonto. Sateen ja myrskyn jälkeen tulee pouta ja tyven.

Kultainen aavistus. Kuva: P. Peltoniemi.

Lunta sataa ja talvi tulee jossain vaiheessa, väistämättä. Tämän päivän kuulas sää auringonpaisteineen näytti jo häivähdyksen talvesta ja päivän pidentymisestä. Lauantaina kun aurinko on eteläisimmillään, on täällä vuoden lyhyin päivä. Sen jälkeen se alkaa pidentyä.

Joulu tulee joka tapauksessa. Siitä tuntuu jo aavistus. Huomisaamun jälkeen avaamatta on enää viisi luukkua.


Viitteet

Kokkonen, Yrjö (2013). Tutkijat pohtivat, miksi ilmaston lämpeneminen näyttää pysähtyneen. Yle Uutiset 23.07.2013.

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

Lapintie, Lassi (2013). Marraskuu 2013 ilmastotutkimuksen historian lämpimin. Yle Uutiset 18.12.2013.

Lohtaja, Kirsi (2013). 9 Ki -Astrologia eli Yhdeksän Tähden Astrologia. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Katse taivaalle

Viimeisen vuoden aikana olen nostanut katseeni monen monta kertaa taivaalle, aina välillä avaruuteen asti. Osin tämä on johtunut Lakasen (2012) Harmoninen kaikkeus -kirjasta, jossa liikutaan avaruudessa ja maailmankaikkeudessa, jopa valovuosien päässä Maasta.

Osin syynä on kuitenkin ollut myös luontoharrastus. Se, että olen ystävieni ansiosta alkanut vähitellen uudelleen löytää luonnon ja luontoon.

Harmoninen kaikkeus -kirjan kannet on kuvannut kurikkalainen luontokuvaaja Petri Ruostetoja. Etukannen tähtitaivas on kirjassa nimetty yösuunnistajan perspektiiviksi maailmankaikkeuteen. Kuvassa pilkistää pitkien kuusenlatvojen välistä talviöinen tähtitaivas - ja kuvan nimestä huumori. Takakannen taivas antaa tasaisemman kuva maailmankaikkeudesta.

Maailmankaikkeus. Kuva: Petri Ruostetoja.

Talven tähtikirkasta taivasta katsoessani johdun väistämättä ajattelemaan kuvaustilannetta. Onko kuvanottohetkellä ollut kova pakkanen? Miten kuvaaja on ottanut kuvan, jalustallako? Näkymä on sama kuin joskus lapsena lumienkeleitä tehdessä, paksussa pehmeässä hangessa selällään maaten.

Ei ihme, että maailmankaikkeus ja perspektiivin vaihtaminen kiehtoo. Jo tähdet ovat ihmeellisiä katsella. Niitä on taivaalla käsittämättömän paljon.

Vuosi sitten näin ensimmäisen kerran Jupiterin ja tajusin, että se on pyöreä - planeetta eikä tähti. Sen kuut näyttivät pikkuriikkisiltä nuppineulan pään kokoisilta pisteiltä, mutta siellä ne olivat: tasaisesti omilla paikoillaan.

Viime vuonna pöllöretkellä saatiin katsella taivaalla loimottavia revontulia. Tänä vuonna näin tähdenlennon ja toivoin... Mielellään olisin näyttänyt sen muillekin, mutta siinä vaiheessa se tähdenlento oli jo ohi.

Tähtiä lennossa voi kuitenkin nähdä myös muuten. Lapsen silmin katsoessa talvisessa tähtitaivaan kuvassa näkyy iso kuusenlatvojen muodostama tähti. Siitä voi saada kuvan vain perspektiiviä vaihtamalla ja nostamalla katseen taivaalle.


Viite

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria - sivukartta

Sivustoltamme löytyvät tekstit Ensio Lakasen kirjan Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria aihepiireistä saa näkyviin kirjailijan nimen mukaisella tunnisteella. Alta löytyy myös väljä, aiheenmukainen sisällysluettelo.

Kustantajana etsimme teokselle lisää jälleenmyyjiä, joten soita tai ota yhteyttä s-postitse, mikäli olet kiinnostunut jälleenmyynnistä!

Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria:

Esittely ja jälleenmyyjät






Ensio Lakaselta kirja kaiken teoriasta
Kirja-arvostelu: Harmoninen kaikkeus - kunnianhimoinen teos


Blogitekstit:


Pyrkimys harmoniaan




Täydellinen kaikkeus




Elämän kultaa





Aarniometsän tarinaa





Katse taivaalle - kannet: luontokuvaaja Petri Ruostetoja

Uuden tuntemattoman jäljillä



Julkaistu 08.03.2014, päivitetty 30.09.2022.

Ensio Lakaselta kirja kaiken teoriasta

Ykköset julkaisi tammikuun lopussa jutun Ensio Lakasen juuri ilmestyneestä kirjasta Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kirja käsittelee maailmankaikkeuden rakennetta ja esittää nimensä mukaisesti kaiken teorian.

Juttu on luettavissa linkin kautta. Lisää tekstejä kirjan teemoihin liittyen löytyy sivustoltamme. Itse kirjaesittelyyn pääsee kätevimmin täältä.

Mielenkiintoisia hetkiä kirjan parissa!

Ystävällisin terveisin
VALMIIXI / Päivi

Aarniometsän tarinaa

Kävin katsomassa juuri ennen uutta vuotta ensi-iltansa saaneen Metsän tarinan. Elokuvan teemana on nimensä mukaisesti ainutlaatuinen suomalainen metsä ja sen värikäs ja monimuotoinen elämä. Metsän tarina kertoo vanhasta metsästä. Samalla se kertoo entisajan ihmisen maailmankuvasta, uskomuksista ja tavoista (Tirronen 2012).

Metsä merkitsi alunperin reunaa, rajaa. Maailman keskellä sijaitsi maailmanpuu. Se kannatteli taivasta, joten puun hyvinvoinnista oli syytä pitää hyvä huoli. Mikä tapahtui puulle, tapahtui ihmiselle.

Maailmanpuu. Kuva: P. Peltoniemi.

Puut ovat aina lohduttaneet ihmisiä, niitä on halailtu ja kunnioitettu - saati sitten aarniometsän satoja vuosia vanhat puut. Ne ovat vaikuttava elämys ja antavat erityisen syyn kunniottaa metsää.

Taikapolulla, aarniometsässä, entisajan ihmisen maailmankuvaa on helppo ymmärtää. Siellä asuvat karhut ja hirvet, pöllöt ja liito-oravat. Siellä kuuluu palokärjen rummutus ja kuukkelin naukuva vihellys.

Vanhat metsät ovat kuitenkin vähenemässä. Iäkkäiden kuusivaltaisten sekametsien hakkuut voimistuivat selvästi vuosituhannen taitteessa. Liito-oravalle sopivien metsien pinta-ala pienenee. (Pöntinen 2001.)

Metsän tarinan käsikirjoittaja Ville Suhonen halusi tuoda elokuvalla esiin, kuinka harmoninen kokonaisuus on koskematon, hoitamaton vanha metsä. Elokuva tavoittaa hyvin tämän tunnelman, vanhan metsän atmosfäärin. (Rosenqvist 2012.)

Samaa harmonista maailmankuvaa piirtää myös juuri ilmestynyt Harmoninen kaikkeus (Lakanen 2012). Kirjan perusajatuksena on harmonia kaiken, koko maailmankaikkeuden kanssa - kaiken pyrkimys harmoniaan. Siitä on kiinni ihmisen hyvinvointi.

Mikä tapahtuu puulle, tapahtuu vähitellen myös ihmiselle. Metsää on yhä syytä kunnioittaa.


Viitteet

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

Metsän tarina (2012). Elokuva, tuottaja: Marko Röhr / MRP Matila Röhr Productions, ohjaus: Ville Suhonen & Kim Saarniluoto, käsikirjoitus: Ville Suhonen, kuvaus: Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen & Teemu Liakka, äänisuunnittelu: Juha Hakanen, leikkaus: Kim Saariluoto, musiikki: Panu Aaltio, kotimainen levittäjä: Oy Nordisk Film Ab.

Pöntinen, Benjam (2001). Liito-orava. Flygekorren. Nurmo: Benjam Pöntinen. 

Rosenqvist, Juha (2012). Vanhan metsän atmosfääri. Ville Suhonen ja metsän tarina -haastattelut.

Tirronen, Lumi (2012). Metsän poika tahdon olla. Metsän tarina -arvostelu.

 © P. Peltoniemi.

Elämän kultaa

Viime kuukausiin on mahtunut paljon, niin iloa kuin suruakin. Olen kirjoittanut blogitekstejä usein ajatuksissa joku ystävistäni tai läheisistäni. Tämä teksti on kaikille teille - meille - joilla on ollut elämässä raskaita aikoja.

Vaikka onnellisia loppuja ei aina ole, pidän niistä, olen ehdottomasti niiden kannalla. Kirjoissa loppu voi jäädä vaikka auki, mutta synkkämielistä loppua en kirjoille halua. Elämällä on aina annettavaa, vaikka se ei koko ajan niin helppoa olekaan.

Kultaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Vaikeina hetkinä on myös itsestä kiinni, mihin kiinnitän huomioni, mitä näen: Jäänkö kahlaamaan syviin vesiin vai suuntaanko katseeni ja askeleeni hieman lähemmäksi rantaa, sinne missä ei upota? Vaikka olisi kuinka raskasta, seuraa sen mukana ennen pitkää jotain hyvää ja kaunista, sanalla sanoen: harmoniaa (Lakanen 2012). Jotain sellaista, että ymmärrän tasaisen harmaan arjen arvon.

Elämän kultareunaa - sitä on aina. Juuri nyt se voi solista vaikka joululauluina pimeään ja lumettomaan loppusyksyn säähän. Kuukauden kuluttua päivä alkaa pidentyä. Sitä ennenkin valo pilkistää varmasti.


Viite

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Luontokuvia Pohjanmaalta

Vuoden luontokuva 2012 julkistetaan lauantaina Finlandia-talolla Helsingissä. Kilpailussa on kahdeksan sarjaa, joista kustakin on valittu sarjavoittaja. Yleisö ehtii äänestää kilpailun finalisteista omaa suosikkiaan vielä perjantaina.

Lakeudelle ja Lakeuden luontokuvaajille tuli kilpailussa hienosti menestystä. Yhdistyksen jäsenistä 14 sai kuviaan luontokuvakilpailun semifinaaliin ja kaksi ylsi aina finaaliin saakka. Nisäkässarjan voitti yhdistyksen puheenjohtaja Hannu Mänty lepakkokuvallaan.

Semifinaaliin pääsi myös luontokuvaaja Petri Ruostetojan kaksi kuvaa. Hän on kuvannut myös pian ilmestyvän Harmoninen kaikkeus -kirjan kannet: etukannen yösuunnistajan perspektiivin maailmankaikkeuteen ja takakannen tähtitaivaan.

Kurikka-kirjan tekijän, valokuvaaja Petri Kapasen puna-apilakuva sijoittui kasvit-sarjassa seitsemänneksi. Semifinaalissa oli häneltä kaksi muutakin kuvaa, joista toinen julkaistaan Vuoden luontokuvat 2012 -kirjassa ja toinen ensi vuoden kalenterissa.

Semifinaaliin pääsi 944 kuvaa kilpailuun lähetetyistä 10 700 kuvasta. - Onnittelut hienoista saavutuksista!

Ylöspäin. Kuva: P. Peltoniemi.

Kilpailun voittajakuviin sekä paikallisiin esityksiin voi tutustua sunnuntaina Seinäjoella perinteisessä Vuoden luontokuva -maakuntatapahtumassa. Tilaisuuden järjestää Lakeuden luontokuvaajat ry ja sen pääesiintyjänä on Paavo Hamunen Kuusamosta. Hän on toiminut tänä vuonna mm. Vuoden luontokuva -kilpailun yhtenä lopputuomarina.

Yhdistyksen jäsenistä tilaisuudessa esiintyvät Hannu Mänty ja Juha Sajanti. Lisäksi luvassa on Esko Rajalan luontokuvanäyttely, tuote-esittelyitä ja kirjamyyntiä.


Viitteet

Kapanen, Petri & Heli Kapanen (2008). Kurikka . Kurikka: Foto-Kapanen.

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Julkaistu 19.10., päivitetty 20.10.2012.

Täydellinen kaikkeus

Ukkonen katkaisi loppukesällä puhelinlinjat ja langattomasta lankapuhelimestani kuului viisi päivää pelkkää avaruuden taustasäteilyä.

Maailmankaikkeus laajenee, tutkitusti, toimivatpa laajakaistayhteydet tai eivät. Kun seurataan toisistaan etääntyvien galaksien jälkiä ajassa taaksepäin, niiden huomataan johtavan samaan paikkaan. Tutkijoiden mukaan tämä selittyy alkuräjähdyksellä: kyse on kohdasta, jossa aikojen alussa tapahtui valtava räjähdys, joka lennätti materiaa joka suuntaan.

Ensimmäinen Atlantin yli kulkevaa tietoliikennettä välittävä satelliitti laukaistiin vuonna 1962, siis vain 50 vuotta sitten. Telstar-satelliitin viestejä vastaanottamaan rakennettiin antenni New Jerseyhin Yhdysvaltoihin. Tähtitieteilijät huomasivat, että antenni vastaanotti kuitenkin myös heikkoa, kaikista suunnista tulevaa taustakohinaa. Teholtaan säteily vastasi mustaa kappaletta, jonka lämpötila on muutaman asteen absoluuttisen nollapisteen yläpuolella. Muiden selitysten poissulkemisen jälkeen oivallettiin, että kyse oli alkuräjähdyksestä peräisin olevasta taustasäteilystä. (Redfern 1998.)

Olisiko se voinut olla jotain muuta? Miksi tyhjän televisiokanavan lumisade ja kohina olisi avaruuden mikroaaltotaustasäteilyä? Miksi se sitä vastaanottaisi? En kuitenkaan keksi mitään muutakaan ehdotusta kohinan syyksi. Perinteisestä johdollisesta lankapuhelimestani ei kuulunut yhtään mitään - ehkä se oli rikki...

Vuonna 1990 avaruuteen laukaistiin taustasäteilyn tutkija, COBE-luotain. Sen tulokset taustasäteilystä vahvistivat aiempaa. Säteilystä tuli esiin myös erittäin pieniä vaihteluja, lämpötilaeroista johtuvaa väreilyä. Erot olivat vain 30 asteen miljoonasosaa, mutta ne osoittivat varhaisen maailmankaikkeuden tiheyden vaihdelleen riittävästi: ensimmäiset tähdet ja galaksit olivat voineet muodostua. (Redfern 1998.)

Täydellinen kaikkeus. Kuva: P. Peltoniemi.

Avaruus ei kuitenkaan alkuräjähdyksen seurauksena vain laajene, vaan myös venyy, minkä kosmologia on vähitellen selvittänyt. Alkuräjähdyksen kohtaakaan ei sen vuoksi oikeastaan ole enää olemassa.

Lisäksi laajeneminen kiihtyy. Lakasen (2012) mukaan tämä on todiste täydellisen energian puolesta: avaruuden laajeneminen kiihtyvällä vauhdilla edellyttää valtavan, tuntemattoman, niin kutsutun pimeän energian olemassaoloa. Hänen mukaansa energian täytyy olla lähtöisin kaiken kattavasta potentiaalista, jonka supersymmetrian hajoaminen antaa purkautuessaan riittävästi liike-energiaa avaruuden jatkuvasti kiihtyvään laajentumiseen. Kyse on täydellisestä energiasta.

Ehkä avaruuden taustasäteilyn kuunteleminen oli hyödyllinen kokemus, en tiedä. Ainakin tuli tehtyä ja kirjoitettua kaikkea sellaista, mitä en olisi toimivien laajakaistayhteyksien takaa tehnyt. Lakasen kirjan kustannustoimituksen jälkeen myös katson avaruuteen toisin kuin aiemmin - ja sen taustasäteilyä kuunneltuani ehkä vielä hitustakin herkemmin.


Viitteet

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

Redfern, Martin (1998). Kiehtova avaruus. Helsinki Media.

© P. Peltoniemi.

Pyrkimys harmoniaan

Joskus nuorempana mietin, mihin taidetta tarvitaan. Lakanen (2012) kirjoittaa pian ilmestyvässä kirjassaan, että jokaisella ihmisellä on pyrkimys harmoniaan. Allekirjoitan sen.

Auringonnousu. Kuva: P. Peltoniemi.

Olen törmännyt näinä kahtena yrittäjävuotenani mitä kauneimpiin pikkuliikkeisiin, hienoimpiin ihmisiin ja maailmaa parantaviin ammatteihin. Unelmiin, joita itse kukin toteuttaa halutessaan luoda ympärilleen järjestystä ja kauneutta.

Yksi kirjoittaa kaunista html:ää, toinen runoja ja kolmas istuu ja katselee tuntikaupalla tähtiä. Joku auttaa ihmisiä, vaikka lahjaksi, toinen tekee korvauksetta työtä eläinten hyväksi.

Kauneutta kaikki, ja harmoniaa. Sitähän taidekin parhaimmillaan on. Miten iloinen olenkaan nähdessäni sen nyt.

Viite

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.

Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria

Ensio Lakasen Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria ilmestyi joulu-tammikuun vaihteessa!

Harmoninen kaikkeus on oikea helmi Sinulle, joka haluat syventää ymmärrystäsi ja tietoisuuttasi elämän tärkeistä kysymyksistä. Kirja käsittelee maailmankaikkeuden rakennetta ja ihmiskunnan evoluutiota. Se pyrkii rakentamaan siltaa tieteen ja hengen maailmojen välille.

Kirjan kirjoittaja, Ensio Lakanen, on geofyysikko ja tiedon tien kulkija. Häntä ovat aina kiinnostaneet niin luonnontieteet, tähtitiede ja filosofia kuin paranormaalit ilmiötkin.

Kirja sopii syvälliseen ja kokonaisvaltaiseen henkiseen valmentautumiseen ja kehittymiseen kaikissa elämän vaiheissa: työelämässä, urheilussa ja vapaa-ajallakin. Kirja haastaa lukijansa, joten parhaiten siihen tutustuminen käy yhdessä toisten kanssa keskustellen.

Kirjan kansikuvat on ottanut Petri Ruostetoja.

Klikkaa kuvat suuremmiksi.

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi. 342 s. Kirjan kansikuvat: Petri Ruostetoja. ISBN 978-952-5965-07-0. UDK 1 tai 11/12, YKL 11. Paino 475 g, pm-luokka 5.

Jälleenmyyjät:

• Helsinki: Unio Mystica  
• Keminmaa: e-Coach, Mikkoskopia

• Adlibris.com
• Adlibris.com (svenska)
• Akateeminen (webshop)
• Booky.fi
• Cdon.fi
• Prisma
• Suomalainen kirjakauppa 
• Unio Mystica

• kirjailijan kotisivut, lenska (ät) lakanen.fi

Tilaukset:

• 29,95 e/kpl  uusi hinta 25,00 e/kpl  (sis. alv 13,5 %) + postituskulut
• tilaa
• toimitus etukäteislaskulla tai postiennakolla

Päivitetty 10.09.2026.