Elämän kultaa

Viime kuukausiin on mahtunut paljon, niin iloa kuin suruakin. Olen kirjoittanut blogitekstejä usein ajatuksissa joku ystävistäni tai läheisistäni. Tämä teksti on kaikille teille - meille - joilla on ollut elämässä raskaita aikoja.

Vaikka onnellisia loppuja ei aina ole, pidän niistä, olen ehdottomasti niiden kannalla. Kirjoissa loppu voi jäädä vaikka auki, mutta synkkämielistä loppua en kirjoille halua. Elämällä on aina annettavaa, vaikka se ei koko ajan niin helppoa olekaan.

Kultaa. Kuva: P. Peltoniemi.

Vaikeina hetkinä on myös itsestä kiinni, mihin kiinnitän huomioni, mitä näen: Jäänkö kahlaamaan syviin vesiin vai suuntaanko katseeni ja askeleeni hieman lähemmäksi rantaa, sinne missä ei upota? Vaikka olisi kuinka raskasta, seuraa sen mukana ennen pitkää jotain hyvää ja kaunista, sanalla sanoen: harmoniaa (Lakanen 2012). Jotain sellaista, että ymmärrän tasaisen harmaan arjen arvon.

Elämän kultareunaa - sitä on aina. Juuri nyt se voi solista vaikka joululauluina pimeään ja lumettomaan loppusyksyn säähän. Kuukauden kuluttua päivä alkaa pidentyä. Sitä ennenkin valo pilkistää varmasti.


Viite

Lakanen, Ensio (2012). Harmoninen kaikkeus - HUT, Kaiken teoria. Kurikka: Valmiixi.

© P. Peltoniemi.