Osaksi luontoa

Kevään tulo on tuntunut tänä vuonna erityisen hyvältä. Ikään kuin se tietäisi, että keskimäärin niin kiireistä elämää on syytä hidastaa, lähes jarrutella. Silloin kiireisinkin - se hitain - ehtii halutessaan mukaan, osaksi kevättä.

Koski kuohuu yhä, mutta kohinan yli kuuluu lähipuista peipposen iloinen laulu ja peltoaukealta kuovin sointuva ääni. Iltaisin mustarastas jatkaa huilumaista lauluaan pihapiirissä ja vuorella huuhkaja huhuilee, yhä vain.

Telkät. Kuva: P. Peltoniemi.

Luonnon osaksi löytää yhä useampi. Sitä se on, myös maallemuutto, josta Hautamäki kirjoittaa Talo Teiskossa -kirjassaan. En ihmettele, mikä täällä kiehtoo. Ihminen on osa luontoa ja tietää sen sisimmässään. Siksi tuntuu niin sykähdyttävältä nähdä, kuinka muuttolinnut saapuvat ja ilahduttavalta kuulla niiden riemukasta laulua.

Luonnosta saa voimaa, sen äänistä, väreistä ja tuoksuista, kasveista, eläimistä ja linnuista. "Kuusi on kuin isoisä. Se tarjoaa suojaa", kirjoittaa Hautamäki ja jatkaa: "Vanhat koivut ovat Suomen hymy ja männyt sen sielu."

Koivunmahla virtaa jo ja kohta kuuset kasvattavat taas kerkkiä. Se on oikeaa luonnonvoimaa. Miten nautinkaan keväästä!


Viite

Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka:Valmiixi.

© P. Peltoniemi.