Uusi kevät

Kirjoitin viimeksi linnunlaulusta. Nyt sitä riittää: pihapiiri täyttyy kaikenlaisten tiaisten ja rastaiden äänistä, pellolta kuuluu kuovin korkean soinnikas laulu ja metsästä kyyhkysen kujerrus. Miten monta vuotta ne ovatkaan siellä jo pesineet.

Viime vuonna kevät tuli keikkuen, tänä vuonna hitaasti, mutta millä voimalla! Myös elokuun lopussa lähteneet kurjet ovat palanneet. Niiden laulu kuuluu sisälle asti, ja keskeyttää välillä työt.

Kurjet. Kuva: P. Peltoniemi.

Palaan mielessäni kurkien syysmuuttoon, siihen haikeuteen, jota silloin oli ilmassa. Paljon on tapahtunut sen jälkeen: suru on muuttanut muotoaan ja sen oheen on tullut uutta käsiteltävää.

Kevät on uuden aikaa. En olisi kuitenkaan arvannut, miten minulle tuntematon ihminen sanoittaisi tietämättään sen, mitä viime kuukaudet olen pohtinut. Tunteiden käsittely ja niiden huomioiminen siinä mitä teen, on tärkeää. Se on tärkeää minulle itseni, mutta myös muiden kannalta - paljon tärkeämpää kuin aiemmin olen tiedostanutkaan.

Kevään kohina täyttää ilman, koski kuohuu vanhassa uomassaan. Huomaan, kuinka sen pauhu tekee hyvää. Parin viikon jälkeen kuohu lakkaa, mutta onneksi pikkulinnut jatkavat lauluaan. Toivottavasti kurjetkin jäävät koko kesäksi.

© P. Peltoniemi.