Pimeässä - ei sokkona

Kirjoitin tutkimuksen tekemisestä viimeksi lokakuulla. Olen jatkanut kuluneena vuonna työn ohessa tutkimusaiheeni eli ammattikielisten käsitteiden parissa - niiden jotka niin usein ymmärretään väärin jo oman erikoisalansa sisällä.

Vuoden vaihtuessa ilmestyy ensimmäinen pleomorfismin aineistoa tutkiva, double blind -periaatteella vertaisarvioitu artikkelini (Peltoniemi 2012). Tutkimusaineistona on professori Günther Enderleinin pleomorfismin käsitteistöä (Krämer 2006). Kuvaan ja selvennän artikkelissa muutamaa käsitettä terminologisin keinoin ja kuvioin.

Pleomorfismi on biologian termi ja tarkoittaa monimuotoisuutta, eliölajin esiintymistä eri muodoissa. Enderleinin mukaan alunperin hyödylliset pieneliöt voivat kehittyä tietyissä olosuhteissa bakteereiksi tai sieniksi, jotka vahingoittavat elimistöä (Gesellschaft zur Förderung des Pleomorphismus und Ganzheitsmedizin 2012). Näkemyksen kannattajiin lukeutuu Enderleinin lisäksi muun muassa Bechamp (Grüger 1995).

Pimeässä? Kuva: P. Peltoniemi.

Enderlein tutki elävää verta, lähinnä pimeäkenttämikroskoopilla. Pimeäkenttä-, kuten kirkaskenttämikroskopiassakin verta voidaan tarkastella elävänä, ei siis vain jähmetettynä tai värjättynä näytteenä. Tämä mahdollistaa myös kohteiden muuttumisen tarkastelun.

Enderleinin havaintojen mukaan hyödylliset mikrobit voivat kehittyä veressä eteenpäin, jos elimistö tarjoaa tähän sopivat olosuhteet, toisin sanoen happaman ympäristön. Veri ei siis ole steriiliä, vaan krooniset sairaudet syntyvät sisältäpäin, kehosta. (Enby, Gosch & Sheehan 1998, Bleker 2004.)

Pleomorfismi kyseenalaistaa lääketieteen ja epidemiologian pitkälti monomorfismiin perustuvia näkemyksiä. Monomorfismin mukaan bakteerit voivat lisääntyä vain jakautumalla ja esiintyä vain yhdessä kehitysmuodossa. (Schneider 2001, Krämer 2006.) Siksi niitä vastaan kehitetään mikrobilääkkeitä, joilla taudinaiheuttajat yritetään tappaa.

Näiden ajatusten valossa vuoden pimeimpään aikaan ei välttämättä tarvitse sokkona pelätä taudinaiheuttajien ja influessa-aallon iskevän, vaan katseen voi suunnata kehoon ja sen sisälle: onko lepo, liikunta ja ravitsemus kunnossa vai voisiko niiden eteen tehdä jotain?


Viitteet

Bleker, Maria-M. (2004). Der verkannte Freund oder der unbekannte Feind? Hoya: Semmelweis-Verlag.

Enby, Erik, Peter Gosch & Michael Sheehan (1998). Die revolutionären medizinischen Entdeckungen von Professor Dr. Günther Enderlein. Hoya: Semmelweis-Verlag.

Gesellschaft zur Förderung des Pleomorphismus und Ganzheitsmedizin e.V. (2012). Was ist Pleomorphismus?

Grüger, Wolfgang (1995). Zyklogenie und Symbioselenkung. Grundlagen, Möglichkeiten, Grenzen. Kirchlindach: Ebi-electronic.

Krämer, Elke (2006). Leben und Werk von Prof. Dr. phil. Günther Enderlein (1872–1968). Dissertation. Johan Wolfgang Goethe-Universität. Frankfurt am Main: Reichl Verlag.

Peltoniemi, Päivi (2012). Einige Begriffe des Pleomorphismus terminologisch gesehen. Teoksessa: Nissilä, N./Siponkoski, N. (toim.). Kielet liikkeessä, Språk i rörelse, Languages in Motion, Sprachen in Bewegung. VAKKI-symposiumi XXXII, Vaasa 10.-11.2.2012. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. VAKKI Publications 1. Vaasa: Vaasan yliopisto, 252-263.

 © P. Peltoniemi.

Aineiston - lähteiden - metsästys

Tutkimusaiheen ja -ongelman valitsemisen jälkeen on hyvin pian vuorossa aineiston hankinta tai keruu. Tutkimusaineistona voidaan käyttää valmiita aineistoja tai se voidaan kerätä itse, esimerkiksi kirjallisuudesta. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)

Aineiston, mutta myös kirjallisuuden hankkimisessa voi tulla kuitenkin vastaan ongelmia. Tutkimustulosten tai aineiston julkaiseminen saattaa edellyttää esimerkiksi aineiston luovuttajien tai tutkimuksen rahoittajien lupaa (ks. Kuula 2010). Tämän vuoksi joudun suunnittelemaan tarkoin, millaista aineistoa on mahdollista saada. Joudun ottamaan aineiston hankinnassa huomioon myös resurssini: käytettävissä olevan ajan ja taloudelliset voimavarat.

Aineiston hankinta voi myös epäonnistua, jolloin en saa haluttua tietoa. Ajankohtainen esimerkki elävästä elämästä on lähteiden metsästys (ks. Löydä lähde.com 2010). Lähteet on merkitty Kansalaisen karttapaikassa sinisellä U-kirjaimen sisällä olevalla pallolla (Kansalaisen karttapaikka 2010).

Peruskarttaa tarkastellessani huomasin, että sen mukaan ihan lähellä sijaitsee lähde, joten sitä piti luonnollisestikin käydä katsomassa. Maastosta lähdettä ei kuitenkaan löytynyt ja lähipiiri pääsi jo hieman mainitsemaan suunnistustaidoistani - sijaitsihan lähde kartalla helpossa paikassa ajopolun päässä.

Käytännössä asia ei kuitenkaan ollut niin selkeä. Ensinnäkään karttaan ei oltu merkitty kaikkia metsässä risteileviä linjoja ja polkuja ja toiseksi hakkuut olivat sekoittaneet polun alkupäätä niin, että oli vaikea tietää, oliko valittu polku oikea. Kartta ei siis ollut ajan tasalla, vaan mahdollisesti vanhentunut.

Aineiston hankintaa. Kuva: C. Gripenberg

Asia jäi silti vaivaamaan, sillä kyseinen metsäalue on kohtuullisen pieni - olisin luullut, että lähde löytyy sieltä, jos ei suunnistustaidoillani, niin sinnikkyydellä. Maanmittauslaitoksen peruskarttaa ja alueen suunnistuskarttaa tutkiessani huomasin kuitenkin, että lähde puuttui kokonaan jälkimmäisestä, vaikka sen mittakaava oli tarkempi (ks. Maanmittauslaitos 2010; Karttarekisteri 2010).

Päätin kysyä asiaa enemmän kartoista tietävältä. Sain kuulla, että lähdettä ei luultavasti ole luonnossa, mikäli sitä ei ole merkitty suunnistuskarttaan. Suunnistuskartta on lähes aina peruskarttaa tarkempi, sillä se tehdään yleensä mittakaavaan 1:10000 tai 1:15000, kun taas peruskartan mittakaava on nykyään 1:25000 (Suomen Suunnistusliitto 2010; Maanmittauslaitos 2010). Peruskartan virheet voivat siten johtua siitä, että se tehdään ilmakuvista, eikä jokaista maaston havaintoa käydä erikseen tarkistamassa.

Tyydyin tämän lähteen kohdalla tilanteeseen, tällä erää. Lähteen jääminen löytymättä tuli perusteltua.

Samalla tapaa tutkimusraporttiin tulee dokumentoida myös aineiston hankinnan mahdollinen epäonnistuminen. Eli kuten kaikki tutkimuksen tekemiseen liittyvät valinnat, myös tutkimusaineiston ja käytettyjen lähteiden valinta pitää perustella, mistä se sitten johtuukin.


Viitteet

Kansalaisen karttapaikka (2010). Maanmittauslaitos.

Karttarekisteri (2010). Suomen Suunnistusliitto.

Kuula, Arja (2010). Aineiston arkistoinnin etiikka. Kommentti - nuorisotutkimuksen verkkokanava.

Löydä lähde.com (2010).

Maanmittauslaitos (2010). Peruskartta.

Olé kartalla (2008). Suunnistuskartta. Suomen Suunnistusliitto.

Saaranen-Kauppinen, Anita & Anna Puusniekka (2006). KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 1.12.2010. 

Rajaamisen ongelma - mihin keskityn?

Tutkimusta tehdessä vastaan tulee hyvin pian kysymys tutkimusaiheen, samoin kuin tutkimusongelman rajaamisesta. Ilman rajausta tutkimus ei pysy koossa. Tosin erityisesti laadullisessa tai uutta kartoittavassa tutkimuksessa aihe ja tutkimuskohde tarkentuu tutkimuksen edetessä (Routio 2007). Tutkijana joudun silti pohtimaan, mikä kuuluu itse aiheeseen tai ilmiöön, mikä taas ei ja mikä on sivuseikka tai lisäjuonne, joka on paras jättää tarkastelun ulkopuolelle.

Tutkimisen ja kirjoittamisen lisäksi rajaamisen ongelma tulee esille myös valokuvauksessa: Mikä on keskeistä, johon fokusoida, mikä liittyy siihen kiinteästi ja mitä jättää sivuun tai kokonaan pois? Mikä itse asiassa on tarkastelun kohde? Onko se sidoksissa ajankohtaan eli näyttäytyykö ilmiö toisena toisessa hetkessä?

 Virpiangervo. Kuva: P. Peltoniemi

Tutkimuksen teossa tutkimuskohteiden joukkoa voi rajata esimerkiksi niiden olemukseen, alueellisuuteen ja ajoitukseen liittyvillä seikoilla (Routio 2007). Kerroin aiemmin, että keskityin pro gradu -tutkimuksessani eläinten, tarkemmin sanottuna nisäkkäiden saksankielisiin nimityksiin. Rajasin tutkimuskohdetta myös alueellisilla ja laadullisilla seikoilla, jolloin lopulliseksi tutkimuskohteeksi tuli Suomessa säännöllisesti esiintyvien nisäkkäiden saksankieliset nimitykset eläintieteellisissä hakuteoksissa. (Koskela 2002.)

Rajaamiseen voi käyttää myös kirjallisuuskatsausta kartoittamalla, mitä aiheesta on tutkittu, miten ja milloin. Vaikka samasta aiheesta olisi jo laadittu tutkimus, ratkaisuna voi toimia toisenlaisen näkökulman löytäminen tai aiheen uusi rajaus (Karisto & Seppälä 2004).

Omassa tutkimuksessani kirjallisuuteen tutustuminen toi mukanaan myös lievän järkytyksen, kun totesin, että nisäkkäiden nimityksistä on jo olemassa upea monikielinen teos (ks. Mitchell-Jones ym. 1999). Motivaationi uhkasi hiipua, kunnes oivalsin, että kyseessä on eläintieteellinen, kaikki Euroopan nisäkkäät esittelevä atlas. Se ei kuitenkaan sisältänyt uusia työn alla olevia suomenkielisiä nisäkäsnimiä (ks. Henttonen ym. 2008), eikä sen lähestymistapa ollut sama kuin omani eli kielitieteellinen ja terminologinen. Käytin teosta yhtenä työni lähteenä. Myös Kariston ja Seppälän (2004) mukaan aihetta lähellä olevista töistä on luultavasti pikemminkin hyötyä kuin haittaa.

Tutkimusaihetta voi rajata lisäksi johtoajatuksen avulla. Sillä tarkoitetaan aiheen ideaa tai juonta, joka ilmaistaan tiiviisti ja yksinkertaisesti. Johtoajatus ilmaisee siten näkökulman tai taustan ja ohjaa tutkimusta. Myös aiemmin mainittujen pää- ja alaongelmien taustalla on johtoajatus. (Hirsjärvi ym. 2009.)

Tutkimusaiheen rajaamisessa on siis lopulta kyse siitä, mihin keskityn. Yrityselämässä tulee vastaan sama kysymys: keskitynkö sosiaaliseen mediaan vai web designiin; superfoodeihin vai myös luontaistuotteisiin - kehitänkö mieltä vai kehoa vaiko molempia?


Viitteet

Henttonen, Heikki, Ilkka Koivisto, Seppo Lahti, Juhani Lokki, Petri Nummi, Erkki Pankakoski & Juha Valste (2008). Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet.

Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2009). Tutki ja kirjoita. 15. painos. Helsinki: Kirjayhtymä.

Karisto, Antti & Ullamaija Seppälä (2004). Maukas gradu. Valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapaino.

Koskela, Päivi (2002). Die deutschen Benennungen der in Finnland vorkommenden Säugetierarten terminologisch betrachtet. Magisterarbeit. Universität Vaasa.

Mitchell-Jones, A. J., G. Amori, W. Bogdanowicz, B. Krystufek, P. J. H. Reijnders, F. Spitzenberger, M. Stubbe, J. B. M. Thissen, V. Vohralík & J. Zima (1999). The Atlas of European Mammals. Poyser Natural History. London: Academic Press.

Routio, Pentti (2007). Tuote ja tieto. Tuotteiden tutkimus ja kehittäminen.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 23.10.2010.

Tutkimuksen tavoite - ja matka

Edellisessä postauksessa kirjoitin, että tutkimusaihe voi ja saa olla elämää varten. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että tutkimusaiheen pitäisi muodostua elämäntehtäväksi, sillä silloinhan työ ei välttämättä valmistuisi koskaan. Sen sijaan se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tutkimuskin on elämää, ei koulua - tai tässä tapauksessa tiedemaailmaa - varten.

Tutkimusaiheen perusteella tutkimukselle asetetaan tavoite, se mitä on tarkoitus tutkia (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006). Tutkija voisi luonnollisestikin tutkia useita eri kysymyksiä, mutta tutkimuskysymyksen valinta pitää työn kasassa. Itse tutkimusongelma eli pääkysymys on hyvä jakaa muutamaan selkeään alakysymykseen - ja perustella tehdyt valinnat.

Tutkijalla tulee siis olla tavoite koko ajan näkyvissään tai ainakin mielessä, jotta hän pääsisi päämääräänsä (Pekkanen 2000). Jos kuitenkin tuijotan vain eteenpäin tai vaihtoehtoisesti vilkuilen koko ajan taakse, en näe sitä kohtaa, jossa kuljen. Ei tietysti ole tarkoitus jäädä tekemään matkan varrelle jotain ihan muuta kuin oli alunperin aikomus (ks. Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006), mutta pelkästään eteenpäin katsomalla minulta jää näkemättä suurin osa matkan varrella tapahtuvasta. Jos tuijotan vain horisonttiin, en näe rantakiviä. Yksityiskohdat hukkuvat.

Rantakivet. Kuva: C. Gripenberg

Oikeastaan tutkimuksen tekemistä voisi verrata tässä suhteessa suunnistamiseen. Sen lisäksi, että minun pitää tietää, minne olen menossa, minun pitää tietää myös se, missä kulloinkin olen. Tai vieläkin täsmällisemmin: minun pitää tietää ensiksi, missä olen, sillä vasta sen jälkeen voin tietää, minne menen ja tehdä ratkaisuni sen pohjalta (ks. e-Coach 2010).

Muistamalla katsoa myös lähelle tutkimuksen tekeminen on itse asiassa opettanut minulle läsnäoloa tässä hetkessä (ks. Klemola 2002). En voi hautautua pelkän tutkimuksen pariin ja unohtaa elää. Matka itsessään on arvokas.

Viitteet

e-Coach (2010). Huippusuunnistuskoulu.

Klemola, Timo (2002). Kehontietoisuuden harjoittaminen: taiji, yi quan ja seisomisen taito. Julkaisussa: Fysioterapia 6/2002, 4-9.

Pekkanen, Martti (2000). Tiede - hyöty - tekniikka. Tieteessä tapahtuu. 3/2000.

Saaranen-Kauppinen, Anita & Anna Puusniekka (2006). KvaliMOTV - Menetelmäopetuksen tietovaranto. Tampere : Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. 

© P. Peltoniemi.

Tutkimusaihe - elämää varten

Tutkimuksen tekeminen alkaa aihepiirin ja aiheen valinnasta (Blaxter, Hughes & Tight 2006). Aihepiirin valintaan taas vaikuttavat Hirsjärven ym. (2009) mukaan kyseisen tieteenalan tutkimuskohde sekä sen oma näkökulma ajateltuun aihepiiriin liittyen. Tutkimusaihe tutkimusongelmineen voidaan johtaa alalla käytävästä teoreettisesta keskustelusta tai se voi nousta käytännön kiinnostuksesta (Lähdesmäki ym. 2009). Silloinkin se pitää pystyä liittämään alan teoreettiseen keskusteluun - tieteen tekemisessä teorian ja käytännön välisen yhteyden osoittaminen on tärkeää.

Oman pro gradu -tutkimukseni aihe nousi käytännöstä käsin. En halunnut missään tapauksessa tehdä tutkimusta tutkimuksen vuoksi - siitä piti olla jotain hyötyä, jos ei muille, niin ainakin itselleni. Lisäksi halusin, että työn tekeminen olisi mielekästä ja enemmänkin: Postin (2010) sanoin halusin tehdä sitä, mitä rakastan.

Luonto ja erityisesti eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Päädyin tutkimaan Suomessa esiintyvien nisäkkäiden saksankielisiä nimityksiä. Opiskeluissa ja käännöksiä tehdessä huomasin, että eläinten nimet on ilmaistu sanakirjoissa hyvin epätäsmällisesti. Suurin osa nisäkkäistä on kuitenkin suurikokoisia eläimiä, joten olisi  ymmärrettävämpää, jos nimitysten epätäsmällisyys ja puutteellisuus koskisi vaikkapa hyönteisiä.

Täpläkauris (Dama dama). Kuva: P. Peltoniemi

Tutkin siis Suomessa esiintyvien 60 nisäkkään nimitystä saksaksi. Laadin pro gradu -tutkimuksen oheistuotteena myös suomi-saksa -sanaston tieteellisine nimineen näiden eläinten nimityksistä. (Koskela 2002.) Nisäkäsnimistötoimikunnan uusista nimiehdotuksista huolimatta (ks. Henttonen ym. 2008) sanasto on pienin muutoksin yhä ajan tasalla, sillä jo tuolloin oli tiedossa, että esimerkiksi kuusipeuran nimi muuttunee täpläkauriiksi (ks. Valste 2001). Työn tekeminen oli kauttaaltaan mielekästä.

Pro gradu -työn tutkimusaiheesta päädyin valitsemaan lisensiaatintyöni aihepiiriksi biologian alalta systematiikan ja taksonomian eli tieteen, jonka mukaan eläimet ja kasvit luokitellaan. Aihe on astetta abstraktimpi, sillä tutkimukseni kohteena on nimitysten sijasta käsitteet. Silti taustalla on yhä - ajatuksissa ja esimerkeissä - luonto ja eläimet.

Edelleen lisensiaatintyön tutkimusaiheen kautta löytyi täysin odottamaton aihe myös väitöskirjalle. Sen myötä olen löytänyt ja saanut myös hyvin paljon muuta elämääni rikastuttavaa. Tutkimusaihe voi olla ja se saa olla elämää varten - se on mahdollista.

Viitteet 

Blaxter, Loraine, Christina Hughes & Malcolm Tight (2006). How to research. 3rd edition. Buckingham: Open University Press.
Henttonen, Heikki, Ilkka Koivisto, Seppo Lahti, Juhani Lokki, Petri Nummi, Erkki Pankakoski & Juha Valste (2008). Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet.
Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2009). Tutki ja kirjoita. 15. painos. Helsinki: Kirjayhtymä.
Koskela, Päivi (2002). Die deutschen Benennungen der in Finnland vorkommenden Säugetierarten terminologisch betrachtet. Magisterarbeit. Universität Vaasa.
Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.
Posti, Olli (2010). Mihin käyttää se energia?
Valste, Juha (2001). Nisäkkäät. Helsinki: WSOY.

© P. Peltoniemi.
 
Päivitetty (linkkejä lisätty) 26.7.2010.