Kehollisuuden tutkimus

Sain viikonlopun Vakki-symposiumissa käteeni tutkijaryhmän uusimman konferenssijulkaisun (Nissilä & Siponkoski 2010). Uuden julkaisun ilmestyminen tuntuu aina hienolta, mutta tällä kertaa se lämmitti erityisesti, koska julkaisu sisältää myös ensimmäisen kehon kuuntelusta kirjoittamani referee-artikkelin (Peltoniemi 2010). Painettu julkaisu ilmestyi lisäksi sähköisessä muodossa.

Tutkin artikkelissani käsitettä kehon kuuntelu Vapan (2010) pro gradu -työn pohjalta. Käytän tutkimusmenetelmänä terminologista käsiteanalyysia, joten sinänsä artikkeli on aika teoreettinen. Terminologisin menetelmin voi kuitenkin esittää hyvin havainnollisesti käsitteitä ja niiden välisiä suhteita ja toivonkin, että artikkelin kuviot avaavat osaltaan kehon kuuntelun käsitettä helposti ja ymmärrettävästi.

Vapan (2010) tutkimus käsittelee kehon kuuntelua urheiluvalmennuksessa eli se on suunnattu pääasiassa urheilijoille ja valmentajille. Koska artikkelini kuvaa kehon kuuntelun käsitteistöä koko hänen työssään, kirjoitin sen lähinnä alan ammattilaisia, urheilijoita ja valmentajia ajatellen. Toivottavasti se kuitenkin avaa kehon kuuntelua myös muille lukijoille.

Rauhoittua kuulemaan. Kuva: P. Peltoniemi

Periaatteessahan kehon kuuntelu on yksinkertaista: kuunnellaan omaa kehoa ja sen tuntemuksia. Käytännössä kehon tuntemukset, erityisesti levon ja palautumisen tarve, on kuitenkin usein aivan liian helppo sivuuttaa töitä tehdessä tai liikkuessa ja urheillessa. Käsitetasolla taas kehon kuuntelun käsitteiden tavoittaminen on hyvin haastavaa. Monesti tuntuu, että käsitteet karkaavat juuri silloin, kun on saamaisillaan ne kiinni ja yrittää muotoilla sanoiksi, mistä niissä oikein on kysymys.

Artikkelin kirjoittaminen ja kehollisuuden käsitteiden tarkempi tutkiminen terminologisesti olikin monessa suhteessa hyvin mielenkiintoista: kuvata havainnollisesti, mistä kehon kuuntelu koostuu ja mihin se kohdistuu. Millä "välineillä" tai "menetelmällä" kehoa kuunnellaan ja kuka sitä kuuntelee. Milloin tai missä yhteydessä ja miksi kehoa kuunnellaan - mikä siinä on tavoitteena ja mikä tuloksena.

Graafisten kuvioiden laatimiselle omat haasteensa asetti myös se, että kuvaan niissä yhtä aikaa sekä kehon kuuntelun harjoittelua ja kehon kuuntelua että kehon kuuntelua urheiluvalmennuksessa. Kaikki nämä tasot tai vaiheet tulevat selkeästi esiin Vapan (2010) gradussa ja halusin sisällyttää ne myös artikkeliini, jotta se tekisi oikeutta tutkimukselle ja sen tuloksille.

Kehon kuuntelua täytyy siis ensin harjoitella: rauhoittua kuulemaan kehoa. Vasta harjoittelun myötä sen voi oppia, jolloin kehon aktiivinen kuuntelu muuttuu kehon tietoiseksi, mutta passiiviseksi kuulemiseksi. Tai niin kuin Vapa (2010) sen ilmaisee:

[...] kuuntelemisessa on kyse aktiivisesta toiminnasta (yritetään kuulla), kun taas kuulemisessa ydinmerkitys on passiivisessa vastaanottamisessa (kuullaan). Kehoa voi siis kuunnella, mutta olla silti kuulematta sitä.

Omat rajoituksensa kehon kuuntelun käsitteiden tutkimukselle asetti käyttämäni tutkimusmenetelmä. Terminologiaopin perustaja on itävaltalainen insinööri Eugen Wüster. Alunperin se siis luotiin kuvaamaan tekniikan käsitteitä. Kokemuksellisissa kehon kuuntelun käsitteissä on kuitenkin kyse ihan toisenlaisista käsitteistä - abstrakteista, kokijan tuntemuksiin ja tulkintaan sidotuista käsitteistä. Voikin hyvin sanoa, että artikkelissani kokemuksellisuus törmää terminologiaopin teorian kanssa. Terminologiaoppi saa kuitenkin antaa periksi kokemuksellisuuden edessä eli tutkimusmenetelmän pitää joustaa aineiston tieltä. Eihän se muuten olisi menetelmä.

Mutta miten on arkielämässä: Saako kokemuksellisuus siellä tilaa vai työnnetäänkö se sivuun milloin minkäkin tehokkuuden nimissä? Leimataanko kokemukseen perustuva toimimattomaksi huuhaaksi ihan vain sen takia, että tieteellinen tutkimusmenetelmä ei taivu sitä tutkimaan? Entä hyväksyykö tiede sellaisten aiheiden tutkimuksen, joita ei ole aiemmin tieteellisesti tutkittu?


Viitteet

Nissilä, N. & Siponkoski, N. (toim.) (2010). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 37. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Peltoniemi, P. (2010). Terminologista käsiteanalyysia kehon kuuntelusta. Teoksessa: Nissilä, N. & Siponkoski, N. (toim.). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 37. Vaasa: Vaasan yliopisto, 257-268.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

 © P. Peltoniemi.