maanantai 18. huhtikuuta 2011

Etsin kunnes...

Olen kouluttanut elämäni aikana paljon: opettanut niin yleiskielistä kuin kaupallista ja teknistä sanastoakin eri aloilta, saksaa ja englantia, vetänyt laajoja kokonaisuuksia, tiedonhaun ja terminologiaopin kursseja.

Oppilainani on ollut lukioikäisiä nuoria ja aikuisia aina eläkeikäisiin saakka. Entisiä kurssilaisiani tulee silloin tällöin vastaan mitä moninaisimmissa yhteyksissä: pienten lasten vanhempina tai uudelleen kouluttautuneina, yrittäjinä tai kunnallispoliitikkoina, radiotoimittajina tai eläkepäivistään nauttivina toimitusjohtajina.

Pidän kouluttamisesta suunnattomasti - parasta siinä on osallistujien antama palaute. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että en jaksa aina vastata kysymyksiin ja olla se, joka tietää tai jonka pitäisi tietää... Halusin päästä kysyjän paikalle ja niin lähdin opiskelemaan.

Nyt huomaan olevani jälleen etsimässä kysymyksiin vastauksia. Vastausten löytämiseen ei kuitenkaan enää käy kirja tai hakukone, vaan joudun etsimään ratkaisuja entistä syvemmältä. - Miksi en voi tyytyä siihen, mitä niin usein tarjotaan "yleisesti hyväksyttyinä" näkemyksinä? Olisihan se niin paljon helpompaa!

"Helppo" ei ole kuitenkaan tässä ratkaiseva kriteeri. En olisi lähtenyt koskaan etsimään, jos en olisi ollut hukassa. Pakon edessä sitä tekee mitä vain ja riittävän ahtaalle joutuessaan on pakko ainakin yrittää tehdä jotain. On kuitenkin hyvä, että päädyin tähän: muuten en olisi alkanut etsiä ja jos en etsisi, en voisi löytää. Ja olisi todella sääli olla löytämättä.


Aloin siis etsiä, koska tarjotut vastaukset eivät yksinkertaisesti olleet kestäviä. Oli pakko löytää ratkaisuja, jotka toimivat edes vähän paremmin arkielämässä. Sellaisia, joiden kanssa pystyn elämään.

Etsimisen myötä olen löytänyt valtavan paljon enemmän kuin osasin ennalta kuvitella. Olen myös löytänyt täysin erilaisia vastauksia kuin aiemmin. Lähdin etsimään tietoon, tietämykseen pohjautuvia tiedon sirpaleita, mutta löysinkin kokonaisvaltaisen kokemusperäisen tiedon. Sen joka kantaa, kun tietämys lakkaa. - Tai ehkä se löysikin minut?

Mietin, mihin mahdan päätyä - jossain vaiheessa ehkä taas kouluttamaankin. Nyt lähtökohdat olisivat ainakin toiset kuin aiemmin. Tietoa on helppo jakaa. Kokemuksia jakaessa taas joutuu laittamaan - saa laittaa - itsensä täysin peliin. Se on toisenlaista kuin tiedon välitys. Se on kertomusta etsimisestä, omasta etsimisestä. Se on kertomusta siitä, kun etsin, kunnes löydän - tai tulen löydetyksi.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty 21.04.2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti