Kurikan seurakunta sai ensimmäisen kirkkonsa vuonna 1672. Sen jäädessä pieneksi nykyinen kivikirkko rakennettiin vuosina 1845-1847 (Lehtineva 2014). Sisälle ristikirkkoon pääsee länsipäädyn pääovesta tai pohjois-eteläsuunnan sivuovista.
Kirkon keskellä kohoaa kupoli. Penkissä istuessa katse nousee ennen pitkää ylös ja kiinnittyy kupolissa olevaan tekstiin:
"KEISARI NICOLAI 1SEN AIKANA ON TÄMÄ HERRAN HUONES RAKETTU W:1847. ERIK KUORIKOSKELTA."Keisarin nimi kuulostaa venäläiseltä, mutta mitä se tekee kirkkoon kirjoitettuna?
Nikolai I oli Suomen suurruhtinas vuosina 1825-1855. Suomessa häntä pidettiin melko suopeana hallitsijana, jonka kaudella Suomi sai hiljalleen kasvaa ja kehittyä, vaikka hänen koulutuksensa oli lähinnä sotilaallinen ja hallitustapansa itsevaltainen. Hallituskauden sisäpolitiikan merkittävin saavutus oli lakien kokoaminen ja yhdistäminen, mutta varsinaisia uudistuksia ei epäjärjestyksen pelossa tehty. Suurin yhteiskunnallinen ongelma - maaorjuus - tiedostettiin, mutta siihenkään ei uskallettu puuttua.
Kiitokseksi vai suurruhtinaan tai epäjärjestyksen pelossako keisarin nimi kirjoitettiin uuden kirkon kupoliin?
Kurikan kirkon kupoli. Kuva: P. Peltoniemi.
Nykyistä kirkkoa rakennettaessa Kurikan seurakunta oli saanut siis ensimmäisen kirkkonsa 175 vuotta aiemmin. Onko seuraavien, vajaan 170 vuoden aikana paljoakaan muuttunut?
170 vuotta on kovin lyhyt aika. Sen aikana on ehditty käydä kaksi maailmansotaakin. Rauha, lähimmäisen rakastaminen ja luonnon varjeleminen on taas uhattuna - nyt uhka tulee yhteiskunnan sisältä päin valtaa pitävien huonojen päätösten seurauksena käsittämättöminä kaavoituspäätöksinä. Omassa koti-Suomessammekin elää lähimmäisiä, joita tulisi rakastaa kuten itseä ja myös suomalaista luontoa tulisi viljellä ja varjella. Näiden puolesta kirkon tulisi nyt puhua ja näitä puolustaa - mikäli näillä kehotuksilla on sille mitään todellista painoarvoa.
Esivallan pelossako tämän päivän kirkko vaikenee suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista? Tuleeko esivallalle olla kuuliainen, vaikka se tarkoittaisi ihmisten ja luontoarvojen polkemista? Ainakin Martti Luther otti kiivaasti kantaa oikeina pitämiensä asioiden puolesta - eikö kirkkomme ole syntynyt juuri tälle luterilaisuudelle?
Vasta todellisen lähimmäisen rakastamisen ja luonnon suojelemisen jälkeen kirkko voi julistaa aidosti ilosanomaa ja toivottaa puhtaalla sydämellä rauhaa, kaikelle kansalle, ja sytyttää joulun valon pimeään.
Tämän vuoden matkasta kirkkoon tuli toisenlainen matka jouluun.
Viite
Lehtineva, T. (2014). Kirkkoa kurkkaamassa. Kurikka-lehti 14.08.2014. Saatavilla: http://www.kurikka-lehti.fi/etusivu/397092.html
Julkaistu 03.01., päivitetty 06.01.2016.
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti