Myös lastenkirjailija Liisa Salo vieraili paikalla. Olimme sopineet tapaamisesta - oli hauska nähdä pitkästä aikaa, vaikka vain lyhyestikin.
Lähtiessään Liisa antoi käteeni pussin. Kotiin päästyäni avasin sen ja yllätyin iloisesti: kuivattuja kesäkukkia! Mistä hän oli tiennyt, miten paljon pidän kukista ja teestä?
Kukat tuoksuivat pussin läpi. Avasin sen ja suljin silmäni.
Kukkien tuoksu tuntui voimakkaana. Kesä tuli lähelle ja kaikki muu kaikkosi kauemmas. Auringon lämpö tuntui kasvoilla. Oli rauhallista ja lempeää.
Aivan kuin aika olisi pysähtynyt.
Avasin silmät ja keitin teetä. Varovasti otin muutaman ruusun ja kehäkukan terälehden ja lisäsin ne teehen. Miten pehmeän ja täyteläisen maun ne antoivatkaan! Oikeita kesämuistoja!
Kukkien terälehdet olivat kuin Liisan kirja, tuli mieleeni: Ei pelkkiä tarinoita, vaan oikeaa, elettyä elämää. Oman perheen tapahtumia, lämpimiä kesämuistoja ja todellisia kokemuksia. Säilöttynä kansiin, tarinoihin ja kuviin.
Kun kirjan avaa, Kuttulan kesä alkaa elää. Tarinoiden kuvat muuttuvat tosiksi, liki kolmiulotteisiksi ja eläviksi. Aivan kuin niihin tulisi lisää väriä ja ne alkaisivat liikkua.
Mitä kaikkia seikkailuja lapsille ja eläimille onkaan Kuttulassa sattunut! Samoin kuin äidille ja isälle, vaikka heidän tehtävänsä onkin ollut lähinnä lohduttaa ja pelastaa pulasta. Aina on kuitenkin lopulta käynyt hyvin, ja Kuttulan kesä on kestänyt pitkälle syksyyn, talven kynnykselle ensimmäisten
lumihiutaleiden leijailuun.
Ja, mikä parasta, seuraavana keväänä lempeä kesä on alkanut jälleen.
Lapsille ja eläimille. Koko perheelle. Oikea kesä.
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti