Rajaamisen ongelma - mihin keskityn?

Tutkimusta tehdessä vastaan tulee hyvin pian kysymys tutkimusaiheen, samoin kuin tutkimusongelman rajaamisesta. Ilman rajausta tutkimus ei pysy koossa. Tosin erityisesti laadullisessa tai uutta kartoittavassa tutkimuksessa aihe ja tutkimuskohde tarkentuu tutkimuksen edetessä (Routio 2007). Tutkijana joudun silti pohtimaan, mikä kuuluu itse aiheeseen tai ilmiöön, mikä taas ei ja mikä on sivuseikka tai lisäjuonne, joka on paras jättää tarkastelun ulkopuolelle.

Tutkimisen ja kirjoittamisen lisäksi rajaamisen ongelma tulee esille myös valokuvauksessa: Mikä on keskeistä, johon fokusoida, mikä liittyy siihen kiinteästi ja mitä jättää sivuun tai kokonaan pois? Mikä itse asiassa on tarkastelun kohde? Onko se sidoksissa ajankohtaan eli näyttäytyykö ilmiö toisena toisessa hetkessä?

 Virpiangervo. Kuva: P. Peltoniemi

Tutkimuksen teossa tutkimuskohteiden joukkoa voi rajata esimerkiksi niiden olemukseen, alueellisuuteen ja ajoitukseen liittyvillä seikoilla (Routio 2007). Kerroin aiemmin, että keskityin pro gradu -tutkimuksessani eläinten, tarkemmin sanottuna nisäkkäiden saksankielisiin nimityksiin. Rajasin tutkimuskohdetta myös alueellisilla ja laadullisilla seikoilla, jolloin lopulliseksi tutkimuskohteeksi tuli Suomessa säännöllisesti esiintyvien nisäkkäiden saksankieliset nimitykset eläintieteellisissä hakuteoksissa. (Koskela 2002.)

Rajaamiseen voi käyttää myös kirjallisuuskatsausta kartoittamalla, mitä aiheesta on tutkittu, miten ja milloin. Vaikka samasta aiheesta olisi jo laadittu tutkimus, ratkaisuna voi toimia toisenlaisen näkökulman löytäminen tai aiheen uusi rajaus (Karisto & Seppälä 2004).

Omassa tutkimuksessani kirjallisuuteen tutustuminen toi mukanaan myös lievän järkytyksen, kun totesin, että nisäkkäiden nimityksistä on jo olemassa upea monikielinen teos (ks. Mitchell-Jones ym. 1999). Motivaationi uhkasi hiipua, kunnes oivalsin, että kyseessä on eläintieteellinen, kaikki Euroopan nisäkkäät esittelevä atlas. Se ei kuitenkaan sisältänyt uusia työn alla olevia suomenkielisiä nisäkäsnimiä (ks. Henttonen ym. 2008), eikä sen lähestymistapa ollut sama kuin omani eli kielitieteellinen ja terminologinen. Käytin teosta yhtenä työni lähteenä. Myös Kariston ja Seppälän (2004) mukaan aihetta lähellä olevista töistä on luultavasti pikemminkin hyötyä kuin haittaa.

Tutkimusaihetta voi rajata lisäksi johtoajatuksen avulla. Sillä tarkoitetaan aiheen ideaa tai juonta, joka ilmaistaan tiiviisti ja yksinkertaisesti. Johtoajatus ilmaisee siten näkökulman tai taustan ja ohjaa tutkimusta. Myös aiemmin mainittujen pää- ja alaongelmien taustalla on johtoajatus. (Hirsjärvi ym. 2009.)

Tutkimusaiheen rajaamisessa on siis lopulta kyse siitä, mihin keskityn. Yrityselämässä tulee vastaan sama kysymys: keskitynkö sosiaaliseen mediaan vai web designiin; superfoodeihin vai myös luontaistuotteisiin - kehitänkö mieltä vai kehoa vaiko molempia?


Viitteet

Henttonen, Heikki, Ilkka Koivisto, Seppo Lahti, Juhani Lokki, Petri Nummi, Erkki Pankakoski & Juha Valste (2008). Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet.

Hirsjärvi, Sirkka, Pirkko Remes & Paula Sajavaara (2009). Tutki ja kirjoita. 15. painos. Helsinki: Kirjayhtymä.

Karisto, Antti & Ullamaija Seppälä (2004). Maukas gradu. Valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapaino.

Koskela, Päivi (2002). Die deutschen Benennungen der in Finnland vorkommenden Säugetierarten terminologisch betrachtet. Magisterarbeit. Universität Vaasa.

Mitchell-Jones, A. J., G. Amori, W. Bogdanowicz, B. Krystufek, P. J. H. Reijnders, F. Spitzenberger, M. Stubbe, J. B. M. Thissen, V. Vohralík & J. Zima (1999). The Atlas of European Mammals. Poyser Natural History. London: Academic Press.

Routio, Pentti (2007). Tuote ja tieto. Tuotteiden tutkimus ja kehittäminen.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 23.10.2010.