Nokkosista ja niiden syömisestä voisi kirjoittaa toisen postauksen lisäksi kolmannenkin, mutta kirjoitan nyt kuitenkin vähän eri näkökulmasta.
Esittelin viime viikolla kirjavalikoimaamme ja luontokorttejamme paikallisessa, Green Care Finlandin Avoimien ovien päivään kuuluvassa tapahtumassa. Yhdistys tuo luontomatkailua ja luonnon virkistyskäyttöä lähemmäksi tämän päivän kiireistä ihmistä. Se puhuu vihreästä voimasta ja virkistyksestä, vihreästä hoivastakin.
Rusakko. Kuva: P. Peltoniemi.
Vihreää voimaa ja virkistystä luonnon helmassa oli tarjolla avoimien ovien lisäksi myös viikonloppuna. Käveleskelin koivikossa keskellä peltoaukeaa. Minut yllätti päiväuniaan puun juurella heinikossa viettävä iso rusakko. Hivuttauduin vähä vähältä lähemmäksi, jos vaikka pääsisin riittävän lähelle.
Rusakko ei tuntunut huomaavan lähistöllä olevia ihmisiä tai ei vain välittänyt häiriintyä, vaan painautui levolle korviaan myöten matalaksi ja nautti olostaan, silmin nähden. Hetken päästä se kuitenkin venytteli raajojaan aivan yhtä antaumuksella ja päätti sitten köpötellä läheiselle pellolle syömään.
Annoin rusakon olla, jotta se saisi syödä rauhassa. Jonkin ajan kuluttua kävelin varovasti puiden luo, joiden juurella se oli makoillut ja kurkistin pellolle puiden taakse. Vasta silloin rusakko äkkäsi, mistä oli kyse. Vihreän voiman puputus keskeytyi hetkeksi, sitten otus ojentautui ja oli muutamalla valtavalla loikalla tupsuhäntineen toisella puolen peltoa.
Miten hauska sitä olikaan tarkkailla! Hautamäen (2011) sanoin luontoon on hyvä mennä virkistymään. Se rauhoittaa ja luo hyvää mieltä - ja on usein aivan käden ulottuvilla.
Viitteet
Hautamäki, Ata (2011). Talo Teiskossa. Kurikka: Valmiixi.
Luonnosta hyvinvointia ja uutta palvelutoimintaa! Green Care Finland ry.
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti