Tutustuimme luontokuvauskurssilla itse kameran käytön ja sen varusteiden lisäksi luontokuvauksen historiaan ja etiikkaan. Kävimme myös läpi luontokuvauksen eri osa-alueita, kuten maisema-, kasvi- ja eläinkuvausta. Puhuimme sommittelusta, valon suunnasta ja varjoista. Perehdyimme myös luontokuvauksen apuvälineisiin.
Kurssin aikana kävi selväksi, että luontokuvaus edellyttää tiettyä elämänasennetta. Eläinten ja kasvienkin kuvaamiseen tarvitsee hankkia ainakin jonkin verran taustatietoja ja opiskella kohdetta.
Kapustarintaparvi. Kuva: P. Peltoniemi.
Luontokuvauksessa on kuitenkin kyse vielä enemmästä: se on elämäntapa. Luontokuvaaja pukeutuu tuuleen ja tuiskuun, varautuu sateeseen ja kylmään ja vetäytyy eväiden ja makuupussin kera piilokojuihin - puutarhassaankin. Hän kiipeää katolle odottamaan lepakoita ja rakentaa linnuille pönttöjä ja kylpyaltaita ja oraville pähkinäsäiliöitä.
Siinäpä tavoitetta kerrakseen! Näimme Pöntisten taiteilijakoti Willa Ukulin puutarhassa monenlaisia käytännön sovelluksia.
Onneksi luontokuvauksen nyrkkisääntöä pääsi kuitenkin kokeilemaan ilman kokemustakin, sillä ympäristöstä löytyi mielenkiintoisia kuvauskohteita, jopa kapustarintaparvi kurssin kunniaksi. Nyrkkisääntö - se on: kun on mahdollisuus kuvata, niin kuvaa!
© P. Peltoniemi.
Julkaistu 29.10.2012, päivitetty (linkki lisätty) 28.05.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti