keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Testaaminen ja tutkijan etiikka

Jatkan edellisen postauksen pohjalta nousseesta ajatuksesta. Erään tutkijan kanssa käymääni keskusteluun liittyen kirjoitin, että asioiden tutkimattomuus voi osoittautua tärkeäksi kokemuksellisuuden näkökulmasta. Se voi kuitenkin osoittautua myös erittäin raskaaksi, jos sitä tai tutkimusten vähyyttä ei tuoda etukäteen julki. Erityisesti lääketieteessä.

Totesin edellä myös, että lääketieteen parissa ei arvosteta ensimmäisenä kokemusperäistä tietoa, vaan tieto kerätään ja analysoidaan muiden tutkimusmenetelmien avulla. - Entäpä, jos asia ei olekaan näin? Mitä se voi tarkoittaa käytännössä?

Parvela (2010) kirjoittaa kolumnissaan testaamisesta. Hän kertoo omakohtaisen kokemuksen leikkauksesta, joka tehtiin uudella tekniikalla, tuliterällä koneella. Leikkaus meni kuitenkin pieleen. "Tulipahan testattua. Minulla nimittäin", Parvela toteaa.

Toisena esimerkkinä Parvela (2010) ottaa kolesterolia alentavien lääkkeiden testaamisen kokonaisilla sukupolvilla. Statiinien haitoista tulee jatkuvasti uutta tietoa (Tolonen 2008) ja niiden sivuvaikutukset ovat osoittautuneet odotettua vakavammiksi (MOT 2010). Silti ne ovat todellinen bisnes lääketeollisuudelle.


Eihän sen näin saisi olla, eihän? Missä on tutkijan ja tieteellisen asiantuntijan etiikka? Jo keskeneräisiä tutkimusmenetelmiä tulee testata riittävästi, ennen kuin niihin perustuvia sovelluksia voi ottaa edes kaupalliseen, saati sitten lääketieteelliseen käyttöön. Vielä tärkeämpää riittävä testaaminen ja tutkiminen on kuitenkin, kun puhutaan lääkkeiden tai rokotteiden päästämisestä markkinoille. Ei niiden kanssa voi kiirehtiä, kyse on sentään ihmisten terveydestä ja viime kädessä jopa elämästä.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2004) mukaan hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu muun ohessa se, että tutkijat ja tieteelliset asiantuntijat käyttävät tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä, jotka ovat paitsi tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia, myös eettisesti kestäviä. Laiminlyönnit ja holtittomuus erityisesti tutkimuksen suorittamisessa osoittavat piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Jos tällaisten asioiden kanssa kiirehditään ja etiikka työnnetään syrjään, ei voi todeta muuta kuin ensi kertaa junan kyytiin päässeen kaksivuotiaan sanoin: "Mennään niin lujaa, mennään niin lujaa, ettei kerkiä."


Viitteet

MOT: Kolesterolipommi (2010). YLE TV1 29.10.2010.

Parvela, Timo (2010). Testataan vähän. Kantri, Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliite n:o 10, 11.

Tolonen, Matti (2008). Statiineista ALS-tautia?

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2004). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. 2. painos. Helsinki: Edita Prima Oy.

© P. Peltoniemi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti