Silti alkutalven lumettomuudessa on pakko miettiä metsän eläinten ja lintujen pärjäämistä. Miten ne pystyvät tulemaan toimeen ilman lumen antamaa suojaa, jopa -30 asteeseen laskeneessa lämpötilassa? Niillä kun "ei ole lämmintä uuninkylkeä kuivasta pakkasesta naukuvilla saloilla", kuten Jauhiainen (2014) osuvasti kuvaa.
Sinitiainen. Kuva: Petri Jauhiainen.
Höyhenpuku ja untuvatkaan eivät auta ilman ravintoa (Jauhiainen 2014). Pikkulinnut varmistavatkin pärjäämistään alkutalven tankkauksella, jolla ne kasvattavat rasvakerrosta höyhenpukunsa alla. Sen takia lintujen ruokintakausi on hyvä aloittaa rasvaruokinnalla - pähkinöillä, talipalloilla ja rasvapötköillä - ja jatkaa sitä sitten siemenseoksilla aina maan sulamiseen saakka.
Kireästä pakkasesta huolimatta tänä talvena ruokintapaikalla ei ole vielä käynyt mikään erityinen vilske, vaikka siellä onkin näkynyt tiaisten lisäksi joitain närhiä ja mustarastaita. Ehkä linnut löytävät ravintoa vielä muualta, koska metsästä kuitenkin kuuluu pikkulintujen ääniä - siellä ne ovat, myös viime kesän keltasirkun poikaset. Pienet sirkuttajat ovat kasvaneet ja ensi kesänä ne saavat jo omia poikasia.
Parhaimpaan talviruokinta-aikaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna vietetään jälleen BirdLife Suomen pihabongausta. Silloin lintulaudan lintuja voi tarkkailla oikein havaintovihon kera lauantaina tai sunnuntaina - tai mikä ettei molempinakin päivinä - omassa pihapiirissä tai sen puuttuessa lähipuistossa.
Odotettavissa on ainakin tiaisia, ehkä myös tilhiä ja tikkoja? Ja punatulkkuja, jospa niistä saisi tänä vuonna kuvankin...
Innokas tutustuu pikkulintuihin etukäteen, siihen käy oivallisesti pihapiirin kätköistä kertova kirja. Sieltä löytyvät ainakin sinitiainen, keltasirkku, tundraurpiainen ja käpytikka. Toivottavasti ne menestyvät myös pihabongauksen ulkopuolella Suomen talvisessa luonnossa!
Viite
Jauhiainen, Petri (2014). Elämää pihapiirin kätköissä. Kurikka: Valmiixi.
© P. Peltoniemi.
Päivitetty 14.01.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti