Taikapolun syysretkillä on siinä suuri osansa - niillä on saatu olla osana monenlaisia maisemia ja eri vuodenaikoja. Miten mukavaa retkillä onkaan ollut! Niiden ja uusimpien kirjojen myötä lähellekin, puutarhaan ja metsään, osaa ehkä katsoa hiukan tarkemmin (Heinonen 2014, Jauhiainen 2014).
Kesä oli luonnon kannalta poikkeuksellinen: kylmä jakso keskellä lämpökautta. Tuntui, että kesä loppuu aivan kesken, eikä siitä olisi halunnut päästää lainkaan irti. Syksyyn ei ollut vielä valmis.
Syksy yritti vähän jatkaa kesän lämpöä, mutta eihän se sitä korvaa - toisaalta ei sen tarvitsekaan, sillä sillä on omat keinonsa viehättää. Suomessa on neljä vuodenaikaa, sanotaan, ja tänä syksynä tuntui ensi kertaa oikeasti siltä: syksy löysi paikkansa.
Olen aina pitänyt kesästä ja keväästäkin, mutta syksyhän on hyvä vuodenaika. Niin täynnä värejä ja kuulautta ja parhaina päivinä aurinkoa ja valoa!
Puhumattakaan linnuista: tuttuja kesän lajeja, muuttolintuja ja joskus kukaties tänne poikenneita harvinaisuuksia. Juhannuksen jälkeen lintujen laulu vaikenee, mutta syksyllä ne ovat jälleen äänessä, uusin äänin tosin kesän poikasten liityttyä joukkoihin. Ne ovat kuin metsässä tervehtiviä tuttuja, ja metsä on täynnä elämää.
Pihlajanmarjat. Kuva: P. Peltoniemi.
Vuodenajat limittyvät ja lomittuvat, joka vuosi hiukan eri tavalla. Nyt on saatu lunta jo enemmän kuin viime talvena missään vaiheessa, pakkastakin jo muutama päivä.
Syksyn väriloisto ei ole kuitenkaan kokonaan kadonnut, syksy jatkuu. Pihlajanmarjat hehkuvat kirkkaina valkoista lumipeitettä vasten, kontrasti korostaa värejä entisestään. Tästä on hyvä jatkaa taikapolkua talveen, sille palataan vastedeskin.
Viitteet
Heinonen, Tuulia (2014). Tähtien lapsia, enkelimäisiä olentoja. Kurikka: Valmiixi.
Jauhiainen, Petri (2014). Elämää pihapiirin kätköissä. Kurikka: Valmiixi.
Nousiainen, Ismo (2014). Taikapolku - retkiä eteläisen Pohjanmaan luontoon.
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti