Kesä alkoi lupaavasti: kesäkuun ensimmäisenä pääskypari lensi sisään livertämään makuuhuoneen verhotangolle. No, ei niiden sentään tarvinnut pesäänsä sisälle rakentaa, vaan kuvaamisen jälkeen ohjattiin ne varovaisesti ulos.
Pääskyt saivat pesän aikaan, mutta kesäkuun kylmyydessä itse pesintä tyrehtyi siihen. Taisi pariskuntakin olla vielä nuori. Ensi kesänä sitten.
Heinäkuun helteissä etsittiin uimapaikkaa kerran, jos toisenkin. Sinilevä nousi pintaan tänä vuonna paljon tavanomaista aiemmin. Nyt saisi taas uida, mutta veden lämpötila pitää huolen kastautumisesta.
Pääskyperhe. Kuva: P. Peltoniemi.
Meren rannalla kesä- ja heinäkuu kiertyivät yhteen. Siellä pääskyille riitti ruokaa vielä elokuun lopussakin - muuttomatkalle ei ollut kiire. Päästiin sittenkin todistamaan pesintää! Pääskyt tekevät kesän, ehdottomasti.
Kesän lopussa ukkossäät olivat sisämaasta jo ohi, mutta meren tuntumassa niitä riitti. Veden avaruus kertasi salamien välkkeen ja peruskallio toisti jylyn monikymmenkertaisesti. Niiden rinnalla sisämaan ukkoset ovat kehrääviä kissoja.
Kesät eivät ole veljeksiä, ja kummasti luonto toipuu vuosien vaihtelusta. Sen kestokykyä ei silti ole ihmisen toimillaan syytä lisätä, vaan pyrkiä toimimaan oikeasti ympäristön parhaaksi.
Mitä kaikkea kuu on kiertoradallaan aikojen saatossa nähnyt? Mitä se voisi meille halutessaan kertoa? Siitä olisi varmasti syytä ottaa oppia.
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti