sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Uskallusta ajatella

Kirjoitin lähes kaksi vuotta sitten uskalluksesta tulla terveeksi. Ajatus ei ollut omani, vaan perustui Pietiäisen (2010) kirjaan.

- Minä en voi tulla terveeksi, kuulin jonkun sanovan painokkaasti. Hänen keskustelukumppaninsa jäi sanattomaksi.

Mitä siihen olisi voinut sanoa? Lause oli sanojalleen varmasti totta. Hän oli niin vakuuttunut sairautensa pysyvyydestä, että selkeästi uskoi sen jatkuvan. Uskollahan siirretään myös vuoria, tai pidetään ne paikoillaan.

Uuden alku. Kuva: P. Peltoniemi.

- Kaikki lähtee ajatuksesta, totesi eräs jälleenmyyjäni. Kaikki, hän lisäsi, ja tiesin hänellä olevan hyvä syy sanoa niin.

Patanen (2012) pukee tuoreessa runokirjassaan sanoiksi ajatuksensa sairastamisesta ja terveeksi tulemisesta - sen, mitä kaikki eivät uskalla ääneen sanoa: - Pelkään olla terve, mitä teen jos paranen?

Uskaltamisesta tervehtymisessä on joka tapauksessa jollain tavalla kyse. Jokaisella meistä on oma toipumistarinansa ja se voi olla hyvinkin rankka. Vaatii uskallusta päästää irti niistä asioista, jotka meidät ovat sairaiksi tehneet. Uskallusta jättää ne ja alkaa elää ilman sitä kaikkea kuormaa, johon on koko siihen astisen elämänsä aikana tottunut. Tervehtyminen on irti päästämistä - jostain, monesti myös tiedostamattomista asioista.

Irti päästäessä, samoin kuin sulkiessa yhden oven, avautuu kuitenkin toisia, uusia mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia elää. Siksi kannattaa uskaltaa ajatella: se on uuden alku.


Viitteet

Patanen, Fanni-Laura (2012). Palapeliä kokoamassa - runoja ja kuvia. Kurikka: Valmiixi.

Pietiäinen, Antti (2010). Tunne - Antitunne - Perimä. Johdanto tunteiden dynamiikkaan. 4. painos. Espoo: Natura Medicina.
 

© P. Peltoniemi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti