Slow science ja viestintä

Sain jo jokin aika sitten kommentin, joka koskee hidasta tiedettä. Slow science tarkoittaa tutkimuskohteen ja siihen myös väljästi liittyvien asioiden rauhallista tarkastelemista ja sitkeää pohjatyötä. Hidas tiede sallii siis sivupoluille eksymisen, väljät aikataulut ja virheiden pohdiskelun. Sen mukaan laatu kypsyy hitaasti, pitkässä prosessissa. (Salo & Heikkinen 2010.)

Slow science perustuu näkemykseen, jonka mukaan merkittävä, jopa uraauurtava tieteellinen tutkimus kehittyy rauhallisesti ajan saatossa, eri ihmisten pohdintojen ja kommenttien pohjalta. Tutkimushanke itsessään saattaa katkeilla, mutta jälkikäteen tarkastellen sen tulokset voivat olla huomattavia. (Peltonen 2008.)

Hidas tiede on osa niin sanottua hitausliikettä (slow movement), johon kuuluu muun muassa slow food -ajattelu. Se tarkoittaa hidasta, nautiskelevaa ja vastuullista ruuanvalmistusta ja syömistä, ilman tehoviljelyä tai geenimanipulaatiota (Fingerroos 2009).

Hitaasti. Kuva: P. Peltoniemi

Mutta miten slow science ja viestintä liittyvät yhteen? Äkkiseltään ajateltuna eivät mitenkään. Viestinnän tulee olla nopeaa, täsmällistä ja mahdollisimman paikkansa pitävää. Erityisesti kriisitilanteissa.

Esimerkiksi nyt Japanin viranomaisia on moitittu hitaasta tiedottamisesta ja luottamus heihin on heikkoa . Ihmiset hakevat tietoa mieluummin sosiaalisesta mediasta, Internetistä, Twitteristä ja Facebookista. (YLE 2011.) Suomessakaan poliitikot eivät juuri ole kehuja saaneet, vaikkakin Ulkoministeriön tiedottamista Facebookin ja Twitterin välityksellä on kiitetty.

Itse olen seurannut muun muassa saksankielisen Tages Anzeigerin sivuja, joilla tiedotetaan kriisistä Twitterissä, Facebookissa ja japaninkielisillä www-sivuilla julkaistujen tietojen pohjalta. Sosiaalisen median yksi vahvuus on sen nopeus. Google julkaisi jo tunteja sitten kuvia tuhoalueilta ennen ja jälkeen tsunamin.

Hitaan tieteen tarkoituksena on edistää kestävää elämäntapaa ja ylläpitää ihmisen ja luonnon mielekästä vuorovaikutusta. Se on inhimillistä yhdessäoloa ja kollektiivista toimintaa. (Salo & Heikkinen 2010.) Juuri tälle - ja myös tehokkaalle viestinnälle - Internet ja sosiaalinen media luovat oivat edellytykset.

Slow ei näytäkään tämän tarkastelun jälkeen enää välttämättä hitaalta tai tehokkaan vastakohdalta. Sen sijaan se voi osoittautua viime kädessä kestäväksi toimintatavaksi kaiken kiireen ja tehokkuusajattelun sijaan.


Viitteet

Fingerroos, Outi (2009). Kirja-arvio: Kirja päivänpolttavasta aiheesta. Julkaisussa: Elore 16: 2. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.

Peltonen, Eeva (2008). Hidas tutkimus. Teoksessa: Lempiäinen, Kirsti, Olli Löytty & Merja Kinnunen (toim.). Tutkijan kirja. Tampere: Vastapaino.

Salo, Petri & H. L. T. Heikkinen (2010). Slow science: vaihtoehto yliopiston macdonaldisoitumiselle? Julkaisussa: Tieteessä tapahtuu 28: 6, 28-31.

YLE Uutiset (2011). Ylen kirjeenvaihtaja: Luottamus viranomaisiin heikoilla. 

© P. Peltoniemi.