Maalaispapin poika sai ensimmäisen työpaikkansa vuonna 1968 Teljän seurakunnasta Porissa. Saarnaamisen sijaan hän olisi mieluummin jakanut ehtoollista ja ollut kanssakulkijana ihmisille. Vuodet opettivat hänelle, että kaikkein olennaisinta oli pysyä ihmisen rinnalla kärsimystä ja kuolemaa kohdatessa.
Sairaalasielunhoidon työ alkoi vetää Tukiaista puoleensa ja hän aloitti sairaalapappina Kuusankosken aluesairaalassa viisi vuotta myöhemmin. Siellä ja Beeskin mielisairaalassa Valkealassa hän viihtyi yli 20 vuotta, vaikka viettikin välivuoden merimiespappina Italiassa. Potilaiden kanssa läsnäoleminen, kenties ehtoollisen jakaminen nousi tärkeämmäksi kuin puheet, sillä Beeskissä hengellisyys huomioitiin yhtenä ihmisen ulottuvuuksista.
- Kovia kokeneiden ja hajalla olevien edessä oli puhuttava hiljaa, Tukiainen kertoo.
Kuva: Sirkku Tukiainen.
1990-luvulla Tukiainen siirtyi Lahden seurakuntien palvelukseen johtavaksi sairaalapastoriksi. Virkaan liittyvä byrokratian määrä yllätti, mutta aika opetti hänelle myös lujuutta ja sairaalasielunhoidon puolesta taistelemista.
Jutun pääsee lukemaan kokonaisuudessaan Kirkonseudun digilehdestä. Kaikki Tukiaisen uusimmat teokset ovat saatavilla verkkokaupastamme, kirjailijalta sekä kirja- ja verkkokaupoista kautta maan.
Hyviä hetkiä Tukiaisen kirjojen parissa!
Ystävällisin terveisin
VALMIIXI / Päivi
Viitteet
Hako, Kaisa (2023). Kovia kokeneiden edessä on puhuttava hiljaa. Kirkonseutu 07.11.2023.
Tukiainen, Tapani (2023). Sairaalapappi - Asiaa ja anekdootteja. Kurikka: Valmiixi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti