Lausahduksen seurauksena jäin pohtimaan koskettamista. Onko meillä enää rohkeutta siihen?
Onko meillä rohkeutta astua askel lähemmäksi? Uskallammeko laittaa itseämme likoon antamalla jotain itsestämme, edes vähän?
Runokokoelma Palapeliä kokoamassa (Patanen 2012) ilmestyy tänään. Patasen runot koskettavat: ne on kirjoitettu elävästä elämästä, niin rankkaa kuin se ajoittain on ollutkin. Hänen kirjastaan löytyy rohkeutta.
Antamalla itsestä on mahdollisuus saada jotain sellaista, mitä ilman muuten jäisi: Hymy, ystävällinen sana tai toivotus. Kannustava katse tai kädenpuristus. Valtaisa ilo ja hyvä mieli - ja mikä parasta: se tulee kummallekin, niin antajalle kuin saajalle.
Viite
Patanen, Fanni-Laura (2012). Palapeliä kokoamassa - runoja ja kuvia. Kurikka: Valmiixi.
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti