Olin viikko sitten Simunanrannan vanhainkodin 60-vuotisjuhlassa. Siellä julkaistiin myös vanhainkodin juhlajulkaisu.
Oli hauska istua samassa ruokasalissa, josta kirjassakin (Kallioniemi, Keskinen, Koskinen & Mäkelä 2014) kerrotaan ja jonka olin nähnyt siihen mennessä vain kirjan kuvissa. Ajatus siitä, kuinka jokainen läsnäoleva linkittyy jollain tapaa talon historiaan, oli sykähdyttävä.
Koti. Kuva: P. Peltoniemi.
Juhla oli täynnä valoa ja elämää, kuten itse kotikin. Juhlaohjelmassa oli myös kirjan toimituskunnan muistelua vanhainkodin ja kirjan kirjoittamisen vaiheista. Eräs toimituskunnan jäsen kertoi, kuinka eläkkeelle siirtyessä oli syntynyt unelma muistojen kirjoittamisesta työvuosilta. Unelma oli saanut siipiä alleen aina, kun yksi ja toinen oli haikaillut muistojensa perään.
Kirjan kirjoittaminen ja kokoaminen oli tuonut toimituskunnalle paljon mukanaan. Yhteen oli ollut aina kiva kokoontua. Muistelu oli ollut mielenkiintoista ja osin terapeuttistakin. Unelmat olivat voimaannuttaneet myös pienten vastoinkäymisten kohdatessa.
Unelma oli tullut täyttymykseensä painotuoreessa kirjassa. Eräs toimituskunnan jäsen ilmaisi tämän sanoin: - Unelma on toteutunut: on saatu muistojen kirja.
Olen kiitollinen mahdollisuudesta kulkea yhtä matkaa ja linkittyä talon historiaan.
Viite
Kallioniemi, Marja, Anja Keskinen, Helena Koskinen & Marjatta Mäkelä (toim.) (2014). Vanhainkodista Simunanrannaksi - muistelua vanhustenhoidon vaiheista Seinäjoella. Kurikka: Valmiixi.
© P. Peltoniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti