Kehollisuuden tutkimus

Sain viikonlopun Vakki-symposiumissa käteeni tutkijaryhmän uusimman konferenssijulkaisun (Nissilä & Siponkoski 2010). Uuden julkaisun ilmestyminen tuntuu aina hienolta, mutta tällä kertaa se lämmitti erityisesti, koska julkaisu sisältää myös ensimmäisen kehon kuuntelusta kirjoittamani referee-artikkelin (Peltoniemi 2010). Painettu julkaisu ilmestyi lisäksi sähköisessä muodossa.

Tutkin artikkelissani käsitettä kehon kuuntelu Vapan (2010) pro gradu -työn pohjalta. Käytän tutkimusmenetelmänä terminologista käsiteanalyysia, joten sinänsä artikkeli on aika teoreettinen. Terminologisin menetelmin voi kuitenkin esittää hyvin havainnollisesti käsitteitä ja niiden välisiä suhteita ja toivonkin, että artikkelin kuviot avaavat osaltaan kehon kuuntelun käsitettä helposti ja ymmärrettävästi.

Vapan (2010) tutkimus käsittelee kehon kuuntelua urheiluvalmennuksessa eli se on suunnattu pääasiassa urheilijoille ja valmentajille. Koska artikkelini kuvaa kehon kuuntelun käsitteistöä koko hänen työssään, kirjoitin sen lähinnä alan ammattilaisia, urheilijoita ja valmentajia ajatellen. Toivottavasti se kuitenkin avaa kehon kuuntelua myös muille lukijoille.

Rauhoittua kuulemaan. Kuva: P. Peltoniemi

Periaatteessahan kehon kuuntelu on yksinkertaista: kuunnellaan omaa kehoa ja sen tuntemuksia. Käytännössä kehon tuntemukset, erityisesti levon ja palautumisen tarve, on kuitenkin usein aivan liian helppo sivuuttaa töitä tehdessä tai liikkuessa ja urheillessa. Käsitetasolla taas kehon kuuntelun käsitteiden tavoittaminen on hyvin haastavaa. Monesti tuntuu, että käsitteet karkaavat juuri silloin, kun on saamaisillaan ne kiinni ja yrittää muotoilla sanoiksi, mistä niissä oikein on kysymys.

Artikkelin kirjoittaminen ja kehollisuuden käsitteiden tarkempi tutkiminen terminologisesti olikin monessa suhteessa hyvin mielenkiintoista: kuvata havainnollisesti, mistä kehon kuuntelu koostuu ja mihin se kohdistuu. Millä "välineillä" tai "menetelmällä" kehoa kuunnellaan ja kuka sitä kuuntelee. Milloin tai missä yhteydessä ja miksi kehoa kuunnellaan - mikä siinä on tavoitteena ja mikä tuloksena.

Graafisten kuvioiden laatimiselle omat haasteensa asetti myös se, että kuvaan niissä yhtä aikaa sekä kehon kuuntelun harjoittelua ja kehon kuuntelua että kehon kuuntelua urheiluvalmennuksessa. Kaikki nämä tasot tai vaiheet tulevat selkeästi esiin Vapan (2010) gradussa ja halusin sisällyttää ne myös artikkeliini, jotta se tekisi oikeutta tutkimukselle ja sen tuloksille.

Kehon kuuntelua täytyy siis ensin harjoitella: rauhoittua kuulemaan kehoa. Vasta harjoittelun myötä sen voi oppia, jolloin kehon aktiivinen kuuntelu muuttuu kehon tietoiseksi, mutta passiiviseksi kuulemiseksi. Tai niin kuin Vapa (2010) sen ilmaisee:

[...] kuuntelemisessa on kyse aktiivisesta toiminnasta (yritetään kuulla), kun taas kuulemisessa ydinmerkitys on passiivisessa vastaanottamisessa (kuullaan). Kehoa voi siis kuunnella, mutta olla silti kuulematta sitä.

Omat rajoituksensa kehon kuuntelun käsitteiden tutkimukselle asetti käyttämäni tutkimusmenetelmä. Terminologiaopin perustaja on itävaltalainen insinööri Eugen Wüster. Alunperin se siis luotiin kuvaamaan tekniikan käsitteitä. Kokemuksellisissa kehon kuuntelun käsitteissä on kuitenkin kyse ihan toisenlaisista käsitteistä - abstrakteista, kokijan tuntemuksiin ja tulkintaan sidotuista käsitteistä. Voikin hyvin sanoa, että artikkelissani kokemuksellisuus törmää terminologiaopin teorian kanssa. Terminologiaoppi saa kuitenkin antaa periksi kokemuksellisuuden edessä eli tutkimusmenetelmän pitää joustaa aineiston tieltä. Eihän se muuten olisi menetelmä.

Mutta miten on arkielämässä: Saako kokemuksellisuus siellä tilaa vai työnnetäänkö se sivuun milloin minkäkin tehokkuuden nimissä? Leimataanko kokemukseen perustuva toimimattomaksi huuhaaksi ihan vain sen takia, että tieteellinen tutkimusmenetelmä ei taivu sitä tutkimaan? Entä hyväksyykö tiede sellaisten aiheiden tutkimuksen, joita ei ole aiemmin tieteellisesti tutkittu?


Viitteet

Nissilä, N. & Siponkoski, N. (toim.) (2010). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 37. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Peltoniemi, P. (2010). Terminologista käsiteanalyysia kehon kuuntelusta. Teoksessa: Nissilä, N. & Siponkoski, N. (toim.). Käännösteoria, ammattikielet ja monikielisyys. Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut. N:o 37. Vaasa: Vaasan yliopisto, 257-268.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

 © P. Peltoniemi.

Testaaminen ja tutkijan etiikka

Jatkan edellisen postauksen pohjalta nousseesta ajatuksesta. Erään tutkijan kanssa käymääni keskusteluun liittyen kirjoitin, että asioiden tutkimattomuus voi osoittautua tärkeäksi kokemuksellisuuden näkökulmasta. Se voi kuitenkin osoittautua myös erittäin raskaaksi, jos sitä tai tutkimusten vähyyttä ei tuoda etukäteen julki. Erityisesti lääketieteessä.

Totesin edellä myös, että lääketieteen parissa ei arvosteta ensimmäisenä kokemusperäistä tietoa, vaan tieto kerätään ja analysoidaan muiden tutkimusmenetelmien avulla. - Entäpä, jos asia ei olekaan näin? Mitä se voi tarkoittaa käytännössä?

Parvela (2010) kirjoittaa kolumnissaan testaamisesta. Hän kertoo omakohtaisen kokemuksen leikkauksesta, joka tehtiin uudella tekniikalla, tuliterällä koneella. Leikkaus meni kuitenkin pieleen. "Tulipahan testattua. Minulla nimittäin", Parvela toteaa.

Toisena esimerkkinä Parvela (2010) ottaa kolesterolia alentavien lääkkeiden testaamisen kokonaisilla sukupolvilla. Statiinien haitoista tulee jatkuvasti uutta tietoa (Tolonen 2008) ja niiden sivuvaikutukset ovat osoittautuneet odotettua vakavammiksi (MOT 2010). Silti ne ovat todellinen bisnes lääketeollisuudelle.

Lujaa? Kuva: C. Gripenberg

Eihän sen näin saisi olla, eihän? Missä on tutkijan ja tieteellisen asiantuntijan etiikka? Jo keskeneräisiä tutkimusmenetelmiä tulee testata riittävästi, ennen kuin niihin perustuvia sovelluksia voi ottaa edes kaupalliseen, saati sitten lääketieteelliseen käyttöön. Vielä tärkeämpää riittävä testaaminen ja tutkiminen on kuitenkin, kun puhutaan lääkkeiden tai rokotteiden päästämisestä markkinoille. Ei niiden kanssa voi kiirehtiä, kyse on sentään ihmisten terveydestä ja viime kädessä jopa elämästä.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2004) mukaan hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu muun ohessa se, että tutkijat ja tieteelliset asiantuntijat käyttävät tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä, jotka ovat paitsi tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisia, myös eettisesti kestäviä. Laiminlyönnit ja holtittomuus erityisesti tutkimuksen suorittamisessa osoittavat piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Jos tällaisten asioiden kanssa kiirehditään ja etiikka työnnetään syrjään, ei voi todeta muuta kuin ensi kertaa junan kyytiin päässeen kaksivuotiaan sanoin: "Mennään niin lujaa, mennään niin lujaa, ettei kerkiä."


Viitteet

MOT: Kolesterolipommi (2010). YLE TV1 29.10.2010.

Parvela, Timo (2010). Testataan vähän. Kantri, Maaseudun Tulevaisuuden kuukausiliite n:o 10, 11.

Tolonen, Matti (2008). Statiineista ALS-tautia?

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2004). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. 2. painos. Helsinki: Edita Prima Oy.

© P. Peltoniemi.

Kokemuksellisuus ja tutkimusmenetelmän rajat

Kirjoitin edellä tarkoituksellisesti sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Esitin, että kysymyksen "Kuka olen?" ja käsiteanalyysin välillä voisi olla yhteys.

Voihan olemisen kysymystä yrittää pohtia käsiteanalyysin keinoin, mutta ei käsiteanalyysilla kaikkea pysty aukomaan. Filosofia tarkoittaa Platonin sanoin viisauden rakastamista (Salmenkivi 2010), mutta filosofiset pohdinnat eivät riitä yksin ratkomaan kaikkia mieltä askarruttavia kysymyksiä. Tarvitaan siis muutakin.

Olen nähnyt kokemusperäisen tiedon arvokkaaksi, sillä tieteellisin keinoin hankitun tiedon osoittautuessa riittämättömäksi viime kädessä juuri kokemusperäinen tieto kantaa. Lääketiede on yrittänyt ratkoa terveyden salaisuutta koko olemassaolonsa ajan. Jos potilaalta esimerkiksi kielletään korkean verenpaineen vuoksi suolan käyttö, mutta hän saa verenpaineensa kuriin vaihtamalla pöytäsuolan merisuolaksi (ks. Vapa & Peltoniemi 2010), häntä ei luultavasti haittaa merisuolan puolesta puhuvien tutkimuksien vähäinen määrä. Tai jos lääkäri toteaa potilaalle, ettei tämä sairasta keliakiaa, mutta potilas voi paremmin gluteiinittomalla ruokavaliolla, hän tuskin palaa suositeltuun lautasmalliin. Kokemus merisuolasta tai alkaalisemmasta ruokavaliosta puhuu toista. Asioiden tutkimattomuus voikin osoittautua tärkeäksi seikaksi kokemuksellisuuden kannalta.

Lääketieteen parissa ei välttämättä arvosteta ensimmäisenä kokemusperäistä tietoa, vaan tiedon keräämistä ja analysoimista muiden tutkimusmenetelmien avulla. Mutta miten tämä varsinaisesti liittyy tutkimuksen tekemiseen?

Järisyttävä. Kuva: C. Gripenberg

Kuten olen kertonut, käytän tutkimusmenetelmänäni terminologista käsiteanalyysia. Vaikka se ei pysty käsitteiden suhteen kaikkeen, minulla ei ole tutkijana syytä vaipua epätoivoon. Sen sijaan minun on hyvä tiedostaa menetelmäni puutteet. Käsiteanalyysi ei ole maata mullistava tai järisyttävä tutkimusmenetelmä, mutta se on hyvä ja toimiva tapa saada tutkimuskohteesta lisää tietoa. Sen avulla on mahdollista ainakin havainnollistaa ja luoda selkoa muutoin vaikeasti tavoitettaviin käsitteisiin. Se ei kuitenkaan pysty vastaamaan esimerkiksi kokemuksellisiin kysymyksiin. Tässä kuvaan tulee jokin toinen tieteenala tutkimusmenetelmineen.

Ehkä lääketieteen parissa on samoin. Aiempi paradigma saatetaan hylätä, jopa suurelta osin, tai terveyttä koskeviin kysymyksiin voi lopulta vastata jokin toinen tieteenala.


Viitteet

Salmenkivi, Eero (2010). Platon.

Vapa, Mikko & Päivi Peltoniemi (2010). Merisuolattu vesi.

© P. Peltoniemi.

Käsiteanalyysia, kiitos!

Suuri osa ajastani kului viime viikolla kirjoittamiseen. Popularisoidun julkaisun jälkeen vuorossa oli tieteellisen artikkelin käsikirjoituksen tarkistaminen saamani palautteen pohjalta. Aihepiiri pysyi kuitenkin samana eli tutkin artikkelissani käsitettä kehon kuuntelu terminologisen käsiteanalyysin keinoin. Pääsin siis jälleen tutkimusmenetelmäni pariin.

Käsiteanalyysi on Nuopposen (2003) sanoin terminologisten menetelmien ydin, jossa selvitetään käsitteen sisältö ja sen suhteet muihin käsitteisiin eli käsitteen paikka käsitejärjestelmässä. Käytännön hyöty käsiteanalyysista näkyy muun muassa sanastotyössä ja tieteellisessä tutkimuksessa käsitteiden osuvassa määrittelyssä ja termien synonyymisuuden tai vieraskielisten vastineiden arvioinnissa (ks. Nuopponen 2003).

Terminologiaoppia ja teknistä viestintää, ja siten myös käsiteanalyysia, voi opiskella Suomessa kattavimman valikoiman Vaasan yliopistossa - myös verkkokursseina, aikaan tai paikkaan itseään sitomatta. Kurssitöiden aiheiksi saa valita oman erikoisalansa, vaikkapa superfoodit tai verimikroskopian, valokuvauksen tai av-kääntämisen. Näin kursseista muodostuu osallistujille mahdollisimman antoisia ja mielekkäitä.

Terminologiaopin ja teknisen viestinnän kurssit sopivat muutenkin kaikille, jotka etsivät ja jäsentelevät työssään tietoa ja esittävät sitä eri erikoisalojen kohderyhmille. Kursseista on siten hyötyä niin kouluttajille kuin verkkokirjoittajillekin, samoin kuin kääntäjille, tulkeille ja terminologeille. Lisäksi ne soveltuvat teknisille kirjoittajille ja tiede- tai kustannustoimittajille. (Ks. myös Nuopponen 1999).

Olennainen. Kuva: P. Peltoniemi

Käsiteanalyysi, ja tarkoitan tällä siis terminologista käsiteanalyysia, on kieltämättä työläs menetelmä graafisine kuvioineen (ks. Terminologian sanasto 2006) mutta monessa myös erittäin hyväksi osoittautunut tapa keskittyä olennaiseen. Se sopii itselle vieraiden asioiden, mutta yhtä hyvin myös suurten kokonaisuuksien hahmottamiseen. Sitä voi kuitenkin käyttää myös yksityiskohtien tarkasteluun.

Sovellan käsiteanalyysia monessa aina arkielämän uusien asioiden hahmottamisesta tutkimukseen ja tekstien kirjoittamiseen asti. Siitä on apua erilaisten ajattelutapojen ymmärtämisessä, tutkimusprojektin suunnittelussa ja tekstien jäsentelyssä. Hyödynnän sitä myös työssäni: nettisivujen rakenteen, esitteiden ja muun markkinointimateriaalin suunnittelussa.

Käsiteanalyysin etuihin kuuluu sen perustuminen ajatteluun, loogiseen päättelykykyyn ja matemaattiseen hahmottamiseen. Jokainen tekee käsiteanalyysia, tiedostaen tai tiedostamattaan.

Terminologisessa käsiteanalyysissa käsitteet ja niiden suhteet toisiinsa puretaan yksinkertaisin kysymyksin: kuka, mitä, miten, millä, missä, milloin, miksi. Ideana on suuremman kokonaisuuden pilkkominen pienemmäksi kysymysten avulla tai pienemmän kohteen kontekstin tai toimintaympäristön löytäminen. Mitä teen, miten ja millä, missä, milloin ja miksi? Kuka olen? - Käsite-analyysia, kiitos!


Viitteet

Nuopponen, Anita (1999). Mihin terminologian teoriaa ja menetelmää voidaan hyödyntää. Teoksessa: Kuhmonen, Kaisa (toim.). Toimikunnista termitalkoisiin. Helsinki: Tekniikan Sanastokeskus.

Nuopponen, Anita (2003). Käsiteanalyysi asiantuntijan työvälineenä. Teoksessa: Koskela, Merja & Nina Pilke (toim.). Kieli ja asiantuntijuus. AFinLA:n vuosikirja n:o 61. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys.

Terminologian sanasto (2006). TSK 36. Helsinki: Sanastokeskus TSK.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 14.2.2011.

Tutkimusmenetelmä ja näkymätön maailma

Kerroin edellä, että tutkimukseni teoriana eli teoreettisena taustana toimii terminologiaoppi. Se on erikoiskielten käsitteitä ja termejä tutkiva tieteenala (Kääntämisen opetussanasto 2010).

Minulta kesti aikoinaan aika kauan hahmottaa, että laadullisena tutkimuksena työni teoriatausta toimii itse asiassa myös tutkimusmenetelmänä. Näin on, koska laadullisessa tutkimuksessa aineistoa arvioidaan ja tutkittavia seikkoja peilataan teoriaa tai teorioita vasten ja tutkimusongelma auotaan teorian tarjoamin keinoin (Eskola & Suoranta 2008).

Laadullisen tutkimuksen yhteydessä puhutaan usein myös käsiteanalyysista, mutta melko yleisellä tasolla (ks. esim. Helakorpi 2010). Käsiteanalyysi tunnetaan esimerkiksi liiketalous- ja yhteiskuntatieteissä (Näsi 1980, Takala & Lämsä 2001), hoito- ja kasvatustieteissä (Wilson 1969) sekä filosofiassa, jossa puhutaan filosofisesta analyysista. Nämä lähestyvät kuitenkin käsitteitä aika abstraktiin ja pohdiskelevaan sävyyn ja kyse on lähinnä ajattelun metodeista. Myös hermeneutiikassa ymmärtämiseen pyritään järjestelmällisellä tulkintojen tekemisen prosessilla eli hermeneuttisella kehällä (Lähdesmäki ym. 2009). Kaikissa näissä tutkija tekee tulkintoja tutkimuskohteestaan, pohtii ja tarkastelee sitä eri näkökulmista ja analysoi keskeisiä käsitteitä.

Omassa tutkimuksessani käytän näiden sijaan terminologista käsiteanalyysia. Se tarkoittaa tiettyyn kokonaisuuteen kuuluvien käsitteiden ja niiden välisten suhteiden selvittelyä ja kuvausta terminologisin keinoin (Suonuuti 1999, Nuopponen 2003).

Terminologisessa käsiteanalyysissa tarkastelun kohteena oleva käsite - ja sitä kautta itse ilmiö - ruoditaan systemaattisesti läpi eri kysymysten, tai vielä spesifimmin eri käsitesuhteiden, avulla. Esimerkiksi analysoidessani kehon kuuntelun käsitteitä Vapan (2010) pro gradu -tutkimuksen pohjalta käytin apuna erilaisia kysymyksiä: mitä/millaisia, mistä koostuu ja mihin kohdistuu, kuka, miten, missä ja milloin sekä miksi ja millä tuloksella (Peltoniemi 2010). Terminologinen käsiteanalyysi tarjoaa siten konkreettisempia työkaluja tutkittavan kohteen tai ilmiön tarkasteluun.

Näkymätön maailma. Kuva: C. Gripenberg

Käsiteanalyysin lopputulos voi olla hyvinkin silmiä avaava. Lukiessani esimerkiksi Youngin ja Youngin (2001) teosta oivalsin terminologisen käsiteanalyysin avulla hyvin selvästi, että sairauksien koko kuva paljastuu totaalisesti toiseksi - jos vain uskaltaa tarkastella kokonaisuutta ilman ennakko-oletuksia. Tämä käy ilmi erittäin selvästi myös Favorin haastattelusta (Posti 2010). Vastatessaan kysymykseen "Miksi on niin tärkeää keskittyä terveyteen, ei terveydentilaan?" Favor avaa asian seuraavasti:

Conditions are effects rather than causes.

Conditions relate to weak links, so are almost meaningless. In other words, give 100 people the same bad diet and they make come up with 100 different symptoms. Fix their diet and their symptoms disappear [...].

Allopathic Medicine (normal medical model) attempts to remediate (effect) symptoms rather than causes.

[...] treating symptoms always creates new symptoms requiring additional drugs + surgery to deal with the aftermath.

Addressing root causes, resolves all symptoms.

Terveydentila eli sairaus oireineen on siis hänen mukaansa seuraus, ei syy. Jos yritetään korjata seurauksia eli oireita, seurauksena on lisää oireita. Jos sen sijaan keskitytään todellisiin syihin, myös oireet katoavat. (Posti 2010.) Tosin syitä usein vain arvaillaan, kuten esimerkiksi nuoruusiän diabeteksen kohdalla (Kauhanen 2010).

Vaikka terminologisen käsiteanalyysin avulla ei luonnollisestikaan voi kuvata kaikkea tyhjentävästi, sen käyttäminen käsitteiden ja sitä kautta ilmiöiden analysoimiseen selventää kokonaiskuvaa ja voi tuoda näkyviin aivan uuden maailman: uusia puolia käsitteiden välisistä suhteista ja aiemmin tuntemattomia seikkoja itse ilmiöstä.


Viitteet

Eskola, Jari & Juha Suoranta (2008). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. 8. painos. Tampere: Vastapaino.

Helakorpi, Seppo (2010). Opinnäytetyö.

Kauhanen, Hannu (2010). Nuoruusiän sokeritauti yleistyy varsinkin pikkulapsilla. Syitä voidaan yhä vain arvailla. Karjalainen 24.3.2010.

Kääntämisen opetussanasto (2010). Turun yliopisto. Kääntämisen ja tulkkauksen keskus.

Lähdesmäki, T., P. Hurme, R. Koskimaa, L. Mikkola & T. Himberg (2009). Menetelmäpolkuja humanisteille. Jyväskylän yliopisto, humanistinen tiedekunta.

Nuopponen, Anita (2003). Käsiteanalyysi asiantuntijan työvälineenä. Teoksessa: Koskela, Merja & Nina Pilke (toim.). Kieli ja asiantuntijuus. AFinLA:n vuosikirja n:o 61. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys. 

Näsi, Antti (1980). Ajatuksia käsiteanalyysista ja sen käytöstä yrityksen taloustieteessä. Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja. Sarja A2: Tutkielmia ja raportteja 11. Tampere.

Peltoniemi, P. (2010). Terminologista käsiteanalyysia kehon kuuntelusta - mitä se on? Esitelmä VAKKI-symposium XXX, Vaasa 12.-13.2.2010.

Posti, Olli (2010). David Favor!

Suonuuti, Heidi (1999). Käsiteanalyysi työmenetelmänä. Teoksessa: Toimikunnista termitalkoisiin. Helsinki: Tekniikan Sanastokeskus.

Takala, Tuomo & Anna-Maija Lämsä (2001). Tulkitseva käsitetutkimus organisaatio- ja johtamistutkimuksen tutkimusmetodologisena vaihtoehtona. Liiketaloudellinen aikakauskirja 50, 3.

Vapa, M. (2010). Kehon kuuntelun merkitys urheiluvalmennuksessa. Pro gradu -tutkimus. Jyväskylän yliopisto.

Wilson, John (1969). Thinking with concepts. Cambridge University Press.

Young, Robert O. & Shelley Redford Young (2001). Sick and Tired? Reclaim Your Inner Terrain. Midpoint Trade Books Inc.

© P. Peltoniemi.

Päivitetty (linkkejä lisätty) 26.7.2010.