Uutuus: Lyndsey Ward & Cartoons by Josh: Vieno Viipperä

Vieno Viipperä on ilahduttava kertomus lapsille. Siinä Vieno näyttää, kuinka totta puhumalla voi voittaa, vaikka tuntisi itsensä kuinka pieneksi ja yksinäiseksi tahansa.

Tarinan opetuksena on kiusaamisen vastustaminen ja ihmisten rohkaiseminen. Se ylistää niiden rohkeutta, jotka näkevät, mitä todella tapahtuu maailmassa, jossa he elävät ja jotka valitsevat totuuden niiden valheiden sijaan, joita heille ylempää kerrotaan.

Vienon rohkeus puhua ja tukea toisia, jotka tekevät samoin, antaa voimaa ja inspiroi hänen ystäväänsä Allua, herra Ohrasta ja kaikkia Naurulaakson asukkaita ja eläimiä. Aivan kuten kertomus Daavidin taistelusta Goljattia vastaan edelleen kiehtoo nykyajan ihmisiä.

Kirjan on kirjoittanut Lyndsey Ward ja kuvittanut Cartoons by Josh. Lyndseyn koti sijaitsee kauniilla Skotlannin Ylämailla ja Josh on skotlantilainen. He molemmat haluavat suojella Skotlannin kallisarvoisia, ikonisia maisemia ja erikoisia eläimiä. Yhdessä he päättivät tehdä kirjan, joka selittäisi lapsille, kuinka vahingollisia suuret teolliset tuulivoimalat ovat ympäristölle, johon ne rakennetaan ja maaseudun kaupungeille ja kylille, jotka joutuvat elämään liian lähellä niitä.

 

Klikkaa kuva suuremmaksi.

Ward, Lyndsey & Cartoons by Josh (2019). Vieno Viipperä - kertomus rohkeudesta. Kurikka: Valmiixi. 26 s. ISBN 978-952-5965-58-2 (liepeellinen, koko 210x210 mm, 4-värikuv.). UDK 820/89(024.7), YKL 85.12, pm-luokka 5. Ilmestymisaika 06/2019.

Jälleenmyyjät:

• Jurva (Kurikka): Retro-Reittu


• Adlibris.com
• Adlibris.com (svenska)
• Akateeminen kirjakauppa (webshop)
• Booky
• Cdon.com
• Kansallinen Kirjakauppa
• Prisma
• Suomalainen kirjakauppa

• kirjan esittely Lastenkirjainstituutin Lukemo.fi-sivulla
• Lastenkirjainstituutin kirjasto
• lisätietoja: Tiny the Turbine Cartoons by Joshin sivuilla

Tilaukset:

• 23,90 e/kpl (sis. alv 13,5 %) + postituskulut 
• tilaa 
• toimitus etukäteislaskulla tai postiennakolla

Julkaistu 03.05.2019, päivitetty 18.02.2026.

Helmiä pohjalaisluonnossa

Kahden vuoden takaisella retkellä Karijoen Susivuorelle ja Iso-Kakkoriin oli ennalta-arvaamattomia seurauksia: syysretkestä saivat alkunsa seikkailut eteläisellä Pohjanmaalla kahden maakunnan alueilla.

Kirjassa II etsivää ja salaperäinen luola tapahtumien keskiössä on Susiluola. Se kätkee sisäänsä rikkauksia ja vuoren uumenissa sekä Karijoen teillä ja metsissä käydään jännittävä seikkailu. Tarinan pääosassa ovat rosvot ja poliisit, mutta erityisesti etsivät, joiden ansiosta paha saa rangaistuksensa. (Peltoniemi 2015a)

Susiluola on kieltämättä erikoinen paikka: Pohjois-Euroopan vanhin tunnettu ihmisten asuinpaikka ja ainoa paikka maapallolla, josta on löydetty merkkejä ihmisen toiminnasta, vaikka alue on ollut jääkaudella mannerjään peitossa (Susiluola.fi 2015).

Ei ihme, että retki sai mielikuvituksen valloilleen! Onhan luola innoittanut jo yli sata vuotta aiemminkin: kirjassa Haukkavuoren aarre luolan sisällä sijaitsee virta ja aarre (Parmanen 1907). Hauska, miten samaa seutua kuvaavat seikkailukirjat ovat ilmestyneet kahdella eri vuosituhannella toisistaan tietämättä!

II etsivän ensimmäisen seikkailun ilmestyessä paikallinen tarinoi Karijoen markkinoilla Susivuoren luolista ja niihin eksyneestä koirasta. Se löysi ulos luolastosta kilometrejä kauempana. Kertomus esitettiin ikään kuin se olisi ollut täyttä totta.

Mutta oliko kaikki sittenkään vain mielikuvituksen tuotetta?

Siperiankärhö Kristiinassa. Kuva: P. Peltoniemi.

Seikkailut jatkuvat kirjassa II etsivää ja autovarkaat (Peltoniemi 2015b). Siinä ollaan rosvojen jäljillä Karijoelta Kristiinankaupunkiin ja Kauhajoen kautta Kurikkaan ja Seinäjoelle asti. Tarinassa on myös kultainen ankkuri - vielä nykyäänkin kansan suussa kiertää kertomus Susivuoren maaston kätkemästä hopeisesta ankkurista.

Taustaa saa Haukkavuoren aarteesta, jossa kerrotaan vuoren, siis Susivuoren, olleen monta sataa vuotta sitten meren ympäröimä ja laivojen laskeneen sen rannoille - ehkä jossain Litorinameren vaiheessa (Åberg 2013)? Kirjan mukaan joltain laivoista oli jäänyt tai kenties haaksirikon seurauksena pudonnut hopeinen ankkuri, joka löytyi vuosisatoja myöhemmin Susivuoren rinteiltä. (Parmanen 1907)

Muuten kirjan tapahtumien pääasiallisena taustana on 1800-luvun alussa käyty Suomen sota ja sen jälkeinen aika (Parmanen 1907). Silloin venäläiset liikkuivat Karijoen ja Kristiinankaupungin alueilla - ja jättivät jälkeensä muun muassa siperiankärhön siemeniä.

Kristiinankaupungin puolella sijaitseekin yksi Suomen kolmesta tunnetusta siperiankärhön kasvupaikasta, suojellulla alueella. Alkukesällä kasvi kukkii hopeakelloineen, kuin helmet valtoimenaan puiden oksilla.

Etsivätarinoissa, myös II etsivää ja afrikkalaisen temppelin mysteeri -kirjassa, rikolliset liikkuvat luontokohteesta toiseen ja yrittävät käyttää kulttuurihistoriallisestikin arvokkaita paikkoja omiin tarkoituksiinsa (Peltoniemi 2016). Yhtymäkohtia nykyhetkeen ei voi olla miettimättä: hillitön hinku kaavoittaa suomalaiset luontokohteet lähes järjestelmällisesti teollisuusalueiksi ei ole jäänyt pelkiksi aikeiksi.

Salaperäisen luolan tarinassa Susiluolan tulevaisuus turvataan ja seuraavissa seikkailuissa etsivät ottavat Seinäjoen poliisin kanssa varkaat kiinni (Peltoniemi 2015a, 2015b, 2016). - Ei lainkaan huonoja saavutuksia! Aikuisten ja päättäjienkin sietäisi ottaa oppia kotiseudun luonnon arvostamisesta ja 2010-luvun todellisuuden kriittisestä tarkastelemisesta nuoren silmin.


Viitteet

Parmanen, E. I. (1907). Haukkavuoren aarre. Kertomus. Helsinki: Weilin. Seikkailukirjallisuutta kansalle ja nuorisolle.

Peltoniemi, K. (2015a). II etsivää ja salaperäinen luola. Kurikka: Valmiixi.

Peltoniemi, K. (2015b). II etsivää ja autovarkaat. Kurikka: Valmiixi.

Peltoniemi, K. (2016). II etsivää ja afrikkalaisen temppelin mysteeri. Kurikka: Valmiixi.

Susiluola.fi (2015). Tutkimushistoria. Saatavilla: http://susiluola.fi/fin/tutkimushistoria.php

Åberg, S. (2013). Litorinameren ylin ranta Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Geotieteiden ja maantieteen laitos. Geologian osasto. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41683/pro_gradu_ethesis_scaberg.pdf?sequence=1

© P. Peltoniemi.

Kahtiajakautunut kansa

Tässä blogissa en ole aiemmin tarttunut poliittisiin aiheisiin, sillä en koe politiikkaa sellaiseksi hyväksi, jota haluaisin jakaa. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen.

Politiikalla voidaan luoda hyvinvointia, mutta aivan liian usein se on lähes mielivallan väline.

Viime päivien uutisia lukiessa päällimmäiseksi on jäänyt toteamus kansan kahtiajakautumisesta. Ylen haastattelemien meppien mukaan Sarvamaa näkee Britannian äänestystuloksessa uhan: "[...] ongelmallista on se, että Britannia on jakautunut täysin kahtia ja sama ilmiö on olemassa muissa osissa Eurooppaa" (Harala 2016).

Äänestystulokset paljastivat todellakin monenlaisen kahtiajaon: Skotlanti ja Pohjois-Irlanti vastaan Wales, Lontoo vastaan pienet kaupungit ja maaseutu, nuoret vastaan vanhat ja EU vastaan Britannia (Keto-Tokoi 2016).

Mutta itse kahtiajaon tarkastelua olennaisempaa on miettiä, mistä kahtiajakautuminen johtuu.

Hautalan mukaan suurimpana ongelmana uniossa on se, "että jäsenmaissa kansalliset johtajat ja poliitikot eivät ota vastuuta ja piilottelevat hankalissa asioissa EU:n selän takana". Ruohonen-Lerner sanoo, että "Euroopan unionissa päätökset ovat todella kaukana ihmisistä", jopa europarlamentaarikoista. (Harala 2016.)

Miksi jäsenmaat ovat sitten toteuttaneet politiikkaansa tällä tavoin? Miksi paikalliset virkamiehet ovat tehneet päätöksiä ja vedonneet niiden toteutuksessa unionin vaatimuksiin - älyttömiltäkin kuulostavissa ja kansalaisten oikeustajua ja kohtuullisuutta vastaan sotivissa hankkeissa? Vaikkapa kansalaisten vastustamien jätevesiasetuksen ja tuulivoimakaavoituksen muodossa (Valtioneuvosto 2015, Pitkäranta 2015a).

Edellä siteerattu uutinen ei kerro, mitä Sarvamaa tarkoittaa samalla ilmiöllä - kahtiajakautumisella - muualla Euroopassa (Harala 2016).

Ehkä hän on kuitenkin tietoinen siitä kahtiajaosta, mikä Suomessa parhaillaan muun muassa tuulivoimakaavoituksen myötä tapahtuu: Helsinki vastaan muu Suomi, isommat kaupungit vastaan maaseutu, suurituloiset vastaan tavallinen työssäkäyvä väestö. Vai onko?

Helsingissä selvitettiin tarkasti tuulivoimaloiden rakentamista kaupungin edustalle jo 2000-luvun alussa, mutta ne olisivat "musertaneet maiseman mittakaavan" (Pitkäranta 2015b), joten toistaiseksi niitä ei ole sinne rakennettu.

Sata metriä korkeammilla voimaloilla ei ole kuitenkaan muualla Suomessa satojen konsulttiraporttien mukaan "vähäistä suurempaa vaikutusta" - ei maisemaan, ei lintuihin, ei luontoarvoihin, ei asukkaiden viihtyvyyteen, ei kiinteistöjen arvoon, ei turvalliseen elinympäristöön, ei melun lisääntymiseen, ei välkkeeseen, ei varjostukseen, ei infraääneen, ei virkistyskäyttöön, ei pohjavesiin, ei mihinkään, vaan hankkeet runnotaan läpi ja arvot riistetään ihmisten vastustuksesta huolimatta (Pitkäranta 2015c). Kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ei ole tietoakaan.

Kaavoitusaalto pyyhkäisee parhaillaan läntisen Suomen yli keskemmälle ja sitten itään (Santavuori 2016, Merikarvian tuulivoimainfo 2016).

Tällainen kaavoitus on täyttä aluepolitiikkaa, jolla maaseudun ihmiset pakotetaan muuttamaan niin sanottuihin kasvukeskuksiin ja kaupunkeihin. Kaavoitus tehdään ilmastonlämpenemisen pelossa sekä ilmastosopimusten ja -tavoitteiden nimissä - kun EU vaatii, sillä Suomi on Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista jäljessä, vaikka onkin Euroopan Yhteisön tavoitteista etuajassa!

Kuitenkin suurin osa suomalaisista haluaa säilyttää koko Suomen asuttuna (Liimatainen 2016). He eivät ole ajamassa länsisuomalaisia etelään, itään tai pohjoiseen - tai ulkomaille. Sen tekevät poliitikot, virkamiehet ja oikeuslaitos, sillä oikeudentajuiset suomalaiset ovat joko vähemmistössä tai käyttäytyvät vähemmän päällekäyvästi kuin valtaa väärinkäyttävät päättäjät.

Tapa, jolla EU näyttäytyy yksittäisille kansalaisille sotii kaikkea oikeustajua ja kohtuutta vastaan ja rikkoo koto-Suomessa kunnioitettuja arvoja: kansalaisten yhdenvertaisuutta, oikeutta terveelliseen elinympäristöön ja Suomen luonnon säilyttämistä. Demokratiaksi nimitetyssä järjestelmässä! Ei ihme, vaikka Suomessakin on alettu vaatia kansanäänestystä unionin jäsenyydestä (Vatanen 2016), Väyrynen on puhunut siitä jo vuosia.

Jäätteenmäki pitää Britannian äänestystulosta "pysäyttävänä". Hänen mukaansa kansanäänestyksen tulos osoittaa selkeästi, että "EU:n on aika uudistua ja keskittyä kansalaisten kannalta tärkeisiin asioihin". (Leinonen 2016.)

Eikö unionin päätöksenteossa, kansallisessa lainsäädännössä ja sen toteuttamisessa voida ottaa takaisin käyttöön terve maalaisjärki, kohtuullisuus ja ennen kaikkea arvojen, lain ja oikeuden kunnioittaminen?

Kansallisella tasolla aloittaa voi vaikka Suomen perustuslain, kuntalain, maankäyttö- ja rakennuslain, yhdenvertaisuuslain, luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulain noudattamisella - myös tuulivoimakaavoituksessa (Grahn 2016).

Ne ovat kansalaisen kannalta tärkeitä asioita ja ehkäisisivät myös kansan kahtiajakautumista. Silloin asuminen, työnteko ja yrittäminen olisi läntisessäkin Suomessa myös tulevaisuudessa mahdollista.


Viitteet

Grahn, Maagi (2016). Kuka suojelee lapsia tuulivoimaloiden haitoilta? Pohjalainen 09.06.2016.

Harala, Samuli (2016). Enemmistö Suomen europarlamentaarikoista harmissaan, osa hykertelee tyytyväisenä. Yle 24.06.2016.
  
Keto-Tokoi, Jenna (2016). Näin Brexit repi Britannian kahtia. Iltalehti 24.06.2016.

Leinonen, Nina (2016). Anneli Jäätteenmäki: "Tulos on pysäyttävä". Iltalehti 24.06.2016.

Liimatainen, Karoliina (2016). Suomalaiset haluavat asuttaa koko maan - mutta eri syystä kuin pääministeri Sipilä. Helsingin Sanomat 20.05.2016.

Merikarvian tuulivoimainfo (2016). Infraäänipäästön mallinnuskartta tariffiin päässeistä hankkeista.

Pitkäranta, Tapio (2015a). Tuulivoiman kansalaistoiminta säästänyt miljardin. Blogi Avointa ajattelua 07.09.2015.

Pitkäranta, Tapio (2015b). Lukuisia meripuistoja tutkittu Helsingissä. Blogi Helsingin tuulivoima 11.04.2015.

Pitkäranta, Tapio (2015c). Arvoton toimiala. Blogi Avointa ajattelua 17.04.2015.

Santavuori (2016). Täystuulituho Suomen länsirannikolla. Blogi 23.03.2016.

Valtioneuvosto (2015). Jätevesiasetuksen siirtymäaika pitenee kahdella vuodella ja lievennyksiä valmistellaan.

Vatanen, Panu (2016). "EU on aiheuttanut Euroopalle oikeastaan pelkkää kaaosta" – Perussuomalaisten Tynkkynen iloitsee Britannian EU-erosta. Yle 25.06.2016.

Totuus paljastuu

Totuus tuulivoimasta on alkanut tulla julki, lopulta. Ovathan siitä asiantuntijat puhuneet jo useamman vuoden ajan, kirjankin muodossa.

Uuden hallituksen neuvotteluiden päätöksiin kirjattiin tuetun tuulivoimatuotannon kiintiön leikkaus. Ns. syöttötariffin 2500 MVA:n kiintiötä pienennetään noin viidenneksellä. Tämä on hyvä, päätös on enemmän kuin toivottu ja odotettu.

Mutta tuliko se ajoissa? Kuinka paljon vahinkoa aiemmista huonoista päätöksistä on jo tullut ja paljonko sitä ehtii vielä tulla?

Suomen oloissa totuus tuulivoimaloista alkoi paljastua rannikolta, muun muassa Kristiinankaupungista. Se yrittää kuitenkin yhä kaavoittaa kauniin Cittaslow-kaupunkinsa lähes pelkästään teollisuuden käyttöön. Kuka haluaa Kristiinankaupunkiin, jos kolme neljännestä sen pinta-alasta ja maisema paljon laajemmallekin on tuhottu?

Kanuunalahden rantaa Kristiinankaupungissa. Kuva: P. Peltoniemi.

Toukokuun alkupuolen retki suuntautui rannikolle, Kristiinan Kanuunalahdelle. Oli mukava palata meren ääreen vaihteeksi keväällä, aiempien talven ja kesän retkien jälkeen.

Ilta-aurinko lämmitti maisemaa ja vastapäisen saaren rannoilla siitä nautti joutsen ja saarella pesivät haahkat. Kiireettömyys oli läsnä kaikkialla. Huomaamatta omakin mieli rauhoittui.

Katse lepäsi näkymässä, veden ja kallion vaihtelussa, kaukana siintävässä horisontissa.

Lähes käden ulottuvilla silokallioista kohosi kolme tuulivoimalaa. Ei tehnyt mieli katsella sinne - voimalat olisivat pudottaneet rauhoittuneesta olotilasta äkkiä alas. Mikä olisi näidenkin rantojen ja lintujen mahdollinen kohtalo tulevina vuosina?

Hallituksen päätöksen jälkeen asukkaat, Suomen luonto ja linnut voivat hiukan huoahtaa helpotuksesta. Kesä näyttää valoisammalta kuin viime vuonna. Kaikkia rantoja ja vuoria ei tuhota, eikä kaikkia muuttoväyliä miinoiteta täyteen tuulivoimaloita, mutta paljon on vielä tehtävää.


Viite

Saarinen, Saana (toim.), Vesa Viljanen, Kaarlo Jaakkola & Kalevi Nikula (2013). Totuus tuulivoimaloista. Mividata.

 © P. Peltoniemi.